sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Treffeillä

Lauantaina Gero tapasi ensimmäistä kertaa "tyttökaverinsa" Rhodesiankoira Unnan.
Unnan blogista löytyy kuvia pentupainista http://enyama.wordpress.com/. Mukavasti löytyi yhteinen sävel, vaikka Gero ei varsinaisesti mikään herrasmies ollutkaan, Unna-ressu joutui olemaan aikalailla altavastaajana koko painissa. Vaan kovasti pisti tyttö hanttiin, kyllä on Gero vielä helisemmässä kunhan neito tuosta kasvaa.... Hurjan hauskaa näytti molemmilla kaikesta huolimatta olevan. Ja niin myös minulla. Vielä olisi kaksi muutakin kaveri ehdokasta tiedossa ja heidän kanssa täytyy ehdottomasti myöskin treffailla.

Muuten ollaan vietetty ihan hiljaiseloa. Töihinkin piti allekirjoittaneen viimein vääntäytyä, no ehkä 4 viikkoa talvilomaa oli tarpeeksi... tai sitten ei. ; )

Tänään oltiin iltapäivä äidin möksällä tekemässä kevät hommia. Gero ei ollut siellä vielä koskaan käynytkään ja kyllä oli paljon mielenkiintoisia hajuja ja makuja. Maasta työntyvät tulppaanit ja krookukset meinasivat saada pennulta kyytiä, mutta lopulta jäniksenpapanat veivät voiton. Gero otti mökillä heti vahtikoiran roolin ja kumealla haukulla kehoitti liian hitaasti tonti ohi taapertavia ohikulkijoita pistämään vauhtia töppösiin. Siinähän pöhisee, kunhan tontilla pysyy, eikä haukkuminen mene liiallisuuksiin. Tällä hetkellä ainakin tyytyi muutamaan haukahdukseen. Missään nimessä tuohon vahtimiseen ei saa ainakaan mennä kannustamaan, ettei ala menemään överiksi. Kovasti paljon näyttää pojalta "munaa" löytyä muutenkin.
Yhtenä päivänä metsässä tuo pikku tirriäinen veti hirvittävää ryydloikkaa haukkuen minun eteeni haukkumaan edessä päin olevaa MörköTanea. Hetken törötin huuli pyöreänä, että mikäs sille nyt tuli ja koitin katsella ympärilleni, että tuleeko jostain joku, vaan ketään ei näkynyt missään. Mitään muuta kummallista en hämärtyvässä metsässä nähnyt kuin suuren kaatuneen kannon, aika pelottavaa. :D Ilmeisesti Geron mielestä uhka oli ilmiselvästi olemassa koska niin topakkana oli etunenässä häätämässä mörön kauemmas.
Yhtään arastellen ei Gero kuitenkaan tullut kantoa tervehtimään, kun ensin ajattelin että josko se pelkää sitä ja siksi haukkuu, ihan reippaasti käveli suoraan kannolle ja kiipesi sen päälle herkkuja popsimaan mitä sille tarjoilin.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Rokotuksilla

Tänään oli sitten pienen pojan suuri päivä - ekat rokotukset!

Aamupäivällä pidettiin pieni kauneudenhoito hetki, kun parran alku oli niin sörsselissä ettei sellaista kehdannut lähteä yleisille paikoille esittelemään.

Soukan Pieneläinklinikan odotustilassa oli huuurjasti mielenkiintoisia hajuja pienen koirapojan tutkittavaksi. Rauhallisesti Gero kuitenkin jaksoi odottaa vaikka odotustilassa oli myös potentiaalinen leikkikaveri... ihana pieni koiratyttö...

Eläinlääkäri oli tietenkin aivan yli-ihana ja sitä piti pusuttaa, pusuttaa, pusuttaa ja halia. Ei meinannut ell:n tutkimuksistakaan tulla mitään kun Gero vain yritti pusuttaa ja eläinlääkäriä nauratti niin kovin. Sosiaaliseksi ja reippaaksi pojaksi kehuivat pikkumustaamme. ;D

Eikä meinannut poitsu lähteä vastaanotolta kotiin laisinkaan ja vähän henkilökunta jo ehdottelikin että vastaanottomaskotin paikka olisi avoinna.... Ei tullut kauppoja kuitenkaan tällä kertaa. Hyvä kuiteskin tietää, että jos tulevaisuudessa menee koiraan hermot , niin mihin kiikutamme sen.. ;)

Eläinlääkärin tuomio oli, että reipas, erittäin hyväkuntoinen, hoikka poika jonka luonne on aivan mahtava. Rokotukset niskaan (sitä Gero ei edes huomannut) ja neljän viikon päästä taas uusi käynti.

Ilo oli kyllä taas kulkea pennun kanssa uudessa ympäristössä, Gero otti coolisti ihan kuin olisi ulkoillut siellä aina. Tyynesti ja varmasti vain eteenpäin ja elukkalääkärin ovestaki piti päästä puskemaan ekana, saranapuolelta tosin...

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Pentu oppii

Dodiin, nyt on toinen koulupäivä takana. Kunnialla taas lutvittiin tunti läpi.
Ollaan niin ahkerasti harjoiteltu kotiläksyjä, että seuraavalla kerralla voidaan ottaa häiriökoira (kouluttajan oma koira) mukaan seuraamiseen. Vaikka kyllä sitä häiriötä oli tänäänkin todella reilusti. Treenit pidetään ulkona, joten paikalla pyörii myös koiran ulkoiluttajia melkko reipaasti. Geron seuratessa kulki muutaman metrin päästä koirakko, eikä Gero kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Nyt vaan lisätään pikkuhiljaa kestoa, käännöksiä ja tahdin vaihtoja, mutta nimenomaan pikkuhiljaa, kiire ei ole. Nyt tuo pentu osaa jo enemmän kun olisi tarve, mutta kaipa se on nuorena vitsa väännettävä. ;)
Parempihan se tietenkin on että oppii nuorena nämä perusasiat, ei tarvitse sitten "teini-iässä" vääntää asioita väkisin vaan voidaan ottaa rennommin ja yllä pitää jo opittuja asioita.

Täytyy kyllä kertoa, että vähän säälien katson eskarimme muiden koirakoiden ohjaajia, kun he yrittävät saada murkku-koirillensa jotakin asioita päähän. Ei käy kateeksi! Pinnaa vaaditaan ja rutkasti huumorintajua. :) Vaan kyllä huomaa että hekin on edistyneet viime kerrasta ja kaikki tuntuvat tekevän hurjasti töitä kotiläksyjen eteen.
Välillä vähän nolottaa (älkää kysykö miksi), kun Gero osaa niin paljon ja oppii asioita helposti, silloin sitä vaan yrittää muistutella itselleen, että nauti nyt kun vielä voit äkkiäkös tuosta vauvasta kasvaa hormoonihirviö joka ei tajua mitään muuta kuin tytöt. :)
Kaikki on ryhmässämme todella mukavia ja kaikki kannustavat toisiaan.Ohjaaja on aivan huippu ja osaa kyllä hommansa. Innolla sitä odottaa seuraavaa viikkoa kun taas pääsee koirakouluilemaan...

Uutena kotiläksynä harjoitellaan luoksetuloa, aloitamme edessä istumisella lisätään liike vasta myöhemmin. Tuotakin ollaan ehditty pikkusen harjoitella, mutta minulla on ollut ongelmia saada Gero istumaan suoraan edessäni ja riittävän lähellä. Noihinkin saatiin vinkkejä joten sitä lähdetään työstämään seuraavaksi.
Gero osaa tulla luokse kutsuttaessa, mutta olen opettanut sille vasta "täällä" sanan merkityksen joka tarkoittaa " mitä ikinä teetkin tule lähelleni". Täällä sanaa käytän siis lenkeillä ja muissa vapaissa tilanteissa jossa pääasia on, että koira tulee sen verran lähelle että saan kytkettyä sen.

Torstaina astutaan yksi ajanjakso eteenpäin tässä pennuntuoksuisessa koira-arjessamme, kun Gero saa ensimmäiset rokotuksensa. Hurjan äkkiä on aika mennyt, vastahan me lähdettiin Kirstin pihasta kohti kotia pieni tuhiseva koiranpentu mukanamme...
Eilen mitasimme ja punnitsimme Geron: 41cm ja 10kg , tasaisesti on poika kasvanut. Nyt sitä kyllä huomaa jo itsekin, että kyllä se ihan oikeasti kasvaa. Treeneissäkin naureskelivat tänään, että jestas miten se on viime viikosta kasvanut, mahtaako olla sama koira ollenkaan mukana. :)

Gero oli tehnyt muuten "tuhmuuksia" yhtenä päivänä, levittänyt lähes kokonaisen vessapaperirullan vessan lattialle ja syönyt siitä luoja tietää kuinka paljon, ei kakka tullut kuitenkaan paketissa. ;) Muutenkin Gero on selvästi perinyt äidiltään tuon rakkauden WC-paperiin, välillä se vain potköttelee vessan lattialla ja huitoo tassuillaan paperia joka roikkuu telineestä. Huvittava tyyppi!

