Mökiltä on kotiuduttu tai "kotiuduttu" ystäväni luokse, jota Gero selkeästi pitää jo jonkin sortin kotinaan. Autolta ryysää oikealle ovelle ja lenkiltä suuntaa oikean talon pihaan. Vaan siellä se Geron "koti" taitaa olla missä minäkin olen, helppo reissukaveri tuo pikku-musta.
Lunta mökillä riitti, riitti ja riitti ja lisääkin tuli, niin että oman jännityksensä mökkeilyyn toi se miten sieltä päästään pois. Gero oli tietenkin intopiukeana kaikesta siitä lumesta, mutta meille ihmisille olisi kyllä vähempikin riittänyt....
Boriksen isäntä kirjoittaa blogissaan, että heillä on menossa keskustelut siitä miten hihnassa kuljetaan. Taitaa olla sukuvika kun suksi ei luista, meillä on tällä hetkellä menossa täysin samat keskustelut. ;) Itseään tässä saa kuitenkin täällä osoitteessa syyttää, kun on jäänyt hihnalenkkeilyt todella vähälle. Hihnassa vain siirrytään ulos tai autolle, muuten on poitsu saanut kirmata ilman "kahleita" ja sen kyllä huomaa... Nyt täällä kaupungissa ollessa joutuu ulkoilut suorittamaan pääosin narun päässä ja pientä edistystä on selkeästi jo havaittavissa. Täytyy vain ottaa itseään niskasta kiinni ja pitää tiukka linja tuon vetämisen suhteen, niin eiköhän homma ala taas sujumaan entiseen malliin. Tai pakkohan sen on alkaa sujumaan, kun ei minusta ainakaan voimalla ole pitämään 47 kiloista koiraa joka päättääkin kulkea täysin eri vauhtia kun itse ulkoiluttaja. Luotan vakaasti siihen, että tämä on nuoren miehen törttöilyä joka kyllä saadaan hallintaan enemmin tai myöhemmin.
Muuten arki sujuu entiseen malliinsa, ilman ongelmia ja toivotaan niin jatkuvankin.
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
lauantai 30. tammikuuta 2010
1 vee!!
Hyvää syntymäpäivää Pikku-Geelle, maailman rakkaimmalle koiralle!!
"Juhlia" meillä vietettiin jo eilen, koska tänään joudun menemään illaksi töihin.
Tarjolla oli tietenkin kakkua, erikoisherkkua maksalaatikkoa kuorrutettuna kissanruoalla ja koristeltuna lohipasteijalla! Meinasi joutua lautanenkin syödyksi, kun niin näytti olevan herkkullista. Me ihmiset saimme tyytyä runebergintorttuun.
Huomenna suuntaammekin sitten pariksi päiväksi mökille, joka on Gerolle parempi synttärilahja kun mikään muu.
Hurrrjasti onnitteluja ja rapsutuksia myös sisaruksille!!!
"Juhlia" meillä vietettiin jo eilen, koska tänään joudun menemään illaksi töihin.
Tarjolla oli tietenkin kakkua, erikoisherkkua maksalaatikkoa kuorrutettuna kissanruoalla ja koristeltuna lohipasteijalla! Meinasi joutua lautanenkin syödyksi, kun niin näytti olevan herkkullista. Me ihmiset saimme tyytyä runebergintorttuun.
Huomenna suuntaammekin sitten pariksi päiväksi mökille, joka on Gerolle parempi synttärilahja kun mikään muu.
Hurrrjasti onnitteluja ja rapsutuksia myös sisaruksille!!!
lauantai 9. tammikuuta 2010
Kuono kohti uutta vuotta ja uusia haasteita!
Joulu tuli ja meni, joulufiilis sitävastoin ei koskaan tänne Pohjois-Espooseen löytänyt joten joulu jäi tänä vuonna viettämättä. :(
Vähäsen Geron kanssa herkuteltiin savustetulla kalkkunalla ja Gero tietenkin avasi joululahjansa.
Uudenvuoden vietto oli sekin hyvin vaisua. Eetu kävi hieman klo 19 jälkeen iltapissalla ja viihtyikin loppu illan ja yön vessassa jonne ei paukkeet ja välähdykset kuuluneet tai näkyneet. Gero ei kesällä välittänyt päällä ryskäävästä ukkosesta mitään, joten luulin että raketit otettaisiin samalla tyyneydellä vastaan, mutta ei!
Lähdettiin vähän ennen yhtätoista iltalenkille. Ensimmäinen paukahdus ja koira ihmeissään häntä pystyssä etsimässä katseellaan metakan lähdettä. Seuraava raketti sitten jo nähtiinkin. Fhiuuu, PAM, välähdys ja Gero sekosi täysin! "WAU, siistii!" vouhkasi Gero ja loikki tasajalkaa hihnan päässä. Loputkin raketit olivat Geen mielestä jotain ihan sikamageeta ja niitä olisi ehdottomasti pitänyt päästä seuraamaan lähempää. Alkumatka siis kului vetäen koiraa perässä, kun tämä olisi ennemmin osallistunut uudenvuoden juhlintaan kun lähtenyt lenkille. Raketteihin ei siis suhtauduttu kovin tyynesti. ;)
Tunnin lenkin ja umpihangessa loikkimisen jälkeen ei enää raketiti jaksaneet niin kovin kiinnostaa.
Viimevuosi meni aivan äärimmäisen nopeasti! Ihan vastahan sitä odotettiin Doriksen synnytystä ja jänskätettiin syntyykö meille sieltä pientä poikaa. Nyt lattialla röhnöttää ei enää fyysisesti niin pieni poika, mutta mieleltään edelleen se sama natiainen joka ensimmäisenä yönään viihdytti itseään repimällä peittoani lattialle ja joka ensimmäisten päikkäreiden aikaan keksi ottaa makkarin verhosta kiinni ja juosta....
Vuosi alkoi aivan käsittämättömällä surulla, mutta niin alkoi aurinko paistamaan tähänkin risukasaan 28.3 kun Gero saapui ja se onkin pitänyt huolen ettei turhanpäiväiseen murehtimiseen ole ollut aikaa.
Vuosi 2010 tulee olemaan jänskä. Paljon muutoksia on luvassa Geron ja minun elämään ja uskon, että suurinosa tulee olemaan ainoastaan positiivisia sellaisia.
Aika näyttää, mutta eikähän me pikku Geen kanssa yhdessä handlata ne ikävimmätkin vastoinkäymiset joita eteen työnnetään. Geromainen elämänasenne vain peliin, niin kaikki asiat lutviutuvat!
Oikein Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille!
Vähäsen Geron kanssa herkuteltiin savustetulla kalkkunalla ja Gero tietenkin avasi joululahjansa.
Uudenvuoden vietto oli sekin hyvin vaisua. Eetu kävi hieman klo 19 jälkeen iltapissalla ja viihtyikin loppu illan ja yön vessassa jonne ei paukkeet ja välähdykset kuuluneet tai näkyneet. Gero ei kesällä välittänyt päällä ryskäävästä ukkosesta mitään, joten luulin että raketit otettaisiin samalla tyyneydellä vastaan, mutta ei!
Lähdettiin vähän ennen yhtätoista iltalenkille. Ensimmäinen paukahdus ja koira ihmeissään häntä pystyssä etsimässä katseellaan metakan lähdettä. Seuraava raketti sitten jo nähtiinkin. Fhiuuu, PAM, välähdys ja Gero sekosi täysin! "WAU, siistii!" vouhkasi Gero ja loikki tasajalkaa hihnan päässä. Loputkin raketit olivat Geen mielestä jotain ihan sikamageeta ja niitä olisi ehdottomasti pitänyt päästä seuraamaan lähempää. Alkumatka siis kului vetäen koiraa perässä, kun tämä olisi ennemmin osallistunut uudenvuoden juhlintaan kun lähtenyt lenkille. Raketteihin ei siis suhtauduttu kovin tyynesti. ;)
Tunnin lenkin ja umpihangessa loikkimisen jälkeen ei enää raketiti jaksaneet niin kovin kiinnostaa.
Viimevuosi meni aivan äärimmäisen nopeasti! Ihan vastahan sitä odotettiin Doriksen synnytystä ja jänskätettiin syntyykö meille sieltä pientä poikaa. Nyt lattialla röhnöttää ei enää fyysisesti niin pieni poika, mutta mieleltään edelleen se sama natiainen joka ensimmäisenä yönään viihdytti itseään repimällä peittoani lattialle ja joka ensimmäisten päikkäreiden aikaan keksi ottaa makkarin verhosta kiinni ja juosta....
Vuosi alkoi aivan käsittämättömällä surulla, mutta niin alkoi aurinko paistamaan tähänkin risukasaan 28.3 kun Gero saapui ja se onkin pitänyt huolen ettei turhanpäiväiseen murehtimiseen ole ollut aikaa.
Vuosi 2010 tulee olemaan jänskä. Paljon muutoksia on luvassa Geron ja minun elämään ja uskon, että suurinosa tulee olemaan ainoastaan positiivisia sellaisia.
Aika näyttää, mutta eikähän me pikku Geen kanssa yhdessä handlata ne ikävimmätkin vastoinkäymiset joita eteen työnnetään. Geromainen elämänasenne vain peliin, niin kaikki asiat lutviutuvat!
Oikein Hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)