Se kävelee sittenkin!

Kirjoitteli aikaisemmin, ettei Hemuli suostu ottamaan ulkona askeltakaan kun on kylmää, märkää ja liukasta. Toissailtana/yönä tapahtui kuitenkin “läpimurto” ja nappula joutui taipumaan ja taapertamaan pienen matkan syliini, kun itkusta ja karjunnasta huolimatta ei henkilökunta tullut nostamaan pientä viluista pentusta syliin. Siitä se ajatus sitten vissiin lähti, koska eilisen kyläilyreissun jälkeen Hemppa käveli aivan itse parkkikselta oman rapun eteen oikein reippaana  häntä pystyssä. Nyt on pissat ja kakatkin tulleet jo ulos.

Eilinen kyläilyreissu suuntautui Helsinkiin siskoni luokse. Siellä riitti jälleen vilskettä kolmen koiruuden ja lapsen voimin. Pienen varovaisen nurkkien nuuskutteluretken jälkeen oli Hemppa kuin kotonaan. Päikkärit nukuttiin kummipoikani sylissä.

Viimekertainen automatkahan meni todella kivasti. Hemppa nukkui matkan. Silloin olin vieressä tukena ja turvana, joten eilen päätimme matkustaa, niin kuin tulevaisuudessa on matkustettava eli ihmiset etupenkeillä ja koirat sikaosastolla. Gero jäi kotiin, joten Hemppa joutui itsekseen konttiin. Se ei sopinut herran pirtaan ja meteli oli sen mukainen. Viitisen minuuttia Hemppa jaksoin itkeä ja märistä, kokoajan volyymia hiljentäen, jonka jälkeen kävi nukkumaan. Perille päästyämme oli pentu unessa. Kotiin lähtiessämme, oli märinä jo huomattavasti hiljaisempaa ja lyhyt kestoisempaa. Pysähdyimme matkalla kauppaan ja poistuessamme nakkotti koira pentu istumassa, mutta palatessa autolle oli se jälleen nukkumassa. Kyllä siitä vielä autokoira saadaan.

Päivät ja yöt menevät nekin kokoajan paremmin. Hillittömiä mullekaikkihetinyt raivareita ei Hemppa ole enää saanut, kun järjestelmällisesti ollaan kiikutettu pentunen pesäänsä (kevythäkki, ovi auki) rauhoittumaan. Portin taakse se jää jo hyvillä mielin ja painelee yleensä pienen kitinän jälkeen tuusailemaan jotain omiaan leluillaan. Virtaa riittää kyllä muuten ja varsinkin iltaisin on vauhtia hillittömästi ja riehulit päällä. Geron kanssa leikkivät niin kovasti kuin kokoero huomioiden voi antaa leikkiä ja minä touhua katsellessa lähestulkoon itken onnesta.
 Geron parrasta on Hemulin mielestä eri kivaa repiä, kuin myös vatsakarvoista tai ottaa jalka suuhun.  Olen (edelleen) todella yllättynyt siitä kuinka kauniisti Gero osaa suhteuttaa voimansa pieneen leikkikaveriinsa. Tassuilla läpsimisestä ei ole puhettakaan, vaan Gertsi leikki oikeastaan ainoastaan päällään. Päällään se “hyökkäilee” ja puskee, mutta pikkuveikka ei ole tainnut kertaakaan työnnön voimasta edes tehdä kuperkeikkaa. Toisinaan Gero käy sohvalle kyljelleen maate ja pojat leikkivät Hempan repiessä lattialta Geroa parrasta Geron heitellessä päätään ja uristessa hännän viuhuessa hurjasti.
Öisin Hemppa on säännöllisesti herännyt 05, jolloin on myös alkanut itkeminen: “Päästäkää mut pois täältä vancilasta” eli portti auki niin kuin olis jo! Suu kiinni ja nukkumaan- kommentti on riittänyt ja Hemuli on kömpinyt takaisin nukkumaan. Seitsemältä on sitten herätty aamutoimiin. Iloissamme huomasimme tänä aamuna, että kääpiö heräsikin ensimmäisen kerran vasta seitsemältä ja vähän aikaa märistyään kävi nukkumaan ja heräsi seuraavan kerran yhdeksältä. Voi onnea! Talviloma ja sain ensimmäisen kerran nukkua yhdeksään.

Maailmaa katselemassa

Iltapäivällä pakattiin Juniori autoon ja huristeltiin tutustumaan suureen maailmaan. Autoon päästyään Hemuli istui ensimmäiseen mutkaan saakka jonka jälkeen painovoima heitti jätkän kumoon, eikä makuuasennosta sitten tehnytkään mieli nousta. Ennen Lahnusta poika veteli jo sikeitä, kotimatkalla sama juttu. Ei noussut pää vaikka jäi itsekseen autoon tankkauksen ja myöhemmin vielä kauppareissun ajaksi. Kylkeä oli vain kääntänyt, mutta uni jatkui. Ei ollut tietoakaan samasta kuolaamisesta mitä oli kasvattajan luota kotiin tultaessa. Toivottavasti ei tule myöhemminkään, niin kuin Gertsillä tuli.
Kakkoskodissa käytiin näytillä ja puolen minuutin alkukankeuden jälkeen Hemppa paineli jo menemään jopa liukkaalla laminaatilla, vaikka olin ounastellut ettei pentu varmasti eksy matoilta pois ensi erheen jälkeen. Toisin kävi ja hyvä niin.
Ulkoilut ovat Hempan mielestä täysin revasta! Ulkona on kylmä! Varpaita paleltaa ja massu jäätyy. Jähmettyminen paikalleen on Hempan mielestä oikea suhtautumistapa tähän ällöttävään kylmään maailmaan. Pissat eivät tasan tarkkaan, vahingossakaan tule vielä ulos. Omalla parkkiksella, joka on aurattu lähes asfaltille, pystyy ottamaan haparoivia askelia. Mutta siellä onkin sitten petollista jäätä, joka myöskin on aivan persiistä koiruuden mielestä.
Myös rappukäytävä on ehdottoman epäilyttävä paikka ja myös siellä on turvallisinta vain jähmettyä  paikalleen. Ikävämpi juttu onkin jos on eksynyt asustamaan tylsän koiranpenturääkkääjä-naisen kanssa saman katon alle. Tämä ikävä ihminen iskee pienen surkean pennun istumaan omalle tasanteelle ulkoa tultaessa ja painelee itse sisälle jättäen oven auki. Sieltä se sitten kynnykseltä huutelee, että tulepa nyt sisälle – hopi hopi ja höpö höpö nyt loppuu kitinä – tassua toisen eteen mars mars! Eikä auta kun itkupotkuraivarin jälkeen kälppiä itse sisälle, ettei tarvitse kylmässä rapussa koko yötä itsekseen istua. Tyly meininki. Seuraavan ulkoilun jälkeen sama homma, silloin ei kyllä enää suurempia kannustus huutojakaan sisältä kuulunut, ihan itsekseen sai sisälle hiippailla.

Kohtuu mukavasti on mennyt, mitä nyt jo eilen iltana meinasi iskeä epätoivo! Eikö tuo kääpiö osaa olla hetkeäkään hiljaa??Sama “Istun keskellä lattiaa ja karjun, kun jokin ei mene mielen mukaan” jatkui koko päivän. Ajattelin ensin, että huutakoon piru, mutta kun samaa laulua sai kuunnella kymmenennen kerran mm. aiheesta “Gero ei leiki mun kaa”, “Mua ei nosteta sänkyyn” ja “En saa repiä Tupuna-pupua korvista” sekä “Hitto kun nukuttaa, mutta kun ei huvittaisi nukkua” niin riitti. Toruminen ja pedille nakkaaminen sai pennun nassulle järkyttyneen ja epäuskoisen ilmeen.
 Järkytystä kesti tasan muutaman sekunnin ja herra oli jälleen taapertamassa estradille jatkamaan kesken jäänyttä mielenilmaustaan. Uusintaotos ja pentu jäi sängylleen makaamaan ja märisemään, kunnes oli hetkenpäästä umpiunessa. Tänään on märinää ollut ilmassa huomattavasti vähemmän ja yhden pedille palauttamisen jälkeen meni sana perille.
Hemuli on aivan täysin eri luontoinen kuin Gero oli pienenä, joten tässä ollaan nyt puolin ja toisin vähän ihmeissämme, mutta hyvin se tästä lähtee rullaamaan.

Pikkuveli

Hemppa, valtavia tassuja, suuria korvia ja liian isoa nahkaa siinä paketillinen pientä  bracco italiano-poikaa





Kokoeroa on Gertsiin aivan huimasti, Hemppa-Hemuli on vain hiukan suurempi kuin Geron pää. Gero kuitenkin näyttää osaavan varoa pikkuista todella hienosti. Hiukan on veljekset jo leikkineetkin ts. Hemppa tempoo tasullaan Geroa päin näköä, koittaa roikkua parrassa ja Gero heiluttelee päätään ja “väistelee”. Hännät heiluu molemmilla satasta. Eilen iltana pieni “koti-ikävä” – kohtaus saatiin taltutettua päikkäreillä isoveikan kainalossa.
Luonnetta Kääpiöllä näyttää riittävän ja samantien kun herraa käy tylsistyttämään istahtaa se keskelle lattiaa ja karjuu kuin hullu hirvi, kunnes se joko alkaa itsekseen painimaan lelujensa kanssa tai Gero saapuu paikalle. Keittiöön portin taakse ei saisi mennä vaan Kääpiölle iskee KiukkuRaivo ja komentamalla yrittää saada kaksijalkaista takaisin olohuoneen puolelle. Yritä siinä sitten pitää pokkaa ja odottaa naperon hiljenemistä.