maanantai 16. elokuuta 2010

Reissu, jota todentotta kaikki jo kaipasivatkin!

Kotiin on palannut täysin uudestisyntynyt ja reipas ZOO. Kyllä teki rentoutusreissu poikaa meille jokaiselle. Nyt taas jaksaa jatkaa tätä muuttorumbaa purkamalla säkit ja laatikot. Asunto näyttääkin tällä hetkellä lähinnä kaatopaikalta jätesäkkivuorien vuoksi (tällä tytöllä on vähän noita vaatteita näköjään kertynyt... ja pelkkiä käsilaukkujakin on tullut osteltua reilun jätesäkillisen verran...). Minä ja Gero yritetään suunnistaa säkkien yli loikkimalla ja välistä pujottelemalla, Pönde puolestaan on innoissaan ja leikkii Veikka Gustafssonia kiipeilemällä muuttolaatikko-jätesäkkivuorilla.
Tarttee lähteä vaatekaappikauppaan.........

Gero vietti viikkonsa uiden, uiden ja uiden sekä mummolta saatua hk blöötä mussuttaen. Nyt tie viekin kylpyyn, kun koira haisee juuri siltä miltä viikon järvessä ja kaislikossa loirinut koiran voi odottaakin haisevan- eli hyvin pahalta. Iho näyttää olevan onneksi kunnossa.
 Embo oli reissulla kuin toinen koira ja kohtauksiakin tuli vain yksi pieni, josta herra toipui hetkessä. Eetukin kunnostautui urheilun merkeissä ja vietti sekin järvessä tunnin jos toisenkin.

Lauantaina oli hurja ukkonen joka sai jopa allekirjoittaneen puntit tutisemaan iskettyään salaman maahan 15m päähän mökinkuistista jolla istuimme. Aivan mahtavaa, mutta ei kiitos ihan heti uudelleen. Eetu-ressu oli tietenkin ukkosesta kauhuissaan ja vapisi sängyn alla, mutta uskomattoman nopeasti herran mieli tällä kertaa tasaantui ja loppuilta meni kuin mitään ukkosta ei olisi ollutkaan. Gero oli meidän kanssa kuistilla katselemassa ukkosta, eikä korvaansa lotkauttanut ryskeelle, pötkötteli vain vieressä pää sylissäni. Kovimman jysäyksen jälkeen katsoi kerran taivaalle, että mitä seltä on niskaan putoamassa.

Pönö luuli varmasti kuoleensa ja päässeensä taivaaseen loikattuaan kuljetusboksista ulos: Ruoka ja ruokaa, joka puolella vain ihanaa vihreää ruokaa! Ja kyllä poitsu söikin. Pönö sai viipottaa joukon jatkona pihalla vapaana, mukula sai kaulaansa kissojen kaulapannan pienellä kulkusella varustettuna ja näin ei jääneet jäneksen liikkeet kuulematta.



Mitä pienet edellä sitä isot perässä, vai mitense nyt oli

Eetu jäi rannalle ruikuttamaan
Kyllä ne pienetkin osaavat!




Kilikali ja Korvat piitsillä :)



Tupuna joutui jäämään näistä pirskeistä pois ja pääsi (Tupunan mielestä joutui), jo ihan siitä syystä ettei autoon olisi mahtunut enää yhtään mitään, kummipoikani hyvään hoitoon. Palkaksi tästä suuresta kokemastaan väärydestään on rouva sitten työllistänytkin nuorta hoitajaansa unohtamalla täysin sisäsiisteyden ja pissimällä ahkerasti vessalaatikon viereen.
Kiitos Tupsukka, sinua ei varmasti enää siinä osoitteessa kaivata. :(

Hoitoon lähdön lähtökohdatkaan eivät olleet parhaimmat, kun pupu oli jo valmiiksi "loukkaantunut" saadessaan häädön espoosta ja joutuessaan muuttamaan tilapäisesti vantaalle. Rouva pupu ei suostunut olemaan missään tekemisissä meikäläisen kanssa vaan paineli murjottamaan telttaansa aina kun olin lähistöllä, muiden kanssa sopi kyllä keskustella ja herkutkin kelpasivat.

Eilen iltana oli kämpässä hiljaista sakkia. Gee makasi illan ja yön reporankana lattialla ja iltalenkkikin typistettiin puolentunnin minilenkiksi. Pönö makasi kuljetusboksissaan kuin raato vielä muutama tunti kotiinpaluun jälkeen, loputa kai hirmuinen pissihätä ajoi pupusen vessalaatikolle asioilleen.
Eetu lähti vantaalle, katsomaan kuinka elo siellä sujuisi...

Gee köllöttelee edelleen, mutta Pönde on jo toipunut rankasta viikosta ja vetää kämpässä satasta kiristäen meidän molempien hermoja tuttuun tapaansa.... :)

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Pienen koiran suuret murheet

Huh huh, nyt on muutto viimein saatu hoidettua ja seurakunta on vihdoin uudessa osoitteessa. Kyllä tuo laatikoiden keskellä eläminen alkoikin jo nyppiä aika rankasti. Tupsukka tosin joutui lähtemään Tuomon luokse evakkoon Pöndeä joka on tullut siihen ikään, että kuvittelee olevansa  espoon kovin jätkä. Täytyy poitsu kastroida tuossa syksyllä niin saadaan mummelikin kotiin.

Gero on asettunut uuteen kotiin hienosti eikä mitään pöhinöitä uusista rapunäänistäkään ilmenyt, mikä on hieno asia ja hieman yllättävä. Toisaalta, täällä on tutut tavarat ja hajut ympärillä.

Embo ei muutto ihan yhtä lungisti ottanut ja herra on aika nyt hämillään, sen lisäksi että tämä kesä on ollut kokonaisuudessaan Eetulle kuumuuden vuoksi rankaa ja epikohtauksia on ollut enemmän kuin koko Eetun meillä oloaikana ja tarpeetkin tehdään juuri siihen missä hädän sattuessa satutaan seisomaan. Kovasti on toki yritetty viilentää herran oloa ja tehdä  oloa mukavaksi, toisaalta myös muutto ja jatkuva härdelli on lisännyt tämän Stressi-Erkin rauhattomuutta ja sehän on jo tiedossa että stressatessaan niitä kohtauksia hälle juuri tulee.
Nyt vaan aletaan olemaan siinä risteyksessä, että ihan tosissaan täytyy miettiä mikä on järkevää, kun tämän hetkinen tilanne ei ole mukavaa varsinkaan Eetulle, saati Gerolle eikä Pöndellekään jonka liikkumista täytyy rajoittaa kun Embo ei siedä ketään lähellään. Ja minä olen lopen väsynyt ainaiseen luuttuamiseen ja varpaillaan oloon kytätessäni kohtauksia tai vahdatessani muiden elukoiden liikkeitä, että Embo saisi olla mahdollisimman rauhassa. Lisäksi saan paikkailla itsestäni puremajälkiä (Eetun) mennessäni väliin kun Gee tai Pönde (tai minä itse) on mennyt liian lähelle Emboa sen ollessa "siinä mielentilassa"  :(
Tuomon luona sitten taas ramppaa Hanneksen kavereita, joten ei E:en muutto sinnekään ole nyt ratkaisu.

Ennen mitään elämää muuttavia ratkaisuja lähdemme kuitenkin viikoksi omalla porukalla reissuun.  Tilava mökki korvessa ja monta tuntia autoajelua, siitä on Embokin aina nauttinut. Makkaran syöntiä, kainalossa kellimistä ja metsäretkiä - vaaleanpunaiset lasit silmille ja arjen harmauden miettimistä sitten viikonpäästä kun palaamme kotiin.

Vaikka tiedänhän minä, että tämä tulee olemaan Embon viimeinen kesälomareissu.

Koskakohan tämä paskan sataminen niskaan oikein loppuu? :(