Keittiöömme on murtauduttu, tai niin luuli ainakin meidän pikkuinen vahtikoiramme Gero eilen iltana. Makoilin illalla sohvalla katsomassa telkkua ja Gero pötkötteli lattialla vieressäni. Yht`äkkiä se pomppasi oikein terhakkaana pystyyn keittiötä tuijottaen ja vuhkien. Sammutin sitten telkkarista äänen ja kuuntelin sitten minäkin, että mitä se pentu nyt sekoilee. Siinä vaiheessa oli Gero jo keittiössä häntä pystyssä selvittämässä tilannetta ja vuhkimassa. Keittiöstä kuuluikin kummallista PLUMPS, plumps, PLUMPS -ääntä ja hieman kerkesin jo minäkin säikähtää että mitä hittoa!...........
........kunnes satuin muistamaan, että olin laittanut Gerolle siankieliä kiehumaan ja ne siellä plumpsuttelivat, olin unohtanut koko keitokset....
Vahtikoirammekin sitten rauhoittui kun kutsuin sen takaisin olkkariin pötköttelemään.
Yön tullen ;) lähdettiin sitten taas hieman kävelemään. Tarkalleen ottaen klo 01:n jälkeen. Meillähän ei täällä pöpelikössä ole katuvaloja ja ne osuudet joissa onkin niin niillä en tykkää liikkua. Eli pääosin kuljemme pimeitä hiekkateitä ja polkuja metsänkeskellä tai peltojen laidassa.
Pikkuhiljaa etenimme taipalleellamme ja välillä pysähdyimme tutkiskelemaan jotakin käpyä, kuusenoksaa tai muuta Geron mielestä tärkeää kohdetta, Gero sai juoksennella irti ja samalla harjoittelimme "epävirallista" luoksetuloa eli TULE-käskyn merkitystä. Tarkoitus on siis tulla irtiollessaan lähelleni kutsun kuultuaan, virallinen luoksetulon opetus saa odottaa. Kohta huomasin edessä liikkuvan jonkun hahmon, säikähdin jumalattomasti, eihän täällä ikinä koskaan milloinkaan tule kukaan öisin vastaan. Äkkiä koira hihnaan ja fikkari päälle. Vastaan köpötteli noin parikymppinen nainen korkokengissään ja minihameessaan??!!?? Niin minulla kuin meidän pikkumustallammekin loksahti kita ammolleen, eikä oikein osattu tehdä mitään, siinä vain törötettiin naista tuijottaen. Gero ei edes yrittänyt mennä tekemään lähempää tuttavuutta, istui vain jalkani vieressä ja töllötti.
En saanut suutani auki ja kun vihdoin sain koottua itseni oli nainen jo hävinnyt pimeyteen. Yritimme vielä paikantaa kulkijan, mutta hän oli kerennyt jo hävitä.
Harmittaa vietävästi etten saanut kysytyksi onko kaikki hyvin! :(
Kyllä kai nainen olisi pyytänyt jos olisi apua tarvinnut, olisihan?
Kaipa hän oli kotiinsa suunnistamassa, kummallinen reitti valinta kylläkin.
****************
Tänään vaihdettiin relluun kesärenkaat ja koska asumme täällä maalaismaisemassa, niin lähdimme reissuun koko poppoo jotta Gerokin näkisi kunnon liikennettä. Renkaat vaihdettiin kaivokselassa ja sillä välin minä ja Gero käytiin kävelyllä isontien varressa. Kylläpä oli paljon eri kokoisia ja näköisiä autoja! Mutta meidän pikkumusta otti tilanteen varsin rennosti, ainoastaan lakaisinlakaisukone sai pienen pojan kiinnostuksen heräämään, vaikka lakaisin ei ollut edes päällä. Ehkäpä Gero haaveilee lakaisukoneen kuljettajan ammatista. ;)
Kotimatkalla pistäydyttiin vielä mustin ja mirrin poistomyymälässä ostamassa iltapuhteeksi ihana savustettu possunnahkaluu. Autossa matkustelut kaivokselaan ja takaisin sujuivat oikein mallikkaasti.
Nyt pikkumusta pötköttelee pesässään (näyttelyhäkki, oviauki) ja vetää unta kupoliin, taisi olla niin raskas päivä, että tänään jätämme yöjuoksumme suosiolla pois....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti