Kauneudenhoitoa

Heti aamulla päätin tarttua härkää sarvista: Gero on trimmattava! Trimmaamisesta kyllä tykkään, juu, mutta olen edelleen epäröinyt omien taitojeni puutetta. Edellinen trimmaukseni päätyi siihen, että pöydältä laskeutui pikimusta bouvier... Toki kävin taannoin Kirstin luona "opissa" ja kuvittelin jopa että jotain jäi päähänkin, mutta silti.
Eli tältä pohjalta lähdettiin liikkeelle.

Ensimmäisenä hommana oli koiruuden pesu. Eli omat vaatteet pois, kaikki tavarat jotka haluaa pitää kuivana kylppäristä pois, kasa pyyhkeitä kainaloon ja koira tiukalla käskyllä kylppäriin. Uskomattoman pieneen tilaan mahtuu tuollainen reilu neljäkymmenkiloinen mustis halutessaan, siinä hää istui nurkassa Embon pyykkiin menevän tyynyn  40x40cm päällä ja yritti vissii piiloutua naulakossa roikkuvein pyyhkeiden taakse. Onneksi sentään koiraa ei enää tarvitse nostaa ammeeseen vaan se hyppää käskystä sinne itse.
Peseminen oli kaikkinensa projektin helpoin osuus ja siitä selvittiin reilusti alle tunnilla sekä samalla sai kätevästi itsekkin kokovartalo pesun. :D

Litimärkä koira olisi tietenkin ehdottomasti halunnut vetää voltteja ympäri kämppää ja käydä hinkkaamassa itseään meidän sänkyyn sekä hirmuisesti halia ja pusutella, tietenkin. Minä yritin nauraa-kikatellen kieltää riehuvaa koiraa joka nauramisesta vain intoutui lisää. Tuomoa ei naurattanut laisinkaan kun Gero veti pukkihyppelyitä eteisessä kastellen kaiken kattoa myöten. Eetu oli vahingosta viisastuneena painellut Hanneksen sängyn alle jo siinä vaiheessa kun lopetimme suihkuttelun.

Saatuamme vihdoin hillittyä itsemme, minä ja koira. Alkoi projektin seuraava, epätoivoisin vaihe - kuivaus. Ei paljoa naurata katsoa trimmipöydällä seisovaa märkää turjaketta aseena vain vaivainen 15 vuotta vanha hiustenkuivain! Tunti ja toinen ja lopulta pöydällä seisoi kuiva ja erittäin pörheä koira. Taisi Gero ehtiä pienet nokkaunetkin vetää siinä pötkötellessään.

Puolituntia meni varmasti vain koiraa tuijottaen ja "kuivaharjoitellen" saksilla. Tuosta ajetaan ja tuosta leikellään... Välillä hirmuista ravia tietokoneelle katselemaan mustisten näköisten mustisten kuvia ja sitten taas tuijottamaan epätoivoisesti sitä omaa turjaketta.
Vaan ei se tuijottamalla siitä miksikään muutu. :(
Kone kouraan ja hommiin. Olkoon kuinka nurinkurista tahansa, päätin aloittaa helpoimmasta eli korvien ajelusta, sitä ei ainakaan pysty ryssimään. ;)
Reilun kolmentunnin ja muutamien taukojen jälkeen seisoi pöydällä uusi ulj... no ei ehkä uljas, mutta ihan mukiin menevä mustis nuorukainen. Olin kuitenkin onnistunut leikkelemään niin, että koiran oikeasti tunnistaa mustaterrieriksi, Jee!

Sitten kuvaamaa: Gero istuu, Gero makaa, seisoo, edestä ja takaa. Naama kuvaa ja beba kuvaa. Pitihän todistusaineistoa saada kansalle nähtäville, eihän kukaan muuten usko. Kuvat päätin kuitenkin ladata koneelle vasta vähän myöhemmin - VIRHE! 
Nyt kun tässä illan pimetessä aloin purkamaan kuvia kamerasta, voin vain surkeana todeta, ettei niistä mitään selvää ota. :(

Ja nyt, kahden tunnin metsäretken ja lammessa uimisen jälkeen, ei hienosta pörheästä turkista ole enää tietoakaan!

Jäljellä

Nyt ollaan parina päivän päästy tuonne metsäänkin rämpimään, jälkitouhuihin tietenkin.
Pienten alkukangistelujen jälkeenhän meillä ei suurempia ongelmia ole ollutkaan, nyt vain jänskätti mitä tämä pitkä treenitauko on saanut aikaan.

Eka jälki oli "muistellaanpas miten homma pitää hoitaa"-jälki, vain noin 40m pitkä jos sitäkään, namia kohtuu tiheään, eikä tiukkoja kulmia vanhentua annoin 45min. Lopussa pikkupurkki erikoisherkkua - kissan märkäruokaa. Äärimmäisen helppoa siis.

Valjaiden pukeminen oli kohtuu haastavaa puuhaa, kun pikku-miäs ei tahtonut pysyä housuissaan. Kohkas ja kohkas, sinkoili, pusutti ja veti milloin mihinkin suuntaan. Siinä vaiheessa kun olin lopulta saanut liinan kiinni valjaisiin, ei tainnut jalat koskea allekirjoittaneella maahan, kun mentiin ja lujaa. Eihän tämmöisestä mitään tule kun keskittyminen on täysi 0 ja intoa aivan mahdottomasti!
Ikävä karjaisu "Maahan" ja  homma saatiin hallintaan. Hetki rauhoittumista ja sitten hillityssä järjestyksessä jäljelle. Jälki löytyi ja tasaisen varmasti namit katosivat napaan kun nenä kynti sammalikkoa. Loppu palkka löytyi ennen kun kerkesin kissaa sanomaan. Aivan liian helppoa ja jos Gee osaisi puhua se olisi takuu varmasti tokaissut minulle epäuskoisena että "Et voi olla tosissasi, tässäkö tämä oli? Onko tämä joku vitsi vai?"
Homma siis näytti olevan edelleen paketissa - hienoa!

