sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Arjen harjoittelua ala` Gero & Pönde

Olen jo jonkin aikaa pohtinut, kuinka tulen hoitamaan pupujen, lähinnä Pönön, ja Geron yhteiselon kun joudumme muuttamaan tämän vuoden puolella pienempään asuntoon. Pönöllä on kokoa jo nyt sen verran, ettei sitä tee häkissä mieli seisottaa kuin pieniä hetkiä kerrallaan, pakon edessä (Pönön keittiössä asuminen, ei oikein pöytätasoille loikkimisen vuoksi (YÖK) ottanut onnistuakseen). Yöt on poika kuitenkin joutunut teljettynä kyhjöttämään koska en ole uskaltanut jättää koiraa ja kania tänne keskenään viipottamaan töihin lähtiessäni. Embo ja Tupuna ovat omissa kämpissään poissaollessani.
En usko, että Gero Pöndelle mitään tekisi, mutta koira on koira eikä tietenkään 100%:sen luotettava. Toisaalta, jos Gero haluaisi kanin niitata niin eipä siinä häkit sitä urakkaa paljon hidastaisi. Joitakin kertoja ole tehnyt nyt niin, että jätän töihin lähteissäni Pönden vapaaksi olkkariin ja laitan Gerolle kuonokopan päähän (pystyy läähättämään, juomaan ja jopa poimimaan nappuloita lattialta). Gee ei voi kuitenkaan ikuisesti viettää koppa päässään yksinolo aikojaan joten eilen päätin jättää kopan pois.
Tyypit jäivät vieretysten pötköttelemään tuulettimen eteen kun lähdin. Aamulla kaikki ok ja molemmat luppakorvat loikkivat ovelle vastaan, kun kotiuduin. Täytyy kyllä myöntää, että pientä jännäkakkaa meinasi puskea, kun kotiovea avasin. Tällä menolla siis jatketaan. Tietenkin jotain voi sattua myöhemminkin, mutta niinhän sitä voi sattua millon mitäkin odottamatonta kun on elukoista kyse. En ala nyt sressaamaan sellaista mitä ei ole vielä tapahtunut ja mitä 99.9% todennäköisyydellä ei tule tapahtumaan.

Pöndestä ja Geestä on tullut kyllä loistavat kaverukset. Yhdessä ne ovat oikein pojankoltiaisia jotka pistävät pinnan venymään. Pönö se on parivaljakon Ville Vallaton ja Gero taas menee mukaan kaikkiin hölmöilyihin.
Siivoaminen on osoittautunut täysin mahdottomaksi jos nämä kaksi pyörii jaloissa. Parikertaa kokeilin ja sitten päätin luovuttaa. Pönö on kokoajan siellä missä tapahtuu; tunkemassa roskapussiin, maistelemassa lattiarättiä, makaamassa keskellä lattiaa kun imuroin eikä muuten taatusti väistä. Siinä saa sitten reporankana kyljellään makaavaa pupua lykkiä imurinsuulakkeella pois tieltä ja se on pönden mielestä ilmeisen kivaa, koska jos käsineni nosta herran vaikka sohvalle istumaan niin ennen kun saan imurin käyntiin on kani taas lattialla makaamassa. Gero tietenkin menossa mukana, koska sen mielestä on aivan huippu hauskaa kun Pönö tekee iloloikkiaan ja niitä se tekee aina kun sen vippaa pahanteosta johonkin kauemmaksi. Varsinkin lattiaa pitkin imurilla työnnettävä kaninraato on hauska (tai huolestuttava) koska sitä täytyy olla nenällä tökkimässä sekä nuolemassa ja sitten kun pupu loikkaa pystyyn ja singahtaa johonkin suuntaan niin Geetä naurattaa ja sen pitää tulla minulle asiasta reportoimaan (ja imuria tallomaan, mahdollisesti sammuttamaan sen). Jos taas käsken Geron vaikka eteiseen maate, niin sitten Pönö on Geron kimpussa, kiipeämässä selkään istumaan, tökkimässä nenällää ja vetämässä nenän alla hirmuista ravia selvästi lällättäen samalla. Ei siinä pieni koira kyllä paikallaan malta pysyä.
Tämä ruljanssi sitten jaaatkuu ja jaaatkuu niin kauan kun siivoaminenkin jatkuu. Siivoksen loputtua olen raivosta punainen, kun pieni siivous hetki venyikin parintunnin EI:n jankkaamiseksi. Helpompaa siis kun pistää Pönden lukkojen taakse.

Ulos olisi lähdössä aina kolme luppaa, ruokaa odottaa  aina kolme luppaa jne jne jne.....

perjantai 14. toukokuuta 2010

Mille ne golfpallot haisee?

Laitetaan hieman kuulumispäivitystä esille, vaikka mitään huikaisevaa ei ole tapahtunutkaan.

