Nyt täytyy päästä hiukan tuulettamaan, kun eilen oli niin mahtava ja onnistunut päivä tuon teinin kanssa!
Aamulla yövuoroni jälkeen vetäistyt tottistreenit meni aivan putkeen! Napero oli aivan into piukeana tekemässä hommia (niin kuin aina) ja itsellänikin oli oikein erikoisen hyvä fiilis. Hurjan hauskaa oli. :)
Kentän ohi paineli 4 koiraa aamulenkeillänsä, mutta Gero suoritti kaikki hommat ihan kuin mitään koiria ei olisi ollutkaan. Herra oli irti joten mahdollisuus olisi ollut ryysätä koiria moikkaamaan, mutta ei tuo näyttänyt sitä edes harkitsevan, etäisyys koiriin oli joitakin metrejä. Palkkiot ja motivaatio on ilmeisesti kohdallaan! :)
Tottiksen jälkeinen lenkki meni myös hienosti, kaikkine ohituksinensa. Gero oli minulla tapani mukaan irti, kun vastaan tuli koirakko. Hiukkasen pelästyin, että hupsista, nyt taisi tulla moka ja Gero karkaa koiran luokse... Käskin Geroa odottamaan ja sehän piru pysähtyi ja jäi katselemaan tulevaa koirakkoa ja nätisti odotti, että sain hihnan kiinni!
Aivan uskomatonta, ei se varmaan edes tajunnut mitä teki. ;)
Jäädessäni juttelemaan tämän toisen koiranulkoiluttajan kanssa istahti Gee jalan viereen siivosti odottamaan että matka jatkuu.
Eikä iltasella ennen töihin lähtöä ajetussa jäljessäkään ollut moittimisen sanaa. Pisin jälki tähän asti, nenä edelleen tiiviisti maassa, häntä heiluen, reippaalla tahdilla.
Ihana kun välillä on tällaisiakin päiviä, kun ihan kaikki menee putkeen. :)
maanantai 21. syyskuuta 2009
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
lauantai 12. syyskuuta 2009
Omistajan huono omatunto ja mitä se teettää?
Minä ja Tuomo, me olemme molemmat vakiyökköjä. Päällekkäisiä yövuoroja meille ei satu kuin kolme, 2 viikon välein. Tällöin koirat joutuvat olemaan yöt keskenään, tai siis Tuomon pojan kanssa. Eetulle tilanne onkin ihan ok. Se voi nukkua Hanskin sängyn alla ja uloskin Hanski voi sitä tarvittaessa vielä ennen nukkumaan menoa viedä.
Meidän pienelle koiranpennulle tilanne on toinen, surullisempi. Hää joutuu nukkumaan aivan yksin, hyljättynä, olohuoneessa eikä uloskaan pääse sen jälkeen kun me ollaan lähdetty töihin (klo 20 ). ;)
Aamulla sitten nappaan naperokoiran hihnaan ja samalla oven avauksella kun tulin, painelemme pihalle. Pissahätä on tietenkin kova, 11-12 tuntia on pitkä aika. Sisälle ei Gee ole kuitenkaan öisin, ei edes yövuorojemme aikaan, pissoja tehnyt sen jälkeen kun se täytti 4kk. Ulkona sitten riekutaan, treenaillaan ja lenkkeillään 1-1 1/2 tuntia, sen jälkeen sisälle odottelemaan ruokaa ja sitten taas tylsääkin tylsempää makoilua siihen asti kun nousemme ylös. Eikä siinä ennen meidän töihin lähtöämmekään niin hirvittävästi ole sitä "seurustelu aikaa".
Varmasti Gero selviytyisi näistä 2 viikon välein toistuvista "piinapäivistä" ihan suosiolla, kaikki loppuaika me ollaan kuitenkin lähes 24/7 yhdessä ja puuhataan ja puuhataan kaikkea mukavata.
Vaan minäpä en selviä! Voi jestas sitä huonon omatunnon määrää ja vähäisiä unia yövuorojen välissä, kun koitan pysyä hereillä ettei Geron tarvitse olla niin paljon yksin.
Ei tule onnistumaan pitkällä tähtäimellä! Minä en viitsi ottaa Geroa mukaan töihin, koska asukkaamme siellä ovat melko kirjavaa sakkia ja iltaisin on välillä melkoista vääntöä että saa ihmisiä nukkumaan tai edes pysymään asuntolassa. En tiedä miten Gero suhtautuisi näihin "yhteenottoihin", eikä niissä tilanteissa minulla ole edes mahdollisuutta opastaa pentua oikeaan käytökseen.
