Vastoinkäymisiä ja vieroitusoireita

 Minulla on ollut polvi sökönä. Se ei sinällään ole mikään uutinen, samaisen polven kanssa olen saanut säännöllisesti painia jo 15 vuotta. Treenaamiset ovat joutuneet jäämään hiukan taka-alalle, kun pahimpina päivinä en ole pystynyt edes kävelemään. Treenittöminä päivinä kiukuttaa ja raivostuttaa, stressaa ja poden huonoaomaatuntoa! Onko minusta kasvanut treeniaddikti?! Hiukkasenkin kun pystyy koivella kinkkaamaan, niin kentälle on raahauduttava.  Jäljet ja esineruudut on saaneet toistaiseksi väistyä, kun metsään en ole päässyt tallomaan. Toivotaan nyt kuitenkin, että vielä tämän vuoden puolella päästäisin niidenkin pariin "uurastamaan".

Tottis sitävastoin sujuu ihan mukavasti. Istuminen ja maahan meno on nopeaa ja hiphei-huuurjan hauskaa Geen mielestä. Maahanmeno itseasiassa on tällä hetkellä jäähyllä, koska Gee tarjoaa sitä vähän joka mutkassa, silloinkin kun ei pitäisi joten sen treenaaminen on jätetty tauolle. Seisominen on työn alla ja hyvin alkumetreillä koko homma. Äärimmäisen tylsä liike koko seisominen joten sen treenaaminen on jäänyt "vahingossa" unohduksiin. :P
Seuraamisessa kontakti pysyy edelleen hienosti ja jätkä pitää paikkansa hyvin. Seuraaminen sujuu  edelleen ongelmitta myös häiriön alla (koiria, ihmisiä jne.). Kulmissa oli meillä hiukan ongelmaa lähinnä askelten sovittamisessa yksiin, mutta saatiin kouluttajalta loistavia vinkkejä ongelman ratkaisemiseksi, joten eiköhän kulmatkin ala sujumaan sujuvammin.
Sivulletulo on teknisesti hallussa, vauhtiakin saatiin suoritukseen hurjasti lisää kun tajusin vaihtaa palkan namista palloon.
Varsinaista "koesuoritusmaista" luoksetuloa ollaan treenattu melko vähän. Lähinnä ollaan pidetty painotus siinä, että Gero tulee vauhdilla ja innokkaana.  (Jossain vaiheessa oli luoksetulo vähän löntystelyä.) Luoksetulon paikkakin alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olemaan riittävän tiivis ja suora. Kovasti saikin tehdä töitä tuohon tiiviyteen ja kiinnittää omaan kroppaan hirvittävästi huomiota, että sain koiran tulemaan riittävän lähelle.
Jäävistä liikkeistä istumista ollaan treenattu, eikä siinä olla suurempiin ongelmiin (vielä) törmätty. Gero istahtaa heti käskyn kuultuaan ja pystyn muutaman askeleen kävelemään jonka jälkeen palkkaan.

Hirmuinen into on pienellä pojalla tehdä. Normisti Gee kävelee hihnassa vetämättä, mutta kun se näkee että vedän eteisessä niskaani treeniliivin on autolle ja kentälle meno yhtä nelivetoa. Onneksi koira tietää mikä on meidän auto, koska käytännöllisesti katsottuna raahaudun vain perässä. ;)

Tuuletusta!

Nyt täytyy päästä hiukan tuulettamaan, kun eilen oli niin mahtava ja onnistunut päivä tuon teinin kanssa!

Aamulla yövuoroni jälkeen vetäistyt tottistreenit meni aivan putkeen! Napero oli aivan into piukeana tekemässä hommia (niin kuin aina) ja itsellänikin oli oikein erikoisen hyvä fiilis. Hurjan hauskaa oli. :)
Kentän ohi paineli 4 koiraa aamulenkeillänsä, mutta Gero suoritti kaikki hommat ihan kuin mitään koiria ei olisi ollutkaan. Herra oli irti joten mahdollisuus olisi ollut ryysätä koiria moikkaamaan, mutta ei tuo näyttänyt sitä edes harkitsevan, etäisyys koiriin oli joitakin metrejä. Palkkiot ja motivaatio on ilmeisesti kohdallaan! :)

Tottiksen jälkeinen lenkki meni myös hienosti, kaikkine ohituksinensa. Gero oli minulla tapani mukaan irti, kun vastaan tuli koirakko. Hiukkasen pelästyin, että hupsista, nyt taisi tulla moka ja Gero karkaa koiran luokse... Käskin Geroa odottamaan ja sehän piru pysähtyi ja jäi katselemaan tulevaa koirakkoa ja nätisti odotti, että sain hihnan kiinni!
Aivan uskomatonta, ei se varmaan edes tajunnut mitä teki. ;)
Jäädessäni juttelemaan tämän toisen koiranulkoiluttajan kanssa istahti Gee jalan viereen siivosti odottamaan että matka jatkuu.

Eikä iltasella ennen töihin lähtöä ajetussa jäljessäkään ollut moittimisen sanaa. Pisin jälki tähän asti, nenä edelleen tiiviisti maassa, häntä heiluen, reippaalla tahdilla.

Ihana kun välillä on tällaisiakin päiviä, kun ihan kaikki menee putkeen. :)

Tässä jotakin otoksia, loput löytyvät Geen albumista.