Eilinen kyläilyreissu suuntautui Helsinkiin siskoni luokse. Siellä riitti jälleen vilskettä kolmen koiruuden ja lapsen voimin. Pienen varovaisen nurkkien nuuskutteluretken jälkeen oli Hemppa kuin kotonaan. Päikkärit nukuttiin kummipoikani sylissä.
Viimekertainen automatkahan meni todella kivasti. Hemppa nukkui matkan. Silloin olin vieressä tukena ja turvana, joten eilen päätimme matkustaa, niin kuin tulevaisuudessa on matkustettava eli ihmiset etupenkeillä ja koirat sikaosastolla. Gero jäi kotiin, joten Hemppa joutui itsekseen konttiin. Se ei sopinut herran pirtaan ja meteli oli sen mukainen. Viitisen minuuttia Hemppa jaksoin itkeä ja märistä, kokoajan volyymia hiljentäen, jonka jälkeen kävi nukkumaan. Perille päästyämme oli pentu unessa. Kotiin lähtiessämme, oli märinä jo huomattavasti hiljaisempaa ja lyhyt kestoisempaa. Pysähdyimme matkalla kauppaan ja poistuessamme nakkotti koira pentu istumassa, mutta palatessa autolle oli se jälleen nukkumassa. Kyllä siitä vielä autokoira saadaan.
Päivät ja yöt menevät nekin kokoajan paremmin. Hillittömiä mullekaikkihetinyt raivareita ei Hemppa ole enää saanut, kun järjestelmällisesti ollaan kiikutettu pentunen pesäänsä (kevythäkki, ovi auki) rauhoittumaan. Portin taakse se jää jo hyvillä mielin ja painelee yleensä pienen kitinän jälkeen tuusailemaan jotain omiaan leluillaan. Virtaa riittää kyllä muuten ja varsinkin iltaisin on vauhtia hillittömästi ja riehulit päällä. Geron kanssa leikkivät niin kovasti kuin kokoero huomioiden voi antaa leikkiä ja minä touhua katsellessa lähestulkoon itken onnesta
Geron parrasta on Hemulin mielestä eri kivaa repiä, kuin myös vatsakarvoista tai ottaa jalka suuhun. Olen (edelleen) todella yllättynyt siitä kuinka kauniisti Gero osaa suhteuttaa voimansa pieneen leikkikaveriinsa. Tassuilla läpsimisestä ei ole puhettakaan, vaan Gertsi leikki oikeastaan ainoastaan päällään. Päällään se “hyökkäilee” ja puskee, mutta pikkuveikka ei ole tainnut kertaakaan työnnön voimasta edes tehdä kuperkeikkaa. Toisinaan Gero käy sohvalle kyljelleen maate ja pojat leikkivät Hempan repiessä lattialta Geroa parrasta Geron heitellessä päätään ja uristessa hännän viuhuessa hurjasti. Öisin Hemppa on säännöllisesti herännyt 05, jolloin on myös alkanut itkeminen: “Päästäkää mut pois täältä vancilasta” eli portti auki niin kuin olis jo! Suu kiinni ja nukkumaan- kommentti on riittänyt ja Hemuli on kömpinyt takaisin nukkumaan. Seitsemältä on sitten herätty aamutoimiin. Iloissamme huomasimme tänä aamuna, että kääpiö heräsikin ensimmäisen kerran vasta seitsemältä ja vähän aikaa märistyään kävi nukkumaan ja heräsi seuraavan kerran yhdeksältä. Voi onnea! Talviloma ja sain ensimmäisen kerran nukkua yhdeksään