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Matkamies

Nyt on sitten yhteensä 8 tunnin autoajelu Keski-Suomeen ja takaisin tehty. Olipahan reissu, eikä ihan heti tule mieleen tehdä samaa reissua uudelleen, mutta ainakin Gero käyttäytyi erittäin hienosti.
Meidän ADHD koira Eetu jäi Tuomon pojan hellään huomaan jotta reissu menisi kohtuu sujuvasti eikä muistuttaisi Kiljusen herrasväen tarinoita. Kiljusen herrasväki piirteitä löydän itsestäni valitettavan usein silloin kun Embo on matkassa mukana, sillä kun on periaate että nytmullekaikkihetinyt ja jos näin ei tapahtu niin sitä möykkää ei kuuntele vanha erkkikään. Huonosti koulutettu, tiedän, onneksi voin lohduttautua sillä että Eetu muutti meille vasta reilu vuosi sitten. ;) Ihan ihana koirahan se on, mutta meillä ei kovinkaan usein mene "ajatukset yksiin" ja 7 vuotiaalla herralla tuntuu tavat olevan niin tiukassa ettemme ole juurikaan saaneet muutosta sen käyttäytymisessä aikaseksi.

Pihasta kun startattiin niin Gero kävi pötköttämään/ nukkumaan, matka eväänä popsi possunkärsän ja nukkui taas perille asti.
Hautausmaalla herra joutui tietenkin odottelemaan autossa, mutta sekään ei tuottanut mitään ongelmia varsinkaan kun heitin konttiin poitsun ruokakupin ja päiväruoan. Siinä aika kului mukavasti raksuja napsiessa.
Mummolassa oli myös Epsanjan hurmuri Andres (siskoni koira), mutta molemmat pojat käyttäytyivät hyvin sivistyneesti, niin kun nyt tuollaisessa tilaisuudessa kuuluukin, tehden mummoonkin vaikutuksen. ;)

Kotimatka kului, kuinkas muuten kuin nukkuen kuin tukki koko matkan. Matkalla heitettiin toinen sisareni kotiin ja Gero pääsi leikkimään kauniin Aina-neidon kanssa. Valitettavasti Aina oli liian vikkelä leikkikaveri tuolle köntykselle. Siinä vaiheessa kun Gero oli juossut metrin, oli Aina jo 10 metrin päässä. Hauskaa näytti molemmilla kuitenkin olevan ja sehän on tietenkin pääasia. Gero taisi taas ihastua, kun niin hirvittävästi koitti pussailla Ainaa, Aina vain ei ollut oikein samoilla linjoilla. ;)

Kotona meillä on sitten ollut täällä oikea monsteri joka on koetellut allekirjoittaneen hermoja oikein urakalla hölmöilyillään. No, mitä muuta sitä voi odottaa kun on nukkunut 8 tunnin "päikkärit", kyllä siinä virtaa riittää hetkeksi. Pikkasen yritettiin treenaillakin tässä iltasella seuraamisia sun muita, mutta luovuin ajatuksesta melko nopeasti, Geron päänsisältö ei oikein tällä hetkellä ole sopiva siihen touhuun...

Uusi kampaus

Tänään oltiin taas sosiaalistumassa kaupungissa ostamassa ruokaa koirille. Kaikki meni odotusten mukaan hienosti, eikä pikkumiestä mikään hätkäyttänyt. Eläinkauppa oli Geron mielestä loistopaikka josta ei olis halunnut lähteä pois ollenkaan ja miksi olisikaan; lattioilla tippuneita herkkuja ja ovesta lappoi sisään lapsia, lapsia ja enemmän lapsia, Gero olisi tahtonut pusuttaa ne kaikki hengiltä.
Autolla kulkemisestakin on tullut niin arkeen kuuluva juttu, että Gero pistää maate kun auto käynnistyy ja heräilee vasta kun ollaan perillä. Poika osaa kiltisti odottaakin autossa, kun käymmä kaupoilla tai muilla asioilla.
Tuo autossa odottaminen minua on hiukan huolestuttanutkin, kun huomenna on edessä ajomatka Saarijärvelle ja Gero joutuu odottamaan autossa sillä välin kun me kaksijalkaiset käymme laskemassa äitini uurnan. Todennäköisesti odottaminen ei tule tuottamaan ongelmia ja eläinkaupasta ostimme tänään matkaevääksi siankärsiä joita on sitten odotellessa mukava mutustella...

Geron kotiutumisesta on kulunut nyt kolmeviikkoa. Malttamattomana olen saksia terotellen odottanut turkin kasvamista, että pääsisin vihdoinkin trimmauspuuhiin. Rakastan koirien turkkien kanssa puuhailua niin paljon, että yleensä Tuomon täytyy hiukan toppuutella, ettei koirista tule täysin kaljuja innostuessani. Tänään en enää kyennyt hillitsemään itseäni vaan koira trimmipöydälle seisomaan ja kone hurisemaan... Eilen oltiin Gero pesty ja puunattu muuten.
Aluksi saatiin ottaa pieni ottelu siitä kuka tässä nyt oikein päättää, trimmataanko vai ei. Gero alkoi huutaa, kun tapettava sika, kun lähenin Andikseni kanssa. Aluksi säikähdin, että nipistääkö kone sitä, mutta ei, kunhan kakara filmasi. "Pienen" keskustelun jälkeen homma jatkui mallikkaasti ja Gero kävi pötköttämään pöydälle kun siistin korvia. Kuvia ei tuotoksestamme tipu, sen verran karua katseltavaa lopputulos mielestäni on , mutta onneksi karva aina kasvaa. Tämä oli kuitenkin meidän eka yhteinen trimmi hetkemme joten ensikerralla ollaan molemmat viisaampia ja taitavampia. :) Täytyy kyllä sanoa, että vaatii meikäläiseltä aikamoista opettelua tuo mustaterrierin trimaaminen, bouviertrimmi yrittää tunkea saksiin jostain selkäytimestä.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Pieni koululainen, reppu vain puuttuu.


Maanantaina olimme ensimmäistä kertaa esikoulussa. Viime viikolla emme päässeet, kun täytyi lähteä hämeenlinnaan pyörähtämään.
Eskarissa on meidän lisäksemme 5 pentua, Gero on joukon nuorin napero.

Koska kyse on pentukoulusta on hommat tietenkin aloitettu A:sta. Nyt treenailimme kontaktia liikkeessä.
Minä olen vissiin joku kontakti-hullu, koska tykkään treenailla sitä koirien kanssa ja keksin mitä kummimpia askel-askel-hyppy-pyörähdys-voltti-ryömiminen-kuvioita ja koiran on pidettävä kontaktia kaiken aikaa ja molemmilla on hauskaa. Dylanillakin oli kontakti oikein huippuluokkaa. :D
Eli Geron kanssakin ollaan kontaktia jo ehditty treenailemaan vähän joka välissä, mutta lähinnä täällä kotosalla ja ihan paikallamme. Eskarissa sitten olikin vuorossa tuo liikkeessä kontaktin pitäminen. Minä olin ihan varma, että varmaan saadaan tällä kertaa harjoitella ihan niitä perusjuttuja joita Gero jo osaa koska vieraita ihmisiä on vieressä, koiria sekä vieras paikka. Mukulapa yllätti minut (ja kouluttajan) erittäin positiivisesti. Gero tarjosi kontaktia itse oma-alotteisesti kaikista häiriöistä huolimatta, jopa liikkeessä vaikka sitä ei oltu ennen treenattu!!

Olin taas niin ylpeä pojasta, varsinkin kun kouluttajamme kehui meitä maasta taivaaseen.

Samalla kerralla treenailimme myös luopumista, eli nami koiran eteen nyrkkiin ja koiran tulee olla tavottelematta herkkua vaikka se olisi avonaisella kämmenellä koiran edessä. Tämänkin Gero tajusi jo samalla treenitunnilla niin, että nyt saan tunkea pennun nenän alle jos vaikka mitä herkkuja tai leluja, ilman lupaa muksu ei niitä ota vaikka tungen ne suuhun kiinni! Nyt Gero ottaa jopa hieman takapakkia kun herkkuja sille tuputan.

Hauskinta tuon kohta 11 viikkoisen pennun oppimisessa on nähdä se miten tosissaan se kaiken ottaa. Sen mielestä nämä yhteiset treenimme on sille kunnia asia, silloin tehdään kaikki niin hyvin kun vaan osataan ja silloin ei pelleillä. Olen melko varma, että jos esim. Eetu tulisi häsläämään ja härkkimään Geroa silloin kun se on töissä niin Gero varmasti ärähtäisi Eetulle. Harjoittelujen jälkeen kun kehun ja leikin Geron kanssa niin silloinkin se on todella tasainen. Ei se silloinkaan saa mitään riekku-petteri kohtauksia vaan tyynesti ottaa taputukset vastaan ja kiskoo mielissään hetken hihnaa ja on taluttavinaan itseään (Hihnasta saa kiskoa ja sitä saa kantaa meillä vain palkkiona jostakin ja hienosti Gero on senkin käsittänyt, ei se muuten hihnassa enää edes yritä roikkua). Sitten se alkaa tuusaamaan omiaan. Aluksi olin vähän ihmeissäni. Treenaanko pennun kanssa liikaa, onko se väsynyt, eikö sitä kiinnosta ym ym ym. Nyt muutaman päivän sisällä olen kuitenkin tajunnut sen, että se tykkää ihan tosissaan näistä meidän yhteisistä treenailuista ja pitää niitä mukavina, koska se tulee itse istumaan eteeni ja nakottaa silmiin kysyen "tehdäänkö taas jotain kivaa mamma!?"

