Laiskotuttaa

Lämmintä piisaa. Päivää on vietetty sienestäen ja  pihalla köllien.

Gero teki aamuisen sienestysreissun jälkeen päätöksen viettää loppupäivän sisällä viileässä. Hemuli ei sille reissulle päässyt mukaan, joten Hemppa sai sitten osallistua pihanurmella köllimiseen. Hemulin osalta ei voitu kyllä köllimisestä puhua, koska jätkä ei pysynyt taas paikallaan kun käskettynä, jos silloinkaan. 

Jalkapallon pelaaminen, risujen raahaaminen, kuoppien kaivaminen, kukkien haistelu, lapsen pussailu, päätön juoksentelu ja ötököiden metsästäminen olivat Hempan mielestä paaaljon mielenkiintoisempaa puuhaa. Hyvä niin, sillä juostuaan pihalla tuossa kuumuudessa 3,5 tuntia kuin duracel-pupu ei tarvinnut ottaa paineita suuren suurista lenkeistä, Gerokin kun ilmoitti että menkää te mä en viitti lähteä ja siirtyi viileämpään kohtaan nukkumaan. Ollaan siis oltu oikein laiskoja ja jätettiin lenkit tekemättä.

Keväällä oli puhetta Hempan ja minun yhteisestä missionista: Rantakuntoon kesäksi 2012.
Hemuli toden totta on tavoitteeseensa päässyt (= lihaa on saatu luiden päälle, maha on kunnossa ja poika voi erinomaisesti), lihaksiahan toki ei koskaan ole liikaa. Hemuli onkin saanut kovasti kehuja ulkomuodostaan ja erityisen kovasti lämmitti tietenkin kasvattajan antama palaute :)
En oikeasti tiedä mikä (kaikki) tuon ruokinnan kanssa loppujen lopuksi oikein mätti, mutta nykyinen sapuska Sam`s Field Lohi-Peruna natsasi heti. Itseasiassa ostin tuota vaihteluksi Gerolle ja päätin antaa sitä myös Hempalle ajatuksella, että läpihän se tulee, mutta niinhän tulee kaikki (myös ns. kotiruoka ja raakaruoka) mitä se syö ja pakko on kuitenkin jotakin syödä. Yllätys olikin suuri, kun vatsa ei mennytkään sekaisin eikä ulos tullutkaan "koiran kokoista" vuorta sontaa 6-8 x/vrk.
Ainut yhteinen piirre mitä edellisissä ruoissa oli, on kana ja riisi, jompaa kumpaa oli safkoissa aina. Kananrasvaa on kyllä nykyisessäkin eväässä... En tiedä,  ja ihan tosissaan en jaksaisi asialla vaivata päätäni enää yhtään. 

Allekirjoittaneelle ei käynyt missionin suhteen ihan yhtä hyvin. No, kaikki raskauden tuomat 15(!!!) ylimääräistä kiloa on pudonnut pois, mutta, mutta - sanotaanko näin, että onnea on oma piha jossa ottaa biksuissa aurinkoa. ;)

Päivän otokset.

Minimini sisilisko. Sisiliskoja tällä tontilla riittää.

Onpa muuten äärimmäisen typerästä kulmasta otettu kuva.

Haukuntaa ja tukkapöllyjä

Huh, huh! Nyt on viimein 100 metriä aitaa saatu pystyyn ja koirat voi huolettomin mielin iskeä takapihalle, ilman että tarvitsee olla vahtaamassa ettei Hemuli saa mitään typeriä ideoita ja päätä laajentaa sallittua reviiriä. Minun ei tarvinnut pistää tikkua ristiin koko projektissa, muuta kun muonittajana, mutta hiki meinasi tulla siltikin. Onneksi talo rajoittaa tarhaa yhdestä kohtaa ja tiheä kuusiaita jonka takana hirviaita toista, niin pääsi vähän helpommalla. Hemuli nimittäin ei tuosta kuusiaidasta mene läpi.
Vielä on tosin mietittävä aidataanko myös etupiha tai oikeastaan miten aidataan. Koirat ei siinä hengaile irti kuin meidän kanssamme ja muutenkin erittäin satunnaisesti, mutta pysyisivätpä ulkopuoliset poissa pihasta, tai olisivat ainakin pakotettuja kulkemaan portista...
Yhtenä päivänä Tuomo oli Geen kanssa etupihalla värkkäämässä jotakin, kun pellon suunnalta kuului Päivää (mainittakoon tässä, että virallinen kulku, eli pihatie meidän pihaan on päinvastaisessa suunnassa). Gero oli tässä tilanteessa se nopeampi ja huomasi hetkessä kuka huutelee ja missä, kun Tuomo asiaa vasta yritti sisäistää. Sinnehän se peltoon ryysäsi huutaen, Gero siis. Tulija jähmettyi paikallensa ja Tuomo sai karjaistua Geen takaisin. Oli menannut herralle kuulemma lirahtaa pissit pöksyyn Geron nähdessään. Herra kuulema pelkää koiria jouduttuaan joskus sakemannin puremaksi (jota en kyllä tippaakaan ihmettele, jos harrastaa enemmänkin tuota pihoihin hiippailua ns. takakautta.) Forttumin asioilla oli tämä herra ja kun tulivat vielä uudemman kerran asioitaan hoitamaan, saapuivat pihaan sieltä mistä kuuluukin.
Aitaaminen jää kyllä ensivuoden hommiksi ja täytyy miettiä kuinka sen oikein toteuttaa järkevimmin....
Nyt täytyy varmaan alkuunsa miinoittaa koko tontin ympäristö varoituskylteillä, niin nämä puskista pomppijatkin saavat jotakin vihiä siitä millainen vastaanotto on mahdollisesti vastassa. Pihatiellä meillä onkin suuri ja erittäin näkyvä ja hyvin yliampuva varoituskyltti jossa käsketään soittamaan kyltissä olevaan numeroon mikäli haluaa tulla/päästä ovelle ja se on kyllä toiminut täydellisesti.
Gero on toisinaan lapsenpiikana pihalla (lähinnä siis huolehtii siitä ettei kissa, joka tässä tontilla pyörii, ala tekemään nukkuvaan vauvaan ja vaunuihin lähempää tuttavuutta), kun tyttö on päikkäreillä ja se hoitaa homman kyllä 100%: sesti eikä takuuvarmasti kukaan pääse pihaan tuolloin meidän kuulematta. Siksikin tuo kyltti on hankittu, ettei kukaan ainakaan tietämättään tule pihaan Geron ollessa siellä.

Gertsi on systeriään kohtaan edelleen kovin jämy, eikä juuri jaksa tämän kanssa keskustella tai hengailla, joskus harvoin saattaa mennä oma-aloitteisesti nuuskuttamaan tyttöä ja nuuskuttelun päätteeksi nuolaisee pienesti. Selkeästi se on kuitenkin ottanut kovin suojelevan otteen tyttöön. Meillä onkin ollut Geron kanssa pieniä kommunikointi ongelmia nykyisistä toimintatavoista. Gero on saanut nimittäin synnytykseni jälkeen päähänsä, että minusta on tullut avuton ressukka jonka tehtävänä on hoitaa vauvaa, eikä muuta. Luonnollisesti sitten talon vahdin, suojelijan ja kovienjätkien jutut on siirretty muiden harteille, eli siis Tuomon. No mitäs sitten tapahtuu, kun Tuomo menee yöksi töihin?? Ainakin allekirjoittaneelta käryää hermot, se on varma. Gero nimittäin vahtii ja se vahtii tunteella. Kaikki mahdolliset rapsahdukset ja kolahdukset (ja niitähän vanhassa puutalossa riittää) täytyy ilmoittaa harppomalla ovelle raivoisan karjunnan saattelemana. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun tuo pieni ihmisenalku on tähän elämöintii herännyt. Onneksi neito on sen verran hyvällä hermorakenteella varustettu, että yleensä hää vain kurtistelee kulmiaan äkäisesti ja nukahtaa pian uudelleen.
Muutaman yön jälkeen sain tarpeekseni ja passitin Geron Tuomon matkassa töihin.
Nyttemmin on tilanne rauhoittunut, Geron ilmeisesti tajuttua että mamma on se sama hirmu mikä tähänkin asti, ja hoitaa kyllä vastuualueensa edelleen samaan tapaan kuin tähänkin saakka ja näin taloon on laskeutunut yörauha, vaikka Pikku Gee onkin yöt kotona. Meteli nostetaan enää vain sellaisista äänistä, jotka saavat kyllä minutkin miettimään, että mikähän kolahdus se oli.

Hemulinkin kanssa on saanut käydä keskustelun jos toisenkin, kun jätkä on päättänyt astua lapsuudesta aikuisuuteen. Haisuli-poika on nyt 1v 5kk vanha. Vasta muutama viikko sitten alkoi poitsu nostamaan jalkaa ja kyllä se nyt nouseekin, hyvä että pystyssä pysyy koko tyyppi. Geron kimpussa tuo on vähän väliä. Paseeraa edessä ja yrittää astua ja erehtyi kertaalleen merkkaamaan Geron makuupaikan olkkarissa. Gero sille murahtelee, mutta ottaa tilanteen muuten aika lungisti. Minä olen komentanut Haisulin helkkariin härkkimästä Geroa, kun olen sen moisista puuhista äkännyt ennen kun Gerolla palaa käpy ja se niittaa Haisulin kunnolla ketoon. Kyllähän se luikkii pois, mutta kovinkaan kauaa ei näytä muisti pelaavan kun ollaan taas samoissa puuhissa. Kertaalleen Haisuli jo saikin pienimuotoisen selkäsaunan isoveljeltään, mutta ei näemmä riittänyt vaan sama homma jatkui. Nyt kun Gero joutui toiseen kertaan sanomaan että NYT loppuu se silmille loikkiminen, enkä ehättänyt karjaisemaan peliä poikki ennen kuin Hemulia oli pyöräytetty kunnolla, niin alkoi Hemulikin uskomaan. Rauha on jälleen palannut taloon, ainakin hetkeksi.
Hemuli fanittaa systeriään edelleen ihan satasella ja tunne näyttää olevan molemmin puolinen. Viimeksi tänään tytön kasvoille levisi leveä hymy ja kädet ojentui Hemppaa kohti, kun tyttö näki tämän päikkäreiltää herättyään.

Mikä se tämä on??

Hienoa Hemppa! Seisonnan kohteena vain sattui olemaan kimalainen....
Lenkillä törmättiin tässä päivänä eräänä teeriin ja Hemulin kommentit kohtaamiseen oli evvk.
Geroa kyseiset tirpat kiinnosti huomattavasti paljon enemmän kuin meidän "lintukoiraa"

Hempan kaunista päätä ei vain kyllästy kuvaamaan.

Rouva Töppönen

....pupun poikaystävä lähti kanitaivaaseen jokunen aika sitten. Kanit
olivat tosi läheisiä keskenään ja nukkuivatkin aina sylikkäin.
Neito vaikuttaa nyt hiukan yksinäiseltä.
Perheemme elämäntilanne on muuttumassa,  joten olemme etsimässä kanille uutta kotia ja kanikaveria kanirakkaasta perheestä...

Siitä sähköpostista se lähti ja keskiviikkona Rouva Töppönen saapui sulostuttamaan päiviämme.

Esteri  (o.s. Twiggy) on 2,5 vuotias steriloitu luppa (tatuointia tai minkäänmoisia sukupapereita ei ole, joten siis "kääpiöluppa")  leski.
Koska Unskia ei ole vielä kastroitu, asuu pariskunta "yhdessä erikseen" ettei Esterillä pala käpy pikkupojan machomiehen elkeisiin.
Ensi tapaaminen sujui oikein mukavasti. Pusuja vaihdettiin kaltereiden välistä ja vapaana ollessa nuuskuteltiin rennosti toisiaan. Olin kyllä varustautunut vesiämpärin kanssa paikalle, kun Esteri päästettiin häkistä ulos, mutta sitä ei onneksi tarvittu. Rouva Töppönen on selvästi mielissään uudesta sulhostaan, sillä loikkiessaan tuossa pihalla vapaana (valvottuna) suuntaa se ensimmäiseksi kanitarhan nurkille ja siinä ympäristössä se sitten eniten hengaileekin.

Koirat ja tietenkin uusi ympäristö olivat tytön mielestä aluksi  pelottavia ja ensimmäinen ilta ja seuraava aamupäivä meni takajalkoja paukuttaen. Nyt on tyttö jo kotiutunut eikä paukuttelusta tai muusta säpsähtelystä ole enää tietoakaan.

Nyt saavat pupuset tutustua ja tottua toisiinsa verkon lävitse, mutta kunhan Unski saavuttaa n. 6 kk iän tulee nipsnaps pallit pois ja yhteiselo voi alkaa.

Rauhallisempaa settiä

Taas tungen tänne kuvia rehuista, vaikka ne eivät liippaa edes läheltä blogin aihepiiriä. Toisaalta... Gero kyllä tykkää kukkia haistella ja Hemppa-Hemuli-Haisuli-poika taas syödä niitä ;)

Tykkään vaan niin kovasti kuvata tuolla pihalla ja saa vähän vaihtelua kun nykyään kuvat ovat olleet tyyliä vauva istuu, vauva makaa, vauva edestä, vauva takaa. 

Intoa on vaan rutkasti enemmän kuin taitoa :(

Osa etupihasta

Unski Töppösen lounashetki

Märkä sahapukki??

Miten Hemuli onnistuukin aina näyttämään kuvissa niin suurelle, vaikka se on  10cm pienempi kuin Gee

Tanner tömisee ja aitaa kaatuu

No, onneksi aitaa ei kuitenkaan kaatunut.

Eipä tarvitse niittyä ainakaan tuolta osin niittää :)