Tuomo sitten otti ohjat käsiinsä ja pirautti pomolleen ja siltä seisomalta heltisi lupa ottaa Gee yömaskotiksi Tuomon töihin pieneen vanhainkotiin.
Niin pakkasi pieni työharjoittelija reppunsa maanantai iltana: ruokakuppi, ruokaa, luu ja tietenkin maailman paras lelu - nännikumi!
Ensimmäinen yö meni tutkiessa paikkoja ja tutustuessa niihin vanhuksiin jotka olivat vielä hereillä Tuomon työvuoron alettua. Voi sitä molemminpuolista onnea, kun Gero ja vanhukset kohtasivat! Tuomo kertoi, että sellainenkin rouva joka on yleensä, varsinkin aamuisin kuin myrskyn merkki, nousi aikaisin tiistai aamuna aurinkoisena ja heti huoneen ovella alkoi kyselemään missä koira on! :)
Silloin kun Tuomo meni yöllä auttamaan jotakin vanhusta istutti hän Geron huoneen ovelle ja siinä pieni kaverikoiran alku oli sitten istuskellut kaula pitkällään ihmettelemässä hoitotoimia, mutta ei ollut liikauttanut tassuakaan ennen kuin sai luvan. (tähän väliin tulee allekirjoittaneen tuuletus!) Kaikki hoitotoimetkin olivat sujuneet mukavasti vanhusten ihastellessa koiruutta.
Tiistaista torstaihin Gero oli Tuomon mukana ja perjantai aamuna oli jo kyselty koiranpentua...
Aamuisin Tuomo käytti aamuvuoron tultua Geetä läheisessä metsässä asioilla ja vei sitten autoon odottelemaan kotiin lähtöä rapsan ajaksi. Gero kuitenkin oli kurvannut takaisin vanhainkodin ovelle, eikä olisi tahtonut vielä lähteä. Mikäs sen mukavampaa kuin hellää rapsuttelua mielinmäärin ja ehkäpä vähän herkkujakin... :)
Kaikki tuntuvat nyt olevan tyytyväisiä, minä, Tuomo, koira joka intopiukeana lähtee iltaisin autolle ja mikä ehdottomasti parasta - vanhukset.
Kävinkin muutama viikko takaperin lukemassa kaverikoiratoiminnasta ja hiukan pettyneenä huomasin siihen olevan 2vuoden ikäraja (varmasti ihan syystä), meillä olisi kuitenkin rutkasti aikaa käydä ilahduttumassa yhtä jos toista hellyyttä kaipaavaa ihmistä. Otettakoon nämä työyöt työharjoitteluina mahdollista tulevaa pestiä varten.
Meidän pienelle koiranpennulle tilanne on toinen, surullisempi. Hää joutuu nukkumaan aivan yksin, hyljättynä, olohuoneessa eikä uloskaan pääse sen jälkeen kun me ollaan lähdetty töihin (klo 20 ). ;)
Aamulla sitten nappaan naperokoiran hihnaan ja samalla oven avauksella kun tulin, painelemme pihalle. Pissahätä on tietenkin kova, 11-12 tuntia on pitkä aika. Sisälle ei Gee ole kuitenkaan öisin, ei edes yövuorojemme aikaan, pissoja tehnyt sen jälkeen kun se täytti 4kk. Ulkona sitten riekutaan, treenaillaan ja lenkkeillään 1-1 1/2 tuntia, sen jälkeen sisälle odottelemaan ruokaa ja sitten taas tylsääkin tylsempää makoilua siihen asti kun nousemme ylös. Eikä siinä ennen meidän töihin lähtöämmekään niin hirvittävästi ole sitä "seurustelu aikaa".
Varmasti Gero selviytyisi näistä 2 viikon välein toistuvista "piinapäivistä" ihan suosiolla, kaikki loppuaika me ollaan kuitenkin lähes 24/7 yhdessä ja puuhataan ja puuhataan kaikkea mukavata.
Vaan minäpä en selviä! Voi jestas sitä huonon omatunnon määrää ja vähäisiä unia yövuorojen välissä, kun koitan pysyä hereillä ettei Geron tarvitse olla niin paljon yksin.
Ei tule onnistumaan pitkällä tähtäimellä! Minä en viitsi ottaa Geroa mukaan töihin, koska asukkaamme siellä ovat melko kirjavaa sakkia ja iltaisin on välillä melkoista vääntöä että saa ihmisiä nukkumaan tai edes pysymään asuntolassa. En tiedä miten Gero suhtautuisi näihin "yhteenottoihin", eikä niissä tilanteissa minulla ole edes mahdollisuutta opastaa pentua oikeaan käytökseen.
Tuomo sitten otti ohjat käsiinsä ja pirautti pomolleen ja siltä seisomalta heltisi lupa ottaa Gee yömaskotiksi Tuomon töihin pieneen vanhainkotiin.
Niin pakkasi pieni työharjoittelija reppunsa maanantai iltana: ruokakuppi, ruokaa, luu ja tietenkin maailman paras lelu - nännikumi!
Ensimmäinen yö meni tutkiessa paikkoja ja tutustuessa niihin vanhuksiin jotka olivat vielä hereillä Tuomon työvuoron alettua. Voi sitä molemminpuolista onnea, kun Gero ja vanhukset kohtasivat! Tuomo kertoi, että sellainenkin rouva joka on yleensä, varsinkin aamuisin kuin myrskyn merkki, nousi aikaisin tiistai aamuna aurinkoisena ja heti huoneen ovella alkoi kyselemään missä koira on! :)
Silloin kun Tuomo meni yöllä auttamaan jotakin vanhusta istutti hän Geron huoneen ovelle ja siinä pieni kaverikoiran alku oli sitten istuskellut kaula pitkällään ihmettelemässä hoitotoimia, mutta ei ollut liikauttanut tassuakaan ennen kuin sai luvan. (tähän väliin tulee allekirjoittaneen tuuletus!) Kaikki hoitotoimetkin olivat sujuneet mukavasti vanhusten ihastellessa koiruutta.
Tiistaista torstaihin Gero oli Tuomon mukana ja perjantai aamuna oli jo kyselty koiranpentua...
Aamuisin Tuomo käytti aamuvuoron tultua Geetä läheisessä metsässä asioilla ja vei sitten autoon odottelemaan kotiin lähtöä rapsan ajaksi. Gero kuitenkin oli kurvannut takaisin vanhainkodin ovelle, eikä olisi tahtonut vielä lähteä. Mikäs sen mukavampaa kuin hellää rapsuttelua mielinmäärin ja ehkäpä vähän herkkujakin... :)
Kaikki tuntuvat nyt olevan tyytyväisiä, minä, Tuomo, koira joka intopiukeana lähtee iltaisin autolle ja mikä ehdottomasti parasta - vanhukset.
Kävinkin muutama viikko takaperin lukemassa kaverikoiratoiminnasta ja hiukan pettyneenä huomasin siihen olevan 2vuoden ikäraja (varmasti ihan syystä), meillä olisi kuitenkin rutkasti aikaa käydä ilahduttumassa yhtä jos toista hellyyttä kaipaavaa ihmistä. Otettakoon nämä työyöt työharjoitteluina mahdollista tulevaa pestiä varten.
maanantai 7. syyskuuta 2009
Sukuloimassa
Tänään oli huuurjan mukava iltapäivä, vaikkakin allekirjoittanut olikin aivan
j ä r k y t t ä v ä n väsynyt. Aamulla töistä kotiin, vajaa kolmetuntia unta päähän ja rellun nokka kohti Hämeenlinnaa ja sieltä taa suoraan yöksi töihin.
Käytiin siis Kirstin luona trimmissä ja pienessä trimmaus-opissa. Nyt on poika nätti kuin sika pienenä, vaan saapa nähdä mikä on tulos kun vihdoin uskaltaudun itse tarttumaan saksiin. :D No, lupasin yrittää kuitenkin, vien pojan sitten "korjaus leikkaukseen" Kirstille mikäli en kehtaa koiraani ulkoiluttaa. Onneksi seuraavaan koitokseen, on pieni hetki vielä aikaa...
Sari ja Boriskin kävi meitä tervehtimässä, tosi hauskaa oli tavata nenätysten ja nähdä keitä siellä blogin (http://zornoigrafboris.blogspot.com/ ) takana oikeasti on!
Poikien tavatessa toisensa ei jäänyt kyllä epäselväksi, että veljeksiä sitä ollaan, olivat niin samanlaisia, -mutta kuitenkin omanlaisiaan komistuksia. (Kyllä sieltä Geron karvojen altakin paljastui ihan mustaterrierin näköinen koira) ;)
Boris on kyllä todella komea nuorukainen! Samaa mieltä näyttää olevan tuomarit, kun katselee Boriksen alkaneen näyttelyuran saavutuksia, ihan loisto homma!! :)
Hetken aikaa pojat "muistelivat vanhoja" ja sitten painimatsi pystyyn. Mahtavaa katsoa, kun tyypit olivat samalla aaltopituudella leikin suhteen, tähän astiset kaverit kun ovat olleet enemmän "juoksia" tyyppejä eikä Gee niin semmoisesta turhanpäiväisestä ryntäilystä perusta.
Gero käyttäytyi trimmatessa ihan kuin päivittäin olisin sitä seisottanut pöydällä puunattavana. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen. Lähes kaikki turkin hoitoon liittyvät toimenpiteet ollaan suoritettu lattiatasossa, kun allekirjoittanut on niin laiska ettei jaksa kaivaa trimmipöytää aina esille. Eilen sitten pesun jälkeen oli pöytä kaivettava esille, josko pöydällä seisominen muistuisi mieleen, ettei saada Kirstiltä sapiskaa kun koira venkoilee eikä trimmaamisesta tule mitään. ;)
Pientä hikeä puski pintaa pungertaessani koiraa pöydälle, eikä vähiten jännityksestä. Luonnollisestikaan ei Gee ollut pöydällä olemisesta moksiskaa, istui, makasi ja seisoi kun niin käskettiin.
Ja jälleen kerran huolehdin turhaan, koskahan sitä oikein oppii ja lopettaa tämän turhanpäiväisen stressaamisen typeristä asioista??
Täytyy ihan aikuisten oikeasti räpsiä kuvia tuosta Espoon adoniksesta, uudessa kampauksessaan. Josko sitä ylihuomenna vaikka saisi aikaiseksi.
Huomenna, tai siis tänään on ekat jälkitreenit (jee jee!!) joten posetuskuvia emme varmaan ehdi ottamaan.
j ä r k y t t ä v ä n väsynyt. Aamulla töistä kotiin, vajaa kolmetuntia unta päähän ja rellun nokka kohti Hämeenlinnaa ja sieltä taa suoraan yöksi töihin.
Käytiin siis Kirstin luona trimmissä ja pienessä trimmaus-opissa. Nyt on poika nätti kuin sika pienenä, vaan saapa nähdä mikä on tulos kun vihdoin uskaltaudun itse tarttumaan saksiin. :D No, lupasin yrittää kuitenkin, vien pojan sitten "korjaus leikkaukseen" Kirstille mikäli en kehtaa koiraani ulkoiluttaa. Onneksi seuraavaan koitokseen, on pieni hetki vielä aikaa...
Sari ja Boriskin kävi meitä tervehtimässä, tosi hauskaa oli tavata nenätysten ja nähdä keitä siellä blogin (http://zornoigrafboris.blogspot.com/ ) takana oikeasti on!
Poikien tavatessa toisensa ei jäänyt kyllä epäselväksi, että veljeksiä sitä ollaan, olivat niin samanlaisia, -mutta kuitenkin omanlaisiaan komistuksia. (Kyllä sieltä Geron karvojen altakin paljastui ihan mustaterrierin näköinen koira) ;)
Boris on kyllä todella komea nuorukainen! Samaa mieltä näyttää olevan tuomarit, kun katselee Boriksen alkaneen näyttelyuran saavutuksia, ihan loisto homma!! :)
Hetken aikaa pojat "muistelivat vanhoja" ja sitten painimatsi pystyyn. Mahtavaa katsoa, kun tyypit olivat samalla aaltopituudella leikin suhteen, tähän astiset kaverit kun ovat olleet enemmän "juoksia" tyyppejä eikä Gee niin semmoisesta turhanpäiväisestä ryntäilystä perusta.
Gero käyttäytyi trimmatessa ihan kuin päivittäin olisin sitä seisottanut pöydällä puunattavana. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen. Lähes kaikki turkin hoitoon liittyvät toimenpiteet ollaan suoritettu lattiatasossa, kun allekirjoittanut on niin laiska ettei jaksa kaivaa trimmipöytää aina esille. Eilen sitten pesun jälkeen oli pöytä kaivettava esille, josko pöydällä seisominen muistuisi mieleen, ettei saada Kirstiltä sapiskaa kun koira venkoilee eikä trimmaamisesta tule mitään. ;)
Pientä hikeä puski pintaa pungertaessani koiraa pöydälle, eikä vähiten jännityksestä. Luonnollisestikaan ei Gee ollut pöydällä olemisesta moksiskaa, istui, makasi ja seisoi kun niin käskettiin.
Ja jälleen kerran huolehdin turhaan, koskahan sitä oikein oppii ja lopettaa tämän turhanpäiväisen stressaamisen typeristä asioista??
Täytyy ihan aikuisten oikeasti räpsiä kuvia tuosta Espoon adoniksesta, uudessa kampauksessaan. Josko sitä ylihuomenna vaikka saisi aikaiseksi.
Huomenna, tai siis tänään on ekat jälkitreenit (jee jee!!) joten posetuskuvia emme varmaan ehdi ottamaan.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Ollaan oltu ahkeria!
Kyllä nyt näyttää epäilyttävästi siltä, että nuo jälki- puuhat on alkanut sujumaan. :) Olenkin tehnyt Geelle jälkiä nyt säännöllisesti.
Dylanin entiset jälkivaljaat on tällä hetkellä Gerolle juuri sopivat ja ne on siis otettu käyttöön. Kaivaessani valjaita esiin loikkii koiruus voltteja ja rynnii karmit kaulassa pihalle jos saa siihen mahdollisuuden, motivaatio ainakin kohdallaan.
Jäljen Gero ajaa reippaasti (ei kuitenkaan rynnien) ja tarkasti.
Ohjattuihin treeneihin ei olla vielä ehditty, koska tottistreenit sattuivat tällä viikolla ikävästi samalle päivälle, mutta ensi viikolla sitten.
Tottistreenit jatkuvat nyt epk:n alaisuudessa (jee! ;)) ja edelleen kerran viikossa. Hyviä vinkkejä on tullut ja into hommaan on meillä molemmilla edelleen kova.
Päivittäin treenaillaan aina jotakin pientä.
Noutoa ollaan harjoteltu kotosalla, pihassa sekä muissa tutuissa paikoissa ja se tuntuisi olevan sillä mallilla, että voisi esineruutuakin alkaa hiljalleen treenailemaan.
Esine kiinnostus on muutenkin poitsulla kova ja kaikki löydetyt tavarat Gero kiikuttaa heti minulle, joten sen osalta ei pitäisi ongelmia syntyä.
Pelleiltiin viime viikolla täällä kotona: Tuomo antoi Gerolle jonkun tavaran ja ilman erillistä pyyntöä Gero kiikutti sen oitis minulle, eikä millään meinannut suostua viemään mitään minun antamaa tavaraa Tuomolle. Hassu otus!:)
Ensi sunnuntaina mennään "kasvis"-mamma Kirstin luokse trimmiin ja muutenkin näytille. Josko sitten uuden lookin voimin uskaltautuisi näyttelyihinkin näyttäytymään. Komea velipoika Boris on edustanut G-pentuja näyttelyissä tähän saakka, joten kai sitä voisi antaa hieman taustatukea, ehkä, jos omistaja selviää jännityksestään. ;)
(Borikselle muuten tsemppiä sunnuntain näyttelyyn!! ) :)
Dylanin entiset jälkivaljaat on tällä hetkellä Gerolle juuri sopivat ja ne on siis otettu käyttöön. Kaivaessani valjaita esiin loikkii koiruus voltteja ja rynnii karmit kaulassa pihalle jos saa siihen mahdollisuuden, motivaatio ainakin kohdallaan.
Jäljen Gero ajaa reippaasti (ei kuitenkaan rynnien) ja tarkasti.
Ohjattuihin treeneihin ei olla vielä ehditty, koska tottistreenit sattuivat tällä viikolla ikävästi samalle päivälle, mutta ensi viikolla sitten.
Tottistreenit jatkuvat nyt epk:n alaisuudessa (jee! ;)) ja edelleen kerran viikossa. Hyviä vinkkejä on tullut ja into hommaan on meillä molemmilla edelleen kova.
Päivittäin treenaillaan aina jotakin pientä.
Noutoa ollaan harjoteltu kotosalla, pihassa sekä muissa tutuissa paikoissa ja se tuntuisi olevan sillä mallilla, että voisi esineruutuakin alkaa hiljalleen treenailemaan.
Esine kiinnostus on muutenkin poitsulla kova ja kaikki löydetyt tavarat Gero kiikuttaa heti minulle, joten sen osalta ei pitäisi ongelmia syntyä.
Pelleiltiin viime viikolla täällä kotona: Tuomo antoi Gerolle jonkun tavaran ja ilman erillistä pyyntöä Gero kiikutti sen oitis minulle, eikä millään meinannut suostua viemään mitään minun antamaa tavaraa Tuomolle. Hassu otus!:)
Ensi sunnuntaina mennään "kasvis"-mamma Kirstin luokse trimmiin ja muutenkin näytille. Josko sitten uuden lookin voimin uskaltautuisi näyttelyihinkin näyttäytymään. Komea velipoika Boris on edustanut G-pentuja näyttelyissä tähän saakka, joten kai sitä voisi antaa hieman taustatukea, ehkä, jos omistaja selviää jännityksestään. ;)
(Borikselle muuten tsemppiä sunnuntain näyttelyyn!! ) :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)