Eskarin jälkeen suunnattiin sitten möksälle rentoutumaan. Pojat (ja tietenkin me) nauttivat ihan suunnattomasti kun kaiken aikaa sai olla vapaana ulkona ja riekkua minkä jaksoi. Koirat leikkivät yhdessä todella paljon ja nauttivat toistensa seurasta.

Tiistaina kävin taapertamassa Geelle jälki numero kakkosen, nyt paremmin suuniteltuna kun ensimmäisen jälkemme.
Muuten homma toimi ihan hienosti, mutta tein jäljestä liian lyhyen. Vasta jäljen lopussa Gero oli parhaimmillaan, nenä pysyi tiiviisti maassa ja namit katosivat huomaamattomasti suuhun. Alku oli vähän taas haahuilua ja jokaisen namin jälkeen piti vähän ihmetelä, että mitäs nyt tapahtuu.
Keskiviikko aamuna tein sitten saimaiseen metsään uuden, pidemmän jäljen ja se meni paljon hienommin, Gero alkaa siis oivaltamaan jutun juonen. Tästä on taas mukava jatkaa...

Kävelyllä ollessa aloin palkaamaan Geroa aina kun se katsahti minuun, eikä mennyt aikaakaan kun se kulki useampia askeleta vierelläni napittaen kasvoihin.

Kun keskiviikko iltana lähdettiin mökiltä kotiin tuli mukanamme kaupunkiin koiranpentu joka tarjoaa itse seuraamista, eli Gero ihan aikuisten oikeasti seuraa useita askeleita pitäen tiiviisti kontaktin! Aivan käsittämätön muksu.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Keittiön kummitus ja muita kummallisuuksia...

Keittiöömme on murtauduttu, tai niin luuli ainakin meidän pikkuinen vahtikoiramme Gero eilen iltana. Makoilin illalla sohvalla katsomassa telkkua ja Gero pötkötteli lattialla vieressäni. Yht`äkkiä se pomppasi oikein terhakkaana pystyyn keittiötä tuijottaen ja vuhkien. Sammutin sitten telkkarista äänen ja kuuntelin sitten minäkin, että mitä se pentu nyt sekoilee. Siinä vaiheessa oli Gero jo keittiössä häntä pystyssä selvittämässä tilannetta ja vuhkimassa. Keittiöstä kuuluikin kummallista PLUMPS, plumps, PLUMPS -ääntä ja hieman kerkesin jo minäkin säikähtää että mitä hittoa!...........
........kunnes satuin muistamaan, että olin laittanut Gerolle siankieliä kiehumaan ja ne siellä plumpsuttelivat, olin unohtanut koko keitokset....
Vahtikoirammekin sitten rauhoittui kun kutsuin sen takaisin olkkariin pötköttelemään.

Yön tullen ;) lähdettiin sitten taas hieman kävelemään. Tarkalleen ottaen klo 01:n jälkeen. Meillähän ei täällä pöpelikössä ole katuvaloja ja ne osuudet joissa onkin niin niillä en tykkää liikkua. Eli pääosin kuljemme pimeitä hiekkateitä ja polkuja metsänkeskellä tai peltojen laidassa.
Pikkuhiljaa etenimme taipalleellamme ja välillä pysähdyimme tutkiskelemaan jotakin käpyä, kuusenoksaa tai muuta Geron mielestä tärkeää kohdetta, Gero sai juoksennella irti ja samalla harjoittelimme "epävirallista" luoksetuloa eli TULE-käskyn merkitystä. Tarkoitus on siis tulla irtiollessaan lähelleni kutsun kuultuaan, virallinen luoksetulon opetus saa odottaa. Kohta huomasin edessä liikkuvan jonkun hahmon, säikähdin jumalattomasti, eihän täällä ikinä koskaan milloinkaan tule kukaan öisin vastaan. Äkkiä koira hihnaan ja fikkari päälle. Vastaan köpötteli noin parikymppinen nainen korkokengissään ja minihameessaan??!!?? Niin minulla kuin meidän pikkumustallammekin loksahti kita ammolleen, eikä oikein osattu tehdä mitään, siinä vain törötettiin naista tuijottaen. Gero ei edes yrittänyt mennä tekemään lähempää tuttavuutta, istui vain jalkani vieressä ja töllötti.
En saanut suutani auki ja kun vihdoin sain koottua itseni oli nainen jo hävinnyt pimeyteen. Yritimme vielä paikantaa kulkijan, mutta hän oli kerennyt jo hävitä.
Harmittaa vietävästi etten saanut kysytyksi onko kaikki hyvin! :(
Kyllä kai nainen olisi pyytänyt jos olisi apua tarvinnut, olisihan?
Kaipa hän oli kotiinsa suunnistamassa, kummallinen reitti valinta kylläkin.

****************

Tänään vaihdettiin relluun kesärenkaat ja koska asumme täällä maalaismaisemassa, niin lähdimme reissuun koko poppoo jotta Gerokin näkisi kunnon liikennettä. Renkaat vaihdettiin kaivokselassa ja sillä välin minä ja Gero käytiin kävelyllä isontien varressa. Kylläpä oli paljon eri kokoisia ja näköisiä autoja! Mutta meidän pikkumusta otti tilanteen varsin rennosti, ainoastaan lakaisinlakaisukone sai pienen pojan kiinnostuksen heräämään, vaikka lakaisin ei ollut edes päällä. Ehkäpä Gero haaveilee lakaisukoneen kuljettajan ammatista. ;)
Kotimatkalla pistäydyttiin vielä mustin ja mirrin poistomyymälässä ostamassa iltapuhteeksi ihana savustettu possunnahkaluu. Autossa matkustelut kaivokselaan ja takaisin sujuivat oikein mallikkaasti.

Nyt pikkumusta pötköttelee pesässään (näyttelyhäkki, oviauki) ja vetää unta kupoliin, taisi olla niin raskas päivä, että tänään jätämme yöjuoksumme suosiolla pois....

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Yöjalassa

Pakko päästä kertomaan...

Minä olen yö-ihminen. Rakasta öitä, sitä hiljaisuutta, tuoksuja ja öistä luontoa ja sen tapahtumia. Kesäöiset ukkoset on lähes mahtavinta mitä tiedän sekä syksyiset myrskyt - öisin tietenkin. ;) Teen työksenikin pelkkiä yövuoroja.
Joskus kesäisin en välttämättä edes käännä rytmiäni, kun vapaapäivät alkavat yövuorojen jälkeen. Nukumme koirien kanssa kaikki ärsyttävät, kuumat päivät ja lähdemme illan viiletessä liikenteeseen. *tähän kohtaan kuuluu sellainen silmät vilkkuvat sydäminä-hymiö*
Minun olisi varmaan pitänyt syntyä lepakoksi.

Olen mielessäni haaveillut niistä lukemattomista lämpimistä, valoisista kesäöistä, kun retkeilemme Geron kanssa läheisissä metsissä, pelloilla. Käymme lammella uimassa tai istumme kalliolla katsomassa lähestyvää ukkosta. (toivottavasti Gero ei ole paukkuarka!)
Tulen muistamaan ikuisesti sen yön, kun viime kesänä istuttiin bouvier urokseni kanssa kalliolla ja ukkonen teki tuloaan. Salamoita räiskyi siellä täällä ja rakas buvve makasi vieressä pää sylissäni. Se oli myös viimeinen kerta kun saimme tehdä yhdessä yöllisen retkemme - muutaman päivän päästä poika jouduttiin äkisti lopettamaan. :(

Mutta jottei tämä nyt aivan nyyhkimiseksi alkaisi niin mennäänpä asiaan....

Tänään on ihana yö! Tyyntä, lämmintä ja kuu mollottaa ohuen pilviharson takaa. Mikä olisikaan parempi hetki kuin nyt lähteä totuttamaan pentua öisiin ääniin ja pimeyteen. (uskokaa pois, koiratkin voivat pelätä pimeää) Ei muuta kun tasku täyteen maksaa, koira kainaloon (kannamme Geron raput ylös ja alas niin kauan kun vaan kykenemme) ja pihalle.

Gero kulkee hihnassa kyllä ihan nätisti (=vetämättä), mutta on asioita joita täytyy vielä hioa. Yöllä siihenkin on hyvä mahdollisuus, koska ei ole muita kulkioita saan silloin opetettua oikean kulkemistyylin ilman häiriötä.
Olen "natsi" mitä hihnakäytökseen tulee: Koiran tulee kulkea vasemmalla puolella, hihna löysänä kaiken aikaa ja muille E I r ä h j ä t ä !!
Mitään kohtaa ei myöskään jäädä haistelemaan kovin pitkäksi aikaa, koska uroksenhan tietää - sitten nuuhkitaan jokainen käpy ja ja heinä perinpohjin ja nostetaan jokaisen kohdalla jalkaa vähintään kahdesti. 15minuutin pissatukseen saa sillä menolla mukavasti kulumaan puoli päivää.
Haistella saa mutta rajansa kaikella, kun sanon "mennään" niin sitten kanssa mennään.

Tähän saakka G on kulkenut milloin missäkin puolella, vaihtanut puolta jalkojen edestä niin että olen ollut lähes rähmälläni kun yritän väistää, välillä napannut lahkeesta kiinni, koittanut taluttaa itseään jne. Sellaisia pentujen juttuja. Lähtötilanne oli siis tämä ja kun palasimme kotiovelle Gero kulki vasemmalla puolella, jalan vieressä ja otti kontaktia sopivin väliajoin. Kontaktia olemmekin harjoitelleet ahkerasti ja se sujuukin loistavasti.
Todella nopeasti poika taas ymmärsi jutun juonen, kun palkkasin joka kerta kun kulkin oikeassa kohdassa, eli jalan vieressä ja palkka tuli tietenkin siitä jalan vierestä myös. Jos hihna kiristyi niin matka loppui siihen.
Huomenna tai siis tänään täytyy lähteä harjottelemaan samaa päivällä.

Kaikki oli ulkona niin ihanan keväistä. Lehtopöllöt pitivät hirmuista konserttia, rusakoilla oli mielessä ilmeisesti "se" kun toisiaan jahtasivat hullunlailla pitkin peltoja. Päivällä näin vähän matkan päässä pellolla 8 laulujoutsenta ja heidän jengissään myös kaksi valkoposkihanhea. Joutsenet pitivät nyt yön tullen konserttia, eipä käy kateeksi lähi talojen asukkaita jotka menevät aamulla töihin he eivät varmasti saa nukuttua, vaikka näin vähän kauempaa oli töräyttelyjä mukava kuunnella. Vähän väliä kuului myös päänpäältä sirpitystä kun muuttajat lensivät etelää kohti.

Tänään käytiin muuten myös hämeenlinnan keskustassa tutustumassa vähän vilkkaampaan liikenteeseen ja sekin meni loistavasti. Tällä kertaa Gero ei edes yrittänyt rähjätä muille koirille.


Lehtopöllöt jatkavat edelleen konserttiaan ja sängyn alta kuuluu tasaista tuhinaa. Pieni mustiksen alku siellä tuhisee ja kerää voimia uuteen jännittävään päivään...

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa

Dodiin! Nyt ollaan päästy vihdoin itse asiaan...

Olen Gerolle tehnyt jälkiä tänne sisälle, kun ulkona on ollut vielä niin paljon lunta ettei ole ollut pienintäkään toivetta päästä sinne vielä treenaamaan. Ihan mukavasti on hommat täällä sisällä pelanneet, ajatus on selvillä -> nenä maatakohti, niin maksa alkaa löytää tiensä suuhun.

Tänään lähdettiin sitten ihan muina miehinä ja naisina päiväkävelylle ja MITÄ silmäni löysivätkään: lumetonta metsänpohjaa iiiso alue!!
Koira kantoon kiinni ja ei muuta kun tallaamaan muutaman askeleen jälki. Gero ei tainnut edes huomata että poistuin vähän matkan päähän kun se näytti olevan niin haltioitunut palokärjistä, peipoista ja yli lentävästä kurkiaurasta.
Mites se menikään, että suunnittele treenit huolellisesti jne... Nyt olin vaan yksinkertaisesti niin inskana, että kaikki viisaampien ohjeet tuli työnnettyä tarkoituksella taka-alalle. ;)

Kyllähän se homma koiralle hieman haahuiluksi meni, mutta kaikki maksanpalat nousivat kuin nousivatkin suuhun saakka. Se taisi olla se pirskatin palokärki joka oli liian kova pala pienen koiran keskittymiskyvylle. No, tästä on hyvä jatkaa...

Kotiinpäin kävellessä nähtiin vieras koira ja mitä meinaa tehdä Gero - alkaa haukkumaan. Tiukasti sai kieltää, että sain pennun suun pysymään kiinni. Meillä ei vieraille koirille rähjätä, nih! Tähän mennessä ei ole tyyppi edes ajatellut alkavansa möykkäämään, taitaa mennä tämä päähänpälkähdys samaan kastiin kun toissa- JA eilen iltainen yritys astua minua.... sekin jäi vain yritykseksi.

Huomenna meillä alkaakin sitten "eskari", ans kattoo kuin meijän käy.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Yksin kotona 1-2

Tänään harjoiteltiin yksin olemista, siis aivan yksin. Tuomo lähti Eetun kanssa lenkille ja minä jäin rappuun vaklaamaan Geroa. Nuorukaiselle oli rajattu pentuaitauksella käyttöön kylppäri, eteinen ja meidän makkari. Olkkariin oli pääsy kielletty, meidän hienojen sohvien suojelemiseksi, vaikka eipä tuollainen tirriäinen mitään suurempia tuhoja kai vielä saisikaan aikaan. No, eipähän pääse edes makuun. ;)

Pari kertaa kuului kämpästä yhy-yhy, eikä mitään muuta. Olin taas haljeta ylpeydestä! Meidän pikkuinen se on taitava mukula. Kun palattiin reilun puolentunin päästä takaisin sisälle tuli meitä iloisesti vastaan pikku mustis olohuoneesta??!! Mitä vit***?? Niinpä niin, ei olleet sitten meidän hienot pentuaitaus viritelmät paljoa pidelleet tuota kääpiötä. :D

Myöhemmin päivällä oli vielä toinen koitos, kun lähdimme pariksi tunniksi myyrmanniin. Tällöin jäi koirat keskenään. Tuomo oli hirmu huolissaan Gerosta, että mitä jos Eetu tekee sille jotakin? Minä taas olin enemmänkin huolissani tuosta meidän lähes hampaattomasta vössykkä-Eetusta kun jätimme sen tuon piraijan hampaisiin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja meitä vastaa hiippaili kaksi haukottelevaa ja venyttelevää koiraa.

Illan Gero on ollut oikea piru, päähän sille kasvoi oikein silminnähtävät sarvet. Kaikkea typeryyttä piti kokeilla, eikä mikään sallittu tietenkään kiinnostanut. Uusin keksintö on takkien repiminen alas eteisen naulakosta. Jossain vaiheessa oli pakko pistää penikka pikku jäähylle näyttelyhäkkiinsä, kun näytti siltä että Eetulta katkeaa verisuoni päästä jollei saa hetken rauhaa. Gero nukahtikin häkkiin samantien, joten taisi kyseessä olla väsymys kiukuttelua. ;)

Mittasin ja punnitsin muuten Geron eilen täällä kotona.
Säkä korkeus on NOIN (paino sanalla noin, koska pentu pyöri, ärisi ja yritti syödä mittanauhaa) 34cm ja paino 7kg. Ikäähän jässikällä on huomenna 9vko. Eetu on saman kokoinen, mutta 2kg kevyempi. (Eetu on sekarotuinen kääpiövillakoiran ja kiinanharjakoiran sekoitus.)

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Maalainen kaupungissa

Rankkaa on pienen koira-pojan elämä!
Tänään pidettiin sosiaalistamisiltapäivä. Käytiin kylässä kolmessa eri perheessä. Matkalla oli kaikenmoista ihmeellistä katseltavaa...
Matkan Gero kulki rellun sikaosastolla, eli peräboksissa. Pikkuisen aluksi itketti, mutta sitten poitsu makoili tyynesti loppumatkan.

Ensiksi mentiin moikkaamaan Nicky walesinspringerspanielia. Gero asteli tyynesti vieraaseen rappukäytävään ja hissiin, vaikka ei ikänään ollut hissiä edes nähnyt. Ja vastaan tulikin ihana walesi-tyttö jonka kanssa oli mukava leikkiä (ja puhdistaa ruokakuppi ruoanjämistä). Täällä kylässä sai myös luun, joka oli varmaan ahneen Geron mielestä parasta koko päivässä. ;)

Sitten matka jatkui toisen siskoni luokse jossa vilinää riitti kolmen koiran ja kahden lapsen voimalla. Rappuun ja hissiin paineltiin taas ihan tyynesti. Geroa ei niinkään kiinnostaneet koirat (2 whippettiä ja yksi X-rotu) kuin lapset. Pienet pojat olivat Geen mielestä ihan superhauskoja ja heidän kanssa oli hauska temmeltää. Pikkuautoillakin olisi ollut niin kiva leikkiä... :D

Viimeiseksi pyörähdettiin vielä naapurtitalossa isäni luona, mutta siinä vaiheessa oli poitsu jo niin väsynyt että nukkui kuin tukki selällään minun sylissä koko reissun. Kotimatkalla ei takaboksista kuulunut pienintäkään ääntä kun pentu nukkuin kuin tukki.

Kaikki hihnassa kulkemisetkin sujuivat mallikkaasti ja pissat sekä kakat tehtiin ulos kyläpaikkojen välissä.

Täytyy kyllä todeta, että Gero on paljon enemmän kun mitä olen villeimmissäkään haaveissani osannut toivoa!!! Tuo rohkeus ja tyyneys millä se suhtautuu uusiin asioihin on jotain aivan käsittämätöntä. Kaikenlaista on jo nähty, mutta mikään ei vielä ole saanut iloisesti pystyssä törröttävää häntää laskemaan.
Olen niin ylpeä pikkuisesta partanaamastamme!!!

Kevättä rinnassa

Eilen oli niin mahtava ilma, että oli jälleen pakko suunnistaa metsään poikien kanssa. Tunti vierähti siellä kevyesti. Matka ei ollut pitkä, mutta aikaa kuluin kun junioirin oli yritettävä repiä irti kaikki lumen alta törröttävät kasvit. -Onnistumisprosentti ei ollut kuitenkaan järin hyvä ;)

"Haista mänty! :P"

" Et viittis tulla vähän jeesaamaan!??!!"


"Tullaan tullaan!"

Eilen tutustuttiin myös ensimmäisiin kehitysvammaisiin. Hieman Geroa aluksi hirvitti, mutta hetkenpäästä jo istui ja nautti rapsutuksista.