Olen opettanut Geroa "perinteiseen tyyliin", oikeasta suorituksesta "HYVÄ" ja palkka. Homma on toiminutkin ihan ok. Nyt kuitenkin olen huomannut kaipaavani nopeampaa ja täsmällisempää tapaa kuin suullinen "hyvä" kertoa poitsulle että nyt meni nappiin, välillä kun olen palkkani kanssa auttamattomasti myöhässä.
Olen kovasti yrittänyt vahvistaa iloista, reipasta ja ripeää liikkeiden suorittamista ja nyt kun olen saanut mitä olen tilannut, niin palautteen anto eli "hyvä" tuntuu tulevan suustani aivan liian hitaasti ja epätäsmällisesti.
Dylanin kanssa tuli naksun kanssa pelattua, mutta syystä tai toisesta en sitä sitten Geron koulutukseen ottanut mukaan, vaikka koiran oppiminen naksun kanssa oli aivan eri planeetalta verrattuna naksuttomaan koulutukseen. "Kädet ei riitä ja tuntuu hankalalta" soopaa olen muistaakseni jossain vaiheessa kouluttajalle sepostanut hänen kysyessään miksi en käytä naksutinta.
Eilen päätin kääntää uuden sivun treeneissämme ja ottaa naksuttimen käyttöön. Hysteeristä kaappien pengontaa ja kiroilua - ei löydy, ei! Ei auta kun lähteä naksu ostoksille.
Mutta, oooh, miten hienoja naksut nykyään onkaan! Deellä oli käytössä sellainen vanhanmallinen naksu jota olohuoneessa naksauttamalla sai hereille naapuritkin. Tässä uudessa naksussa on niin miellyttävä ääni että.
Kotona sitten intopiukeana naksu, namit ja koira lähettyville ja naksuttelemaan. Reilun 10min päästä ei naksun tarkoitus ollut enää epäselvä poitsulle ja päästiin vielä samana iltana tositoimiin.
Otetiin uutena liikkeenä ohjelmistoon nouto tai sanoisko enemminkin tutustuminen kapulaan. Olen joskus aikaisemminkin yrittänyt esitellä noutokapulan Gerolle, mutta herraa ei voinut moinen "kepakko" vähempää kiinnostaa. Aloitetttiin siis eilen iltana pelkästä vilkaisusta kapulan suuntaan ja tänään Gee jo otti kapulan suuhunsa. Yhtään ei ole hankala käyttää ja ollaan molemmat niin intona, ettei millään malttaisi lopettaa.
Helpottaa kummasti, kun saa täsmällisesti merkittyä koiralle oikean toiminnan.
Kahta en vaihda, toinen on Gero ja toinen on naksutin! :D
torstai 26. marraskuuta 2009
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Hurjan hauska puuhapäivä
Aamulla herättiin aikaisin kellon soittoon. Tarkoitus oli pitää kunnon puuhapäivä eilisen päivän mentyä plörinäksi nukkuessani univelkoja pois pitkälle iltapäivään.
Aamu alkoi jälkitreenailulla.
Jäljen paikka oli tarkoin päässä suunniteltu, joten paikalle ei tarvinnut kuin raahautua toteuttamaan hienoa suunnitelmaani. Puolessa välissä jälkeä huomasin kuitenkin tarpovani nilkkoja myöden vedessä. Jokaisella askeleella sammaleen alta tulvahti vettä ylös. Se siitä hienosta suunnitelmasta sitten. Vesi näytti kuitenkin painuvan myös takaisin, joten päätin viedä suunnitelman loppuun ja katsoa miten homma onnistuisi Gerolta. Tein myös varuiksi toisen pienemmän ja helpomman jäljen, joka voitaisiin sitten käydä ajamassa jos ensimmäisestä ei tulisi mitään.
Tunnin päästä olikin koira valjaat päällä ja tukkaponnarilla innosta pihisten odottamassa sitä maagista sanaa: "jälki". Homma lähti sujumaan hyvin eikä tulva haitannut etenemistä mitenkään, koska vesi nousi jäljelle vasta Geron astuttua mättäälle ja siinä vaiheessahan nenä on jo haistelemassa seuraavaa askelta. Ilmeisesti myöskään vedenpaisumus ei ollut huuhtonut jälkeä pois tms. Jäljelle olin tehnyt kolme 90 asteen kulmaa. Kaikki kulmat Gee selvitti hienosti. Vara jälki jäi siis käyttämättä.
Tarkoitus oli myös treenata samalla reissulla esineitä, mutta se jäi nyt toiseen kertaan, kun en yksinkertaisesti muistanut.
Seuraava etappi oli tankkausta autolla ja suklaapatukan (omistajan eväs) mittainen lepopaussi ennen siirtymistä tottiksen pariin.
Minusta on tullut aivan järkyttävä pilkun viilaaja ja lähes mielipuolisesti kyttään että Gero on v a r m a s t i s u o r a perusasennossa ja seuratessa, vaikka mitään ongelmia tuon suoruuden suhteen ei ole ollutkaan. Onneksi olen jollain käsittämättömällä tavalla saanut iskostettua Geron päähän, että tuo viilaaminen on kivaa (ainakin vielä). Se jaksaa kiitettävästi tahkota itseään oikeaan asentoon vaikka ottaisin minkälaisia piruetti hypähdyksiä. Se vain hypähtää perässä ja hetkessä istua napittaa vasemmassa jalassa kiinni ja kun mietinkin liikahtamista on se jo valmiina tulemaan mukana kun liimattuna. Suloinen otus, mutta minun tarttis jo oikeasti hellittää kun kohta voi käydä niin ettei se Geen mielestä enää ole kivaa, kun sitä liikaa tahkotaan. Mahdollinen ongelma tiedostettu, joten ehkä säästymme vahingoilta. ;)
Turhanpäiväisen tahkoamisen lisäksi koetettiin olla myös järkeviä ja treenailla oikeasti treeniä vaativia asioita kuten sitä seisomista joka on edelleen aivan alkumetreillä (tähän kohtaan kuuluu punastelu-hymiö) sekä luoksetuloa jossa onkin hienosti vauhtia ilman että Gero kuitenkaan törmää minuun, vaan tässäpä työn alla on ylläripylläri suoruus. :D
Jäävistä liikkeistä istumista, (maahan menonkin voisi varmaan ottaa jo mukaan ohjelmaan). Lopuksi vielä eteen menoa ja hurrrjan hauskaa patukka-leikkiä.
Palkka kun on kohdallaan, niin jo vain on pikku epelin kanssa hauska puuhastella, mutta varoppa vain jos olet ottanut väärää namia matkaan niin Gee haistattaa pitkät sun treenailuilles, vaan kukapa se *askalla palkalla hommia tekisi. Meillä palkkana toimii yleensä sydän, maksa ja kieli sekä satunnaisesti lihapullat ym. Kaupan valmiissa pulleroissa on kuitenkin jo valmiiksi niin kammottava mausteinen ym. lemu ettei niitä kovin mielellään kilo tolkulla koiralle syötä ja makkarat taas on niin pirun suolaisia. Olemme siis päätyneet terveellisimpiin eväisiin, vaan tässäpä se ongelma tulikin taannoin. Suurella sydämellä ja rakkaudella olin pikku mustikselle keittänyt ja mahdollisesti kuivannut sisäelimiä sekä paloitellut ne mukavan kokoisiksi paloiksi, mutta ajan kuluessa huomasin ettei palkka ehkä kuitenkaan ole ihan niin maistuvaa kun toivoa sopisi. Lopuksi tulimmekin siihen pisteeseen, että Gero teki hyvin selväksi että neiti on hyvä ja syö itse terveyssapuskansa.
1-0 voitto Gerolle, herra vetelee nykyään treeni-namuinaan voissa/kasvisrasvassa paistettuja sisäelimiä ja sukulaiset sekä tuttavat pyörittelevät silmiään.
Vaan eipä ole enää ongelmia maistumisen suhteen, siinähän naureskelevat! :D
Tottiksen jälkeen sai Gero viettää jäähdyttely hetken rellussa hieno treeniloimi niskassaan sillä välin, kun lähdin opastamaan Andres epsanjan-herraa (koira) sekä laika-neiti Vilmaa jäljen saloihin. Isosisko ja kaveri tulivat koirinensa viettämään iltapäivää ja tarkoitus oli tutustua jäkitouhuihin, että saisi näitä kahta koiruutta aktivoitua (lue väsytettyä) uudella hauskalla tavalla entisten touhujen lisäksi. Hauskaa oli nähdä kuinka hyperaktiivinen Vilmakin (vai kirjoitetaanko se Wilma??) tajusi aivan heti jutun juonen ja keskittyi todella hienosti alusta loppuun! Toivottavasti "oppilaille" jäi edes jotain mieleen meikäläisen erittäin sekalaisesta selityksestä. Kotiinviemisiksi iskin molemmille kouraan nipun jälkikreppejä, tulen puolenvuoden kuluttua tarkistamaan onko niitä käytetty! ;P
Päivän päätteeksi pääsivät vielä koiruudet yhdessä riekkumaan ja rellästämään! Nyt tuolla lattialla makaakin reporankana 1kpl erittäin väsyneitä koiria.
Tiia ja Gero kiittävät huippu hauskasta iltapäivästä! Otetaan pian uusiksi. :)
Aamu alkoi jälkitreenailulla.
Jäljen paikka oli tarkoin päässä suunniteltu, joten paikalle ei tarvinnut kuin raahautua toteuttamaan hienoa suunnitelmaani. Puolessa välissä jälkeä huomasin kuitenkin tarpovani nilkkoja myöden vedessä. Jokaisella askeleella sammaleen alta tulvahti vettä ylös. Se siitä hienosta suunnitelmasta sitten. Vesi näytti kuitenkin painuvan myös takaisin, joten päätin viedä suunnitelman loppuun ja katsoa miten homma onnistuisi Gerolta. Tein myös varuiksi toisen pienemmän ja helpomman jäljen, joka voitaisiin sitten käydä ajamassa jos ensimmäisestä ei tulisi mitään.
Tunnin päästä olikin koira valjaat päällä ja tukkaponnarilla innosta pihisten odottamassa sitä maagista sanaa: "jälki". Homma lähti sujumaan hyvin eikä tulva haitannut etenemistä mitenkään, koska vesi nousi jäljelle vasta Geron astuttua mättäälle ja siinä vaiheessahan nenä on jo haistelemassa seuraavaa askelta. Ilmeisesti myöskään vedenpaisumus ei ollut huuhtonut jälkeä pois tms. Jäljelle olin tehnyt kolme 90 asteen kulmaa. Kaikki kulmat Gee selvitti hienosti. Vara jälki jäi siis käyttämättä.
Tarkoitus oli myös treenata samalla reissulla esineitä, mutta se jäi nyt toiseen kertaan, kun en yksinkertaisesti muistanut.
Seuraava etappi oli tankkausta autolla ja suklaapatukan (omistajan eväs) mittainen lepopaussi ennen siirtymistä tottiksen pariin.
Minusta on tullut aivan järkyttävä pilkun viilaaja ja lähes mielipuolisesti kyttään että Gero on v a r m a s t i s u o r a perusasennossa ja seuratessa, vaikka mitään ongelmia tuon suoruuden suhteen ei ole ollutkaan. Onneksi olen jollain käsittämättömällä tavalla saanut iskostettua Geron päähän, että tuo viilaaminen on kivaa (ainakin vielä). Se jaksaa kiitettävästi tahkota itseään oikeaan asentoon vaikka ottaisin minkälaisia piruetti hypähdyksiä. Se vain hypähtää perässä ja hetkessä istua napittaa vasemmassa jalassa kiinni ja kun mietinkin liikahtamista on se jo valmiina tulemaan mukana kun liimattuna. Suloinen otus, mutta minun tarttis jo oikeasti hellittää kun kohta voi käydä niin ettei se Geen mielestä enää ole kivaa, kun sitä liikaa tahkotaan. Mahdollinen ongelma tiedostettu, joten ehkä säästymme vahingoilta. ;)
Turhanpäiväisen tahkoamisen lisäksi koetettiin olla myös järkeviä ja treenailla oikeasti treeniä vaativia asioita kuten sitä seisomista joka on edelleen aivan alkumetreillä (tähän kohtaan kuuluu punastelu-hymiö) sekä luoksetuloa jossa onkin hienosti vauhtia ilman että Gero kuitenkaan törmää minuun, vaan tässäpä työn alla on ylläripylläri suoruus. :D
Jäävistä liikkeistä istumista, (maahan menonkin voisi varmaan ottaa jo mukaan ohjelmaan). Lopuksi vielä eteen menoa ja hurrrjan hauskaa patukka-leikkiä.
