Tänään tapahtui iltapäivälenkillä suuria! Meidän pikkuruisen koiranpentumme päässä tapahtui kummia, kaksi aivosolua kohtasivat sillä seurauksella, että pääsimme ohittamaan ihmiset ilman, että niitä olisi pitänyt hirveen kamalasti mennä pussaamaan!!!! Tätä asiaa ollaan yritetty hakata päähän vähän huonoin tuloksin. Geron mielestä kun kaikki maailman ihmiset ovat häntä ja vain häntä varten ja minä ikävä epäsosiaalinen ihminen en halua pysähdellä kaikkien kanssa juttelemaan. Vielä kun saisi niille ihmisillekin menemään kupoliin sen, että jos kuljen rivakasti koira vierelläni, välttelen katsekontaktia vastaan tulevaan ja toistelen koiralle, että "Ohi, Mennään Ohi" niin silloin se on merkki siitä ettei meillä ole aikomustakaan pysähtyä, ei vaikka aikuinen ihminen lässyttäisi ja kyykkisi kuinka siellä keskellä katua. Mutta toisaalta mitäpä se haittaa vaikka siellä kyykkivät, tänäänkin Gee vain katsahti tätiä ja jatkoi matkaansa eteenpäin vaikka tädin suunnalta kuuluikin korkea sointuista "voimitenihanakoirasielläon mutimuti lässynlässyn" .
Tuo ihmisten äänensävykin on yleensä pennuille puhuttaessa sellainen, että se saa, ainakin Geron, hyppimään voltteja onnesta ja innostuksesta ja rakkaudesta.
Koirat ollaan kyetty ohittamaan tähän asti ilman traamaa, mutta nuo kaikki mystisen ihanat ihmiset ovat olleet liian kova pala.
Toivotaan, että tämä oli se päivä kun Gero oivalsi mitä se "ohi" oikein tarkoittaa ja tästä alkaa elämän mittainen onnistuneiden ohitusten putki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti