sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Pikku Pomon ensiesittely

Hieman pisti jännittämään kotiutuessamme laitokselta! Mitenhän pojat ottavat uuden tulokkaan vastaan ja miten esittely olisi järkevintä toteuttaa?
Kirppu jäi autoon nukkumaan, kun menin ensin sisälle. Pojat olisivat todennäköisesti melkoisen kierroksilla kotiutuessani, oltuani muutaman päivän poissa kotoa. Vastaanotto olikin varsin riehakas.
Lemppasin jätkät pihalle ja Kirppu kiikutettiin sisälle.

Gee sai olla sanomassa ensimmäisenä tulokkaalle Päivää. Kova oli herralla nuuskutus ja häntä viuhtoi. Kun haistelut oli suoritettu toivotti Gee pikkusiskonsa tervetulleeksi antamalla tälle muiskun keskelle lärviä. Tämän jälkeen ei Gero ole suuremmin ollut tulokkaasta kiinnostunut. Ohi mennessään saattaa nuuskaista häntä laiskasti heiluen, mutta siinäpä se. Kiinnostus tulee kasvamaan todennäköisesti sitten, kun siskon suunnalta alkaa saamaan jotain syötävää :)

Hemulikin otti systerin nätisti vastaan. Riehupetteriä ei tarvinnut edes pahemmin toppuutella. Ensi tutustumisen jälkeen on myös Haisuli käyttäytynyt ihan kuin vauvoja olisi ollut taloudessa ennenkin, tai enemmänkin. "Kuuluu kalustukseen" taitaa olla molempien mielipide.
Hemuli on vaan yllättänyt huolehtivaisuudellaan. Kun Kirppu alkaa kitisemään tai itkemään tulee Hemuliin vauhtia. Se ramppaa levottomana edes takaisin kunnes tyttö on saatu hiljaiseksi. Kovin kätevää ollessani mm. ripustamassa pyykkejä, jonne en välttämättä kuule Kirpun henkilökunnan huuteluita, Hemuli tulee ilmoittamaan asiasta heti kun vauva on parahtanut ensimmäisen kerran.
Hellyyttävintä oli ehdottomasti kun Hemuli oli tuomassa itkevälle vauvalle "löytämäänsä" sohvatyynyä. Kerrottakoon tähän väliin, että sohvatyynyt ovat Hemulin suuri pahe ja ne löytyvät aivan liian usein jätkän suusta. Tyynyjen metsästyksen huomaakin siitä, että Hemppa juoksee pirun kovaa tyyny suussaan pedilleen mutustamaan sitä. Tällä kertaa se oli kuitenkin tuomassa tyynyä Kirpulle. Suloista, joskin edelleen tuomittavaa toimintaa!

Nyt odotellaan jo innolla kevättä, että päästään jälkihommiin. Tarkoitus olisi muun treenin ohessa kokeilla Haisulin kanssa verijälkeä. Viime vuosi meni aivan harakoille oltuani todella huonovointinen toukokuusta ihan elo-syyskuulle asti. Ja sitten aloinkin jo näyttämään virtahevolta, joka ei metsissä paljoa jaksanut rämpiä...

torstai 9. helmikuuta 2012

Päivän otoksia

Ihanaa, kun piha ei ole enää mutavelliä!





- 20 ja Haisulin varpaita paleltaa. Pikapissatukselle ei jaksettu edes pukea toppavarustusta päälle.