Palkka kun on kohdallaan, niin jo vain on pikku epelin kanssa hauska puuhastella, mutta varoppa vain jos olet ottanut väärää namia matkaan niin Gee haistattaa pitkät sun treenailuilles, vaan kukapa se *askalla palkalla hommia tekisi. Meillä palkkana toimii yleensä sydän, maksa ja kieli sekä satunnaisesti lihapullat ym. Kaupan valmiissa pulleroissa on kuitenkin jo valmiiksi niin kammottava mausteinen ym. lemu ettei niitä kovin mielellään kilo tolkulla koiralle syötä ja makkarat taas on niin pirun suolaisia. Olemme siis päätyneet terveellisimpiin eväisiin, vaan tässäpä se ongelma tulikin taannoin. Suurella sydämellä ja rakkaudella olin pikku mustikselle keittänyt ja mahdollisesti kuivannut sisäelimiä sekä paloitellut ne mukavan kokoisiksi paloiksi, mutta ajan kuluessa huomasin ettei palkka ehkä kuitenkaan ole ihan niin maistuvaa kun toivoa sopisi. Lopuksi tulimmekin siihen pisteeseen, että Gero teki hyvin selväksi että neiti on hyvä ja syö itse terveyssapuskansa.
1-0 voitto Gerolle, herra vetelee nykyään treeni-namuinaan voissa/kasvisrasvassa paistettuja sisäelimiä ja sukulaiset sekä tuttavat pyörittelevät silmiään.
Vaan eipä ole enää ongelmia maistumisen suhteen, siinähän naureskelevat! :D
Tottiksen jälkeen sai Gero viettää jäähdyttely hetken rellussa hieno treeniloimi niskassaan sillä välin, kun lähdin opastamaan Andres epsanjan-herraa (koira) sekä laika-neiti Vilmaa jäljen saloihin. Isosisko ja kaveri tulivat koirinensa viettämään iltapäivää ja tarkoitus oli tutustua jäkitouhuihin, että saisi näitä kahta koiruutta aktivoitua (lue väsytettyä) uudella hauskalla tavalla entisten touhujen lisäksi. Hauskaa oli nähdä kuinka hyperaktiivinen Vilmakin (vai kirjoitetaanko se Wilma??) tajusi aivan heti jutun juonen ja keskittyi todella hienosti alusta loppuun! Toivottavasti "oppilaille" jäi edes jotain mieleen meikäläisen erittäin sekalaisesta selityksestä. Kotiinviemisiksi iskin molemmille kouraan nipun jälkikreppejä, tulen puolenvuoden kuluttua tarkistamaan onko niitä käytetty! ;P
Päivän päätteeksi pääsivät vielä koiruudet yhdessä riekkumaan ja rellästämään! Nyt tuolla lattialla makaakin reporankana 1kpl erittäin väsyneitä koiria.
Tiia ja Gero kiittävät huippu hauskasta iltapäivästä! Otetaan pian uusiksi. :)
tiistai 10. marraskuuta 2009
Kuvia aamupäivän metsälenkiltä
Niin on vaan lumet edelleen maassa ja lisääkin on satanut! Gero nauttii, mutta Embo on ilmoittanut lähtevänsä ulos seuraavan kerran vasta toukokuussa. ;)
Metsässä oli hämärää joten kuvien laatu on mitä on, myös kuvattava oli hyvin "haastavalla" tuulella ;)....
Metsässä oli hämärää joten kuvien laatu on mitä on, myös kuvattava oli hyvin "haastavalla" tuulella ;)....
lauantai 7. marraskuuta 2009
Talvi tuli
Ainakin toistaiseksi.
Koko päivän on satanut, ensin aamulla tihutti vettä ja räntää joka kuitenkin pian muuttui lumeksi. Tällä hetkellä ulkona on satumaisen kaunista, lunta on satanut viitisen senttiä ja puut on kuorrutettu lumella. Ihanan valkoista, puhdasta ja valoisaa.
Sen kerran kun täällä on yli sentin lunta on siitä tietenkin otettava kaikki ilo irti joten ollaankin oltu reippailemassa tänään reilu nelisen tuntia. Gero on aivan haltioissaan, se juoksee pellolla ristiin rastiin naama maata viistäen ja nappailee välistä suun täyteen lunta. Hiekkatiellä on nyt Geron mielestä äärimmäisen hauskaa sladittaa; ensin juostaan satalasissa, sitten vetäistään jarrut pohjaan, liu`utaan lumella, hypätään ilmaan samalla kääntyen ja aloitetaan alusta. Hassu elukka. :)
Iltalenkki suunnattiin lammelle. Ihanaa kun edes tuolla keskellä metsää ei tarvitse fikkaria. Menomatka mentiin metsätietä, mutta kotiin tultiin metsän läpi polkuja pitkin ja hyvin näki.
Joka puolella on hiljaista eikä ketään muita kulkijoita missään, paitsi metsän elukat. Yön saldona olikin kettu, pari pitkäkorvaa sekä kolme valkohäntäpeuraa, vai kauriitako ne nykyään ovat nimeltään. Oltiin kotio tulossa, sieltä metsän läpi, kun hakkuuaukean reunasta pölähti kolme kaurista liikenteeseen, pelästyivät meitä kun metsästä siihen tupsahdettiin. :( Gerolla ei onneksi ole juurikaan metsästys-/ajo-/mitälie-viettiä ja sillä on muutenkin monesti niin pitkät piuhat, että kerkeän sille sanoa ETmene ennen kun se edes tajuaa ajatella perään lähtemistä, jos se todella haluaisi ajaa takaa noita elukoita, niin tuskinpa meikäläisen ETmene huutelut siinä paljoa painaisi. Vielä kertaakaan, tuo ei ole perään "päässyt" lähtemään, mutta en tokikaan usko etteikö sekin päivä vielä nähtäisiin. Toivotaan nyt kuitenkin, että ei, ei sillä ainakaan mitä järjetöntä hinkua ole hommaan.
Koko päivän on satanut, ensin aamulla tihutti vettä ja räntää joka kuitenkin pian muuttui lumeksi. Tällä hetkellä ulkona on satumaisen kaunista, lunta on satanut viitisen senttiä ja puut on kuorrutettu lumella. Ihanan valkoista, puhdasta ja valoisaa.
Sen kerran kun täällä on yli sentin lunta on siitä tietenkin otettava kaikki ilo irti joten ollaankin oltu reippailemassa tänään reilu nelisen tuntia. Gero on aivan haltioissaan, se juoksee pellolla ristiin rastiin naama maata viistäen ja nappailee välistä suun täyteen lunta. Hiekkatiellä on nyt Geron mielestä äärimmäisen hauskaa sladittaa; ensin juostaan satalasissa, sitten vetäistään jarrut pohjaan, liu`utaan lumella, hypätään ilmaan samalla kääntyen ja aloitetaan alusta. Hassu elukka. :)
Iltalenkki suunnattiin lammelle. Ihanaa kun edes tuolla keskellä metsää ei tarvitse fikkaria. Menomatka mentiin metsätietä, mutta kotiin tultiin metsän läpi polkuja pitkin ja hyvin näki.
Joka puolella on hiljaista eikä ketään muita kulkijoita missään, paitsi metsän elukat. Yön saldona olikin kettu, pari pitkäkorvaa sekä kolme valkohäntäpeuraa, vai kauriitako ne nykyään ovat nimeltään. Oltiin kotio tulossa, sieltä metsän läpi, kun hakkuuaukean reunasta pölähti kolme kaurista liikenteeseen, pelästyivät meitä kun metsästä siihen tupsahdettiin. :( Gerolla ei onneksi ole juurikaan metsästys-/ajo-/mitälie-viettiä ja sillä on muutenkin monesti niin pitkät piuhat, että kerkeän sille sanoa ETmene ennen kun se edes tajuaa ajatella perään lähtemistä, jos se todella haluaisi ajaa takaa noita elukoita, niin tuskinpa meikäläisen ETmene huutelut siinä paljoa painaisi. Vielä kertaakaan, tuo ei ole perään "päässyt" lähtemään, mutta en tokikaan usko etteikö sekin päivä vielä nähtäisiin. Toivotaan nyt kuitenkin, että ei, ei sillä ainakaan mitä järjetöntä hinkua ole hommaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)