Sato on poimittu ja vähän kylmäkin alkaa olemaan, joten Hemuli ei pihalla enää viihdy itsekseen. Kävi mokoma kaivamassa oravankin talvivarasto omenat metsästä esiin ja veteli huiviinsa. Oravan onneksi pihallamme kasvaa kolme tammea, jotka notkuivat terhoista, nälkä ei siis pitäisi päästä kuitenkaan yllättämään ja ainahan voi tulla pihan lintulaudoille ryöstelemään...
Gero poti parisenviikkoa sitten virtsiksen joka saatiin onneksi yhdellä antibioottikuurilla taltutettua. Mahtoikohan taannoisella mökkireissulla uinteineen olla jotakin tekemistä asian kanssa... Kiviä ei ainakaan löytynyt ja eturauhanenkin oli kunnossa.
Geellä on nyt "syysmasennus" menossa, kun koirat saivat totaali häädöt makkarista pois. Voi itkua ja hammasten kiristystä ja tämä poika ei edes hevillä tunnu luovuttavan. Tuoli on laitettava makuuhuoneen oven eteen yöksi, mikäli ei halua herätä siihen kun Gee avaa makkarin oven ja hipsii vihellellen sängyn viereen nukkumaan. Gertsiähän ei ovet lukottomat ovet pidättele, vaan ne avataan sujuvasti kahvaa painamalla.
Eetu alias Embo läksi Parhaan Ystävänsä Dylanin luokse koirien taivaaseen syyskuussa. Koirat, jopa Gero joka ei ollut mikään Eetun sydänystävä, "kaipailivat" Emboa joitakin päiviä. Joka kerta kun tulimme kotiin juoksivat koirat vielä autolle tarkastamaan, että mihin Eetu jäi.
Täytyy kyllä sanoa, että arki on helpottunut 150 prosenttisesti. Kauan Eetun lopettamista mietittiinkin ja lopulta oikeastaan Eetu teki päätöksen itse.
Eetu alkoi enemmän ja enemmän käymään Geron päälle ja puremaan tätä naamasta, milloin mistäkin syystä. Gee oli todella hienosti kestänyt hyökkäykset ja pyörättänyt Eetua kuonollaan hittoon, hampaita se ei käyttänyt. Yritettiin olla äärimmäisen tarkkoja mm. lelujen kanssa, koirat eivät voineet leikkiä millään lelulla mikäli Eetu oli näköpiirissä, koska se kävi ryöstämässä kaikki lelut ja kävi sitten nuorempiensa kimppuun. Ruoka-aikoina koirat olivat täyseristyksessä. Koirien hellimisessäkin sai olla tarkkana, että ketä hellii, missä ja miten. Ja, jos ja kun menit puuttumaan tilanteeseen sait hampaasta sitten itse.
Syyskuussa sitten sattui tilanne, joka ratkaisi Embon kohtalon.
Tultiin aamusella töistä ja ulkoilun jälkeen annettiin vuffeille sapuskaa. Lykkäsin Eetun syötyä herran vielä ulos, tietämättä että Tuomo oli Geron kanssa ulkona (meillä on kaksi ulko-ovea, enkä ollut nähnyt että "pojat" lähtivät vielä pihalle Geen syötyä). Pihalla olevasta pallosta ym. kärhämä sitten syntyi kun Eetu ilmoitti Geelle, että "Tämä on sitten minun!" ja Gee paineli katsomaan että niin mikä on sinun. (Gero ei koskaan ottanut Eetun suusta mitään leluja, vaan se vain meni katsomaan/ haistamaan häntää heiluttaen, että mikä sulla siellä on.) Tämä kuitenkin riitti Embolle joka kävi taas jälleen kerran sutena Geron naamaan kiinni. Tämä sattui olemaan se korsi joka katkaisi kamelin selän ja Geelle riitti. Tuloksena ventti Embon kyljessä. Täysin selvää oli, ettei mihinkään pitkällisiin ompelu/ hoitotoimiin edes ryhdytä, joten Embo sai sitten lentää eläinlääkärissä sateenkaarisillalle. Eetun kohdalla haavan päivittäinen hoitaminen olisi ollut lähes mahdottomuus ja tiesihän sen ettei poikien suhde tule ainakaan paranemaan, joten uusia yhteenottoja olisi luvassa vaikka yrittäisi olla kuinka tarkkana tahansa.
Meille on syntymässä alkuvuodesta vauva ja tietenkin ajatuskin siitä että koiruudet ottaisivat yhteen vauvan lähellä saa kädet tärisemään ja itkun silmään. Siellä on niin helposti se pieni ihminen välissä. :( Täytyy siis myöntää, että myös tällä seikalla oli merkityksensä lopetuspäätöstä tehtäessä.
Ilman näitä hyökkäilyjä en usko, että Embon ja lapsen yhteiselossa olisi tullut suurempia ongelmia, vaikka todella tarkkana olisi tietenkin saanut olla.
On sitä pienessä mielessä tullut podettua todella huonoa omaatuntoa ja epäonnistumisentunteita, että näin pääsi käymään. Sitähän on suuressa viisaudessaan ollut sitämieltä, että minä en ainakaan luopuisi/lopettaisi koiraa lapsen vuoksi, vaan kummasti sitä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja järki kampeaa jostakin sinne päähän kun tilanne sattuu omallekohdalle (perheenlisäyshän ei ollut se pääsyy, mutta raskaushormooneissaan sitä saa itsellensä stressiä ja pahaaoloa väännettyä vaikka pöydälle unohtuneesta ja hapanneesta maidosta).
Niiiin rasittava ärripurri nurkkaan pissiä, kun pappa olikin, niin on sitä kuitenkin ikävöinyt ja useat itkut on tullut itkettyä unettomina öinä.
Nyt ei Embon tarvitse enää pelätä mitään kun Dylan on taas sen tukena ja turvana!
 |
