Kevät on täällä!

Yllättäen on taas allekirjoittaneella rytmi sekaisin, kun tyhmänä nukuin torstaina yövuoron päälle, kun olisi heti pitänyt kääntää rytmi. Kuudelta en ollut tänä aamuna nukkunut vielä silmäystäkään, joten pihalle vain kun aurinkokin näytti merkkejä nousemisestaan ja linnutkin heräili. Eetu aamupisulle ja sen jälkeen Hemuli kainaloon ja menoksi (Gee on Tuomon matkassa töissä).

Ajattelin, että haahuillaan ja ihmetellään heräävää luontoa ja mennään hissukseen Hempan tahtiin. Rikollisena ihmisenähän pidän se irti. Näin kolmen tunnin ulkona haahuilun jälkeen voin sanoa, että mikäli olisin mennyt Hemulin tahtiin, olisin ollut täysin kuollut jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen. Hemppa veti täysillä kokoajan ja kun pysähdyin ihastelemaan jotakin, tai kuvaamaan niin Hemuli sinkoili eestaas että mennään jo ja lopulta istahti märisemään tylsistyneenä, kun vihdoin lähdin taas liikkeelle loikkasi pentu pystyyn ja kirmasi taas menemään. Liikkuessamme pysyi Hemulin nokka melko tiivisti maanpinnalla hajuja koodaillen. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, että tämän tästä se nosti nenän maasta ja kääntyi katsomaan missä minä olin ja jos en ollut kaukana takana jatkoi se nuuskuttelua, mutta jos välimatkaa oli välillemme päässyt kertymään vähänkään enemmän kirmasi Hemuli täysiä luokse – ja sai siitä tietenkin palkan. Myös Täällä kutsun kuultuaan Hemppa tekee lukkojarrutuksen ja syöksyy luokse. 

Haahuiltiin sitten läheiselle lammelle ja istahdettiin lähes tunniksi saunamökin kuistille ihmettelemään ja kuuntelemaan Hempalle uusia ääniä ja hajuja. Hemppa tosin ehti ottaa kainalossani pienet aamunokosetkin.

Ihania hajuja.....

Hopi Hopi, Aina sua saa odottaa!!

Ja taas mennään täysii!

Tämmöiseen iloiseen veikkoseenkin törmättiin matkalla :D



Vielä on metsässä lunta reippaasti, mutta tiet ovat sulia ja rannasta on jäät sulaneet puolen metrin verran (Gee riemastuu tämän kuullessaan). Kurjet, joutsenet, kyyhkyt ja peipot ovat saapuneet. Varsinkin peipon laulua rakastan, siitä tulle aina Äiti mieleen.
 Pipo ja hanskatkin jäivät kotiin tältä reissulta ja talvikengät ovat jo saaneet painua kesälevolle.
Eiköhän parinviikon päästä ala olemaan lumetonta lääniä nappulan ensimmäisen verijäljen verran...

Kotiinpäin taapertaessamme ei Hempan vauhti ollut laantunut laisinkaan, mutta nyt parin tunnin ja ruoan jälkeen meillä näyttää tältä.

On se niin kaunis!!



Ekalla rokotuksella

Torstaina Hemuli sai ensimmäisen rokotuksensa. Ovensuussa seisova puntari antoi pennun elopainoksi 12 kiloa. Painoa on siis tullut lisää noin kilo viikossa. Rohkeasti, mutta rauhallisesti Hemppa tepsutti elukkalääkäriin, eikä juuri korvaansa lotkauttanut odotustilassa olevalla kääpiövillakoiralle. Myöhemmin vastaanotolle tullut fieldspanieli sai Hempalta osakseen kummastuneita katseita ja hännänheilutusta vetäessään itkupotkuraivarit, kun ei päässyt Hempan luokse. Ihan kevyesti sain Hemulin katsekontaktiin spanielin toljottelun sijasta, joka tuntui melkoiselta erävoitolta meidän kankean alun jälkeen. Nyt ollaankin päästy tosi mukavasti vauhtiin naksuttelussamme ja uusien temppujen opettelu sujuu vauhdikkaasti Hemulin hogattua nopeasti mitä siltä haluan. Ollaan löydetty se herkkukin joka saa Hemppaan vauhtia: ZiwiPeakin Daily Dog Cuisine Peura- sapuska. Aivan järkyttävän kallista, mutta kun sitä kerran kaapissa valmiiksi oli niin nyt herkutellaan palkkoina sitä ja samalla etsitään toista edullisempaa ja pehmeämpää palkkanamia.
Hoitsut oli Hempan mielestä iiiiiihania, mutta eläinlääkärin nähdessään herra kääntyi kannoillaan ja oli painelemassa kotiin
Aivan käsittämätöntä, sillä tuo nappula ei vielä ole tavannut yhtäkään ihmistä jota se ei olisi Rakastanut. Olisiko tuo elukkalääkärin vierastaminen johtunut puhdistusaineen hajusta jolla ell pyyhki pöytänsä juuri kun tultiin sisään? Pöydälle päästyään ei Hemppa lääkäriä  väistänyt, mutta ei se häntä ollut pussaamassakaan… Odotushuoneessa Hemppa taas flirttaili tuttuun tapaan hoitsuille, ilman merkkiäkään äsköisestä “vierastamisesta”.
Terveystutkimuksessa ei huomautettavaa, mitä nyt ell sanoi, että “noin roikkuvista alaluomista saattaa tulla myöhemmin ongelmia  ja niitä kannattaa seurata”. Sen kummoisemmat luomet Hemulilla ei ole kuin muillakaan tapaamillani tai kuvista näkemilläni  braccoillakaan, ja toivomma ettei mitään ongelmia myöhemmi tule.

Spanielin omistaja muuten, jonkin aikaa Hemppaa tuijotettuaan uskaltautu kysymään kuinka vanha Hemppa on. Saatuaan vastauksen, että reilun 12 viikkoa, oli ilme erittäin yllättynyt "12 viikkoa??"  "Kylläpäs on vaikea arvioida sen ikää!"
Ilmeisesti nuorimies oli kuvitellut Hemulin hieman vanhemmaksi kuin 3kk

Hemuli rahaa tienaamassa ja Pönde kuluttamassa sitä

Niin se on nuorena vitsa väännettävä! Hemuli on aloittanut työharjoittelunsa hoitoalalla. Tuomon mukana se on ollut viime työviikon aikana kolmena yönä ja toissayönä sitten minun mukanani.
Hempan kