Jouluaattona kahdeksalta starttasi yksi pieni tonttu töistä, Jouluaaton viettoon. Ensin kodin kautta toista pientä, hieman karvaisempaa tonttua hakemaan ja sitten suunta koti nro II:sta.
Kinkku ja kalkkuna tuoksuivat ja joulukuusi seisoi ylväänä olohuoneen nurkassa - täydellistä! Kuusen saatuaan koristeet ylleen oli aika aloittaa Joulunvietto. Tiesinhän minä toki, että aito joulukuusi ja Pönde samassa kaupunginosassa yhtäaikaa ei välttämättä ole niitä loistavimpia ideoita, mutta kuusi oli saatava.
Herra P antoi jouluruokailun lomassa vinkkejä siitä mitä tuleman pitää ja se saikin avata lahjansa ennen muita. Omatoimisen paketin repimisen jälkeen papereista paljastui hieno ferrarinpunainen puuhapallo pullollaan herkkuja. Pallon kanssa pyörähtikin tovi ja meidän noustessamme joulupöydästä makasi kaninraato reporankana lattialla. Ennen kuin me olimme ehtineet olohuoneeseen istumaan oli Pönö kuitenkin jo karauttanut ohitsemme suoraan kuusen kimppuun. Havut vain lentelivät kun kani ravisti kuusta ja sai sen myös lähes kaatumaan.
*Tähän kohtaan kuuluu pienoinen sanaharkka talouden aikuisväestön keskuudessa siitä missä kani tulee viettämään loppu Joulunsa ja onko sillä oikeastaan enää asiaa koko talouteen. Joulukuusi on kuulema Jouluntuoja eikä hänen taloudessaan katsota harvaa, vinoa, syötyä ja mahdollisesti kaatunutta kuusta Jouluaattona!* Päädyimme kompromissiin ja Pönde sai keittiön ralliradakseen ja me hetken rauhan kauniin kuusemme ympärillä.
No, rauhaa ei kauaa kestänyt, koska Pönöhän haluaa olla aina siellä missä tapahtuu, tai tarkemminkin siellä missä Gero on. Joten portti kalahti kanin loikatessa siitä yli ja hetkessä Pönö oli jälleen ilahduttamassa iltaamme leikkimällä kuusen alla.
Tässä vaiheessa oli ilmeisesti herraspuolen päähän noussut glögi senverran pahasti, että häntäkin enää vain nauratti, joten pupu sai jäädä.
Ruokalepoamme tunnelmoi mukava joulupallojen kopsahtelu lattialle. Gero hoiti kyllä osuutensa Joulusiisteyden ylläpitämisessä mallikkaasti, nostamalla hellävaraisesti pudonneet kuusenpallot minulle yksikerrallaan käteen, jotta saatoin ripustaa ne uudelleen kuuseen.
Lahjojen avaaminen tällä kokoonpanolla oli sekin yksi uusi kokemus. Gero oli varma, että kaikki lahjat ovat, hänelle, Eetu oli sitä mieltä että kaikki lahjat olivat hänelle, Pönö oli sitä mieltä, että lahjoista viis mutta kaikki lahjapaperit ovat hänelle. Kiirettä sai omien pakettien avaamisessa pitää, että ehti avata ne ennen Geroa tai Pönöä. Gero sai onneksi heti ensimmäisestä avatustaan paketista poro-lelun joka olikin lahjoista parhain ja se suussa taaperrettiin kunniakierrosta kunniakierrokseen perään koko aattoilta.
Pönö riehui kuin heikkopäinen paperiroskien keskellä ja jätti kuusen hetkeksi omillee.
Eetu oli Eetu vaikka Jouluaattoa vietettiin ja pyöri lahjakasassa sängyllään luin duraselpupu. Söi hetkessä omat herkkunsa ja yritti sitten siirtyä allekirjoittaneen herkkujen kimppuun kunnes tuli viimeisen paketin avaamisen hetki! Taivas repesi ja tämä oli varmasti se mitä Eetu oli koko elämänsä odottanut !VAIMO! Paketista siis ilmestyi aivan järkyttävän näköinen vinkulelu- tyttökalkkuna jolla on bikinit päällä, tatuointeja jne. Hieman hutsahtavan oloinen daami, jos sopii sanoa. Eetu sai siis Joulupukilta pumpattavan Barbaran jo koko pienen koiran elämä oli pelastunut. Aattoilta sujuikin barbaran päällä maaten ja muristen kaikille jotka uskalsivat edes katsoa kaunokaista....
Tänään kääntyy nokka kohti mökkiä erittäin mielenkiintoisella kokoonpanolla ja mikäli emme elossa metsänuumenista päästä : ) niin haluan toivottaa valmiiksi kaikille:
ERITTÄIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!!!
