Retkuilemassa

Aamusella jäin koirien (Gero ja Hemppa) kahden ja käytinkin  pojat sitten yhtä aikaa aamupissalla ja mukavasti meni. Geron perässä Hemppa  kulkee vaikka maailman tappiin saakka. Saatuani naperon syötettyä, ulkoilutettua ja väsytettyä. Päätettiin ottaa  Gertsin kanssa yhdessä vähän laatuaikaa kahdestaan ja lähteä ihanaan keväältä maistuvaan ilmaan lenkille/treenailemaan jotain pientä.  Hemppa on ollut sen verran yksin, että olen sen nukkuessa käyttänyt Geroa ja Eetua ulkona, olen lukkiutunut kylppäriin ym. muuta lyhytaikaista poissaoloa. Olen ladannut koneelle Audacityn voidakseni varmistua siitä, että Napero todellakin relaa poissa ollessamme, eikä havahdu mölyämään. Ihan siis kaikkien “sääntöjen” mukaan ei yksinolon opetuskaan ole mennyt, mutta tähän saakka kaikki hyvin. Yhdelläkään koiristamme ei ole koskaan ollut ongelmia olla yksin vaikka aika nopeasti ollaan asiassa aina edetty.
Eilen pojat olivat keskenään 1,5 tuntia eikä äänityksessä kuulunut pihaustakaan! Audacity siis tänäänkin nauhoittamaan ja Muruseni kanssa pihalle. Kierrettyämme ääreistylsästi vain hihnalenkkimme (typeränä laitoin lähteissämme väärät kengät jalkaan eikä hanskojakaan ollut mukana niin jäi sitten metsäretkuilut välistä ) reilun puolentunnin päästä oli kämpässä hipihiljaista. Nauhoituksessa kuului vain Hempan kitinä kun se pukiessani heräsi ja olisi tietenkin tahtonut osallistua puuhaan. Itkua ei jatkunut yhtään pidempään kuin mitä Hempan näkyvillä kekkaloin, sitten se heti painui pehkuihin ja nukkui. hienoa, hienoa!
Iltapäivällä lähdettiin koko poppoo autoajelulle. Gero sikaosastolla omalle puolelleen ja Hemuli Eetun boksiin. Matkalla käytiin vanhimmalla siskollani aivan pikaisesti ovensuussa hoitamassa asioita –> koirat odottivat autossa, ei ongelmia. Seuraava päämäärä oli kellonummen hautausmaa, mutta päädyttiinkin yllätysvisiitille keskimmäisen siskoni luokse Aina koiraa moikkaamaan ja näyttämään Hemppaa siskolleni ja tämän miehelle. Hemuli oli onnessaan uudesta neitikoira ystävästään ja Aina käyttäytyi esimerkillisesti pienen vieraansa seurassa. Gerokin pääsi tietenkin leikkimään kaverinsa kanssa, eikä Hemuli jäänyt jalkoihin tällöinkään. Täältä kyläpaikasta lähtö pisti Kääpiötä vähän kiukuttamaan, kun takaboksista kuului senpäiväinen märinä. Kehälle päästessämme oli takaboksikin jo hiljaa. Hautausmaallakin pojat odottelivat kynttilän laskunajan autossa kahdestaan ilman ongelmia. Gero on kyllä niin täydellinen reissukoira, että parempaa esimerkkiä ei voisi kukaan pienelle koiralapselle antaakaan.
Illalla käytiin vielä porukalla  iltapissalla(koirat siis kävivät)  tuossa tien ja pellon reunassa ja Hemuli kulki kuin alkuviikkoisesta jumittamisesta ei olisi tietoakaan. Jäiset ja lumiset kohdat aiheuttavat pientä mielenilmaus märinää, mutta saatuaan kerrottua mitä mieltä tällaisesta alustan muutoksesta on, herra jatkaa taaperrustaan. Gero on kyllä niin suloinen kun se heti kiepsahtaa katsomaan mikä pikkuveljellä on hätänä, kun se vähän äännähtää, tökkää kuonollaan, heiluttaa vähän häntää ihan kuin sanoakseen, että “tule vain tää on ihan turvallinen juttu, mä pidän susta huolta” Autot ja bussit, eivät hetkauta pikku-Hemulia millään tavalla.
Ensi viikolla saadaankin (joudutaan!) olemaan Hempan kanssa muutamia päiviä yksin, kun olen Gerolle luvannut, että se saa lähteä töihin vaikka minulla onkin talvilomaa. Pääsee Gertsi mielipuuhaansa ja saa vähän “lomaa” tuosta piraijasta, sekä 100% huomion täysin itselleen. Se on ehdottomasti ansainnut sen! Vaan mitenhän minä pärjään ilman omaa kainalotuppoani, kuka tulee aamuisiin kainaloon köllimään jalat kohti kattoa ja antamaan märkiä aamupusuja? Hemulista ei sijaiseksi ole, se vain puree nenästä ja korvasta..