Uusi päivä ja uusi jälki.
Reilu 100m jälki joka vanheni tunninverran. Namia harvakseltaan, mutta kuitenkin niin että saadaan nenukka pysymään maassa, välissä pitempiä pätkiä ilman namia, yksi 90 asteen kulma. Lopussa kiitos seisoo eli kissanruokaa.

Ennen jäljelle menoa tehtiin metsälenkki, että suurimmat paineet jä häsläys jäisi pois.
Valjaiden ja liinan pukeminen sujui tällä kertaa huomattavasti edustuskelpoisemmin. ;)
Jälki löytyi ja nenä pysyi tiiviisti maassa. Jossain vaiheessa Gero onnistui hukkaamaan jäljen, mutta aktiivisen etsimisen jälkeen löysi sen ilman ohjausta joten matka jatkui. Kulmasta paineli ensin ohi, mutta huomasi itse hetimiten että metsään meni, palasi ja jatkoi oikeaan suuntaa. :)
Kaiken kaikkiaan mukavasti meni. Ohjaajalla ja koiruudella hyvä mieli. :)

Ennen kotiinlähtöä tehtiin vielä metsässä pikkuinen lenkki. Yllätyksekseni Gero bongasi edellisen päivän jälkemme ja ajoi sen tiiviisti nenä maassa alusta loppuun. :)

Keppejä ollaan treenattu erillän jäljestä, uskallusta vaan puuttu niiden lisäämiseksi jäljelle. Ehkäpä sitten "syssymmällä". ;)

Kiva viikonloppu ja ohjaaja "väsynyt, mutta onnellinen" (ja polvi ihan pirun kipeä)! :-P

Vastoinkäymisiä ja vieroitusoireita

 Minulla on ollut polvi sökönä. Se ei sinällään ole mikään uutinen, samaisen polven kanssa olen saanut säännöllisesti painia jo 15 vuotta. Treenaamiset ovat joutuneet jäämään hiukan taka-alalle, kun pahimpina päivinä en ole pystynyt edes kävelemään. Treenittöminä päivinä kiukuttaa ja raivostuttaa, stressaa ja poden huonoaomaatuntoa! Onko minusta kasvanut treeniaddikti?! Hiukkasenkin kun pystyy koivella kinkkaamaan, niin kentälle on raahauduttava.  Jäljet ja esineruudut on saaneet toistaiseksi väistyä, kun metsään en ole päässyt tallomaan. Toivotaan nyt kuitenkin, että vielä tämän vuoden puolella päästäisin niidenkin pariin "uurastamaan".

Tottis sitävastoin sujuu ihan mukavasti. Istuminen ja maahan meno on nopeaa ja hiphei-huuurjan hauskaa Geen mielestä. Maahanmeno itseasiassa on tällä hetkellä jäähyllä, koska Gee tarjoaa sitä vähän joka mutkassa, silloinkin kun ei pitäisi joten sen treenaaminen on jätetty tauolle. Seisominen on työn alla ja hyvin alkumetreillä koko homma. Äärimmäisen tylsä liike koko seisominen joten sen treenaaminen on jäänyt "vahingossa" unohduksiin. :P
Seuraamisessa kontakti pysyy edelleen hienosti ja jätkä pitää paikkansa hyvin. Seuraaminen sujuu  edelleen ongelmitta myös häiriön alla (koiria, ihmisiä jne.). Kulmissa oli meillä hiukan ongelmaa lähinnä askelten sovittamisessa yksiin, mutta saatiin kouluttajalta loistavia vinkkejä ongelman ratkaisemiseksi, joten eiköhän kulmatkin ala sujumaan sujuvammin.
Sivulletulo on teknisesti hallussa, vauhtiakin saatiin suoritukseen hurjasti lisää kun tajusin vaihtaa palkan namista palloon.
Varsinaista "koesuoritusmaista" luoksetuloa ollaan treenattu melko vähän. Lähinnä ollaan pidetty painotus siinä, että Gero tulee vauhdilla ja innokkaana.  (Jossain vaiheessa oli luoksetulo vähän löntystelyä.) Luoksetulon paikkakin alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olemaan riittävän tiivis ja suora. Kovasti saikin tehdä töitä tuohon tiiviyteen ja kiinnittää omaan kroppaan hirvittävästi huomiota, että sain koiran tulemaan riittävän lähelle.
Jäävistä liikkeistä istumista ollaan treenattu, eikä siinä olla suurempiin ongelmiin (vielä) törmätty. Gero istahtaa heti käskyn kuultuaan ja pystyn muutaman askeleen kävelemään jonka jälkeen palkkaan.

Hirmuinen into on pienellä pojalla tehdä. Normisti Gee kävelee hihnassa vetämättä, mutta kun se näkee että vedän eteisessä niskaani treeniliivin on autolle ja kentälle meno yhtä nelivetoa. Onneksi koira tietää mikä on meidän auto, koska käytännöllisesti katsottuna raahaudun vain perässä. ;)