Talviturkki on heitetty eli uimassa käyty ensimmäisen kerran noin kuukausi sitten. Gero siis kävi, minä sain osani vain märkien verkkareiden muodossa kun poitsu tuli "kiittämään" eli puskemaan jalkoihin kun vihdoinkin pääsi pulahtamaan. Siitä saakka kun rannasta hieman jäät sulivat olisi Gee halunnut olla siellä plutaamassa, mutta lupaa ei hellinnyt ennen kuin koko lampi oli sula. Nauru oli taas herkässä katsellessa pienen koirapojan onnea. Ensin hirmuista loikkaa veteen ja vedestä rannalle, selkäuintia hiekassa ja takaisin veteen. Arvatkaa minkä näköiset oli lattiat aamulla...
Uintia on harrastettu ahkerasti siitä lähtien ja varsinkin nyt kahtena päivänä kun "on ollut ihan liian kuuma meidän makuun". :p
Lammen vesi tekee turkille hyvää (kuin myös hiuksille), mutta suojuoksun jälkeen joutui koira kyllä kylpyyn.
Eksyttiin viimeviikolla suonlaitaan iltalenkille ja mikäpä tietenkin sen mukavampaa kuin painella suota ees-taas-ees-taas ja välillä uida selkää suopursujen keskellä. En illalla/alku yöstä kotiin päästyämme kiinnittänyt kummempaa huomiota Geron hajuun, märkä koira haisee märälle ja vielä kun on rymytty  suolla niin eihän koira millenkkään ruusuille tietenkään haissut. Herätys aamulla olikin astetta karumpi! En osaa edes kuvailla sitä "tuoksua" mikä rakkaan koiran turkista lähti. Ulkopuolinen olisi voinut kuvitella, että piilottelen sänkyni alla suohirviön raatoa. Aamulenkki vaihtui takapihan pikapissatukseen ja matka kävi kohti kylpyammetta. Kolmen tunnin uurastuksen jälkeen oli minulla puhdas ja siisti koira - semmoisen 12 tuntia kunnes lähdimme iltalenkille...Päivälenkit tehdään yleensä ns. ihmistenilmoilla, joten koirakin pysyy siistinä.
No, ei jaksa pingottaa tuon ulkomuodon kanssa, ei me mihinkään näytelmiin saada itseämme raahattua kuitenkaan. Varsinkin jos kelit jatkuvat kuumina niin taidan kaivaa Andiksen taas trimmisalkusta esille ja annan koneen laulaa.
Vaan jossain vaiheessa täytyy kyllä ryhdistäytyä ja mennä jonkun näköistä lausuntoa hakemaan herran ulkomuodosta. Mutta nyt nautitaan kesästä ja mietitään velvollisuuksia toiste.

Treenit on pyörähtäneet taas täysillä käyntiin, eikä juuri uutta auringon alla. Noutokapulaahan esittelin Geelle syksyllä, eikä moinen mötikkä poitsua juuri kiinnostanut. Pistin kapulan jemmaan ja ajattelin palaavani siihen sitten joskus myöhemmin. Jälkivaljaita kaivaessani esille osui kapulakin käteeni ja olin sitä vain siirtämässä pois tieltä kun Gero nappasi sen suuhunsa. Tuijotin koiraa hölmistyneenä ja koira tuijotti minuun innosta täristen. Päätin testata kuinka hauska kapula Geen mielestä olikaan. Kapula pois koiralta, sivulle käsky ja kapulan vippaus eteiseen. Gero singahti perään nappasi mötikän suuhunsa ja kiikutti sen minulle.
OK, vähän hienosäätöä ja se on siinä! Vielä kun minä oppisin heittämään kapulan niin ettei se singahtelisi mihin sattuu ja jos sen saisi vaikka kentällä pysymään ;)
Jälkiä ollaan käyty ajamassa ja se sujuu edelleen, mutta nyt tarttisi varmaan alkaa tekemään jotakin niiden keppien eteen....

Tehtiinpä muuten ensimmäinen bussiretki tällä viikolla kun lähdettiin oikein stadiin. Myyrmäkeen asti bussilla ja siitä loppu matka autolla. Kyllä olin pakahtua ylpeydestä kun Gero käyttäytyi niin hienosti ja sai kovasti kehuja rauhallisesta, kiltistä luonteestaan, tottelevaisuudestaan sekä kauniista ulkomuodostaan. Rapsuttelijoita riitti ja Gee nautti huomiostaan 110 prosenttisesti.

Gerohan käy edelleen joka toinen viikko "töissä"  vanhainkodissa Tuomon mukana ja kaikki ovat tyytyväisiä järjestelyyn. Tuomo saa työkaverin, vanhukset ovat haltioissaan kun saavat koiralta pusuja ja saavat rapsutella sitä ja Gero on aina todella innokkaana lähdössä hommiin. Gero osaa kuulema todella rauhallisesti kohdata vanhukset, istuu rauhassa eikä häsellä.

Muuten ollaan otettu lungisti. Vietetty paaaaljon aikaa ulkona  uiden, juosten, leikkien ja jätskiä syöden.
Toissapäivänä istuskelin Geen kanssa lenkin päätteeksi erään pellon laidassa. Gee ei tietenkään juuri malttanut istua vaan tuusaili omiaan mm. ojassa läträten (yllättäen). Yht`äkkiä se nosti nokan kohti taivasta ja lähti vetämään pellolla siksakkia, löysi etsimänsä ja palasi takaisin - golfpallo suussa. (??) Kolme kertaa se tekin saman ja viimeisen pallon kohdalla se joutui hiukan kaivamaankin, että aarteen sai esille. Viime kesänä kyseisellä pellolla oli joku wannabe golffari muutaman kerran yönpimeinä tunteina treenailemassa, mutta olen 100% varma ettei palloihin hänen jälkeensä ole kukaan muu koskenut. Sen jälkeen pallot on seisseet monissa vesisateissa, auringon paisteissa ja valtavan lumikinoksen alla melkein vuoden ja silti ne muka haisivat koiran nenään.  Aivan käsittämätöntä!

*EDIT* Valehtelenkin pentele! Rupesin tuossa lukemaan, että mitä olemme Geen kanssa puuhailleet vuosi sitten ja kah` mehän ollaan oltu bussiajelulla! Ihan kirkkain silmin olen sitten valehdellut niille tädeillekin siellä bussissa. :(