Rohkea riiviö!

Viimeyönä ei sitten paljoa nukuttu. Gero nukkui pieniä pätkiä ja sitten taas piti kasvattaa sarvet päähän ja alkaa koheltamaan, kun mitään muuta tekemistä ei herra keksinyt niin takuuvarmasti mamman sai hereille repimällä peittoa pois päältä...
Aamulla tehtiin pikkuruinen pissalenkki tuolla tiellä. Voi miten hienosti Gero kulkee hihnassa! Yhtään ei poitsu rieku tai kisko vaan nätisti kulkee vieressä. Vähän yritti taluttaa itse itseään ja siitä jouduttiin hieman keskustelemaan, mutta lopulta päästiin yhteisymmärrykseen.

Aamuruoan jälkeen pitivät riekkuhetken Eetun kanssa niin, että kun Tuomo toi penskan nukkumaan kuului KOPS ja Gero nukahti siihen paikkaan ja sitten sitä unta riittikin.

Tupuna-kaniin on Gee tehnyt tänään enemmän tuttavuutta. Eilenhän Tupuna oli kärtty-tuulella ja yritti purra Geroa nenästä, mutta tänään olivat ihan sulassa sovussa. Nenät vastakkain makoilivat lattialla jossakin vaiheessa.

Tänään on tehty kaksi metsäretkeä, kun oli niin ihana keväinen ilma. Vauhtia riitti ja menohaluja, mutta tasapainon kanssa on vielä vähän tekemistä. :) Eetun kanssa taas leikkivät kovasti, Eetu on vaan vielä "hieman" liian nopea Gerolle ja pentu tekee hangessa kuperkeikkoja kun koittaa saada veikkaansa kiinni. Pari kertaa kun Eetu vahingossa tönäisi Geron kumoon, pääsi poitsun kurkusta oikein miehekäs murahdus.

Sisällä tuli sitten kinaa possunkärsästä. Eetu oli käynyt huomaamattani omimassa Geen kärsän ja kävin sitten nostamassa moisen herkun hyllylle ettei tule kähinää. Eetu kuitenkin jäi vahtaamaan hyllyn alle ja kun Gero tunki lähelle Eetu ärähti ja hyökkäsi pentua kohti, mutta Geropa vastasi samalla mitalla takaisin! Me molemmat, Eetu ja minä oltiin niin äimänä, että siinä unohtui koko kärsä kaikilla osapuolilla.
Luonnetta pojalla siis riittää.
Onnistuin tänään kaatamaan kaksi metrisen pentuaitauksen palaa nukkuvan pennun päälle, mutta Gero vain kömpi pystyyn katsomaan jotta mikä rämähti ja vaihtoi nukkumapaikkaa. Minä pelästyin taas enemmän.
Rapussakin poika kulkee aivan reippaasti, vaikka eilen vielä kolkko, kaikuva ja liukas käytävä hieman pisti mietityttämään.

Loistavasti homma siis etenee.
Olen onnistunut hukkaamaan kameran piuhan johonkin, joten kuvat antavat odottaa itseään. Koitan kuitenkin huomenna viimeistään saada edes jotakin näytille. Kovin vaikeaa kuvaaminen oli kun Gero oli kokoajan kuvatessa takanani repimässä housunlahkeen narua...

Sankari saapui!

Tänään haettiin Gero kotiin hämeenlinnasta. Automatka sujui todella hienosti, Gee nukkui koko matkan eikä poikaa yhtään itkettäny. Kotiin tullessa Eetu katsoi hiukan pitkään, että mitä te nyt tänne taas raahaatte. Gero oli tietenkin onnesta soikeana, kun vastassa odotti saman kokoinen ja näköinen kaveri, kun se itse. Aluksi Eetu murisi ja ärisi jos Gero uskalsi tulla metriä lähemmäs ja pentu oli aivan äimänä. Lopulta Eetu perkkeerasi itsensä keittiön poydän alle ja Gero istui keskelle keittiön lattiaa selvästi pohtimaan tilannetta. Lopulta se haukahti oikein kovaanääneen ja sekös Eetua nauratti. Se tuli häntä vispaten pöydän alta ja "siitä se ystävyys sitten lähti". :) Kai Eetulle vasta siinä vaiheessa valkeni, että "kato pirua sehän on KOIRA"!

Nyt pojat ovat jo leikkineet yhdessä, Eetun aloitteesta. Yhdessä käytiin pienellä metsä kävelyllä ja siellä majakka ja perävaunu kulkivat etunenässä. Heti jos Gero päästää äännähdyksenkin, säntää Eetu paikalle tarkistamaan tilanteen.

Sopivaa nukkumapaikkaa ei Geron mielestä tästä talosta kuitenkaan löydy, tai löytyy... hää katselee sillä silmällä meidän sänkyä ja sekös ottaa päähän kun sinne ei itse pääse ja mamma ei nosta. Siitä täytyy vetää hirveät "itkuraivarit" - haukkua, murista, itkeä ja siinä sivussa vähän vetää verhoista, jos vaikka siitä olisi hyötyä. Lopulta poika siiten kampesi itsensä sängyn alle, keskelle sänkyä ja rupesi pureskelemaan sängyn keskijalkaa. Minä kömmin päikkäreistä lattialle kieltämään koiraa ja kauniisti Gero heti puremisen lopettikin ja asetti pään sievästi tassujen päälle ja alkoi nukkumaan - siihen saakka kunnes minä olin saanut itseni takaisin vaaka-asentoon. Ja sama uudestaan...

Mä olen aivan umpirakastunut tuohon otukseen!!!

Kuvia pistän näytille vaikka huomenna, nyt ei jaksa.

Odottavan aika on pitkä!

Aamukammassa piikit vähenee, mutta tuskastuttavan hitaasti! Ensi lauantaina koittaa THE päivä, kun viimeinkin voidaan hakea pikku-Gero kotiin. Heti kun Tuomo kotiutuu yövuorosta niin startataan kohti Hämeenlinnaa. Kyllä tätä on odotettukin!!

Embokin saa itsellensä taas henkivartijan vierellensä ja uskaltaa jälleen pullistella isommille koirille, kunhan Gero ensin hieman kasvaa. Mitähän oikeasti mahtaa Eetu uudesta kaveristaan sanoa? Hiukka kyllä hirvittää, kun tietää millainen kiukuttelija tuo osaa välillä olla. Alku saattaa olla hankala, mutta aivan varmasti Eetu pian sopeutuu ja hyväksyy uuden veikan.

Kaikki tarpeellinen on hankittu ja vähän enemmänkin. Lelujakin on jostain kummasta kerääntynyt hirvittävä määrä, kukahan niitä oikein hamstraa...? Tuomo varmaankin. ;)
Vielä pitäisi tehdä kämpässä valmisteluja jotta koiranpentu voi taloon tulla. Johdot on nyt ainakin pistettävä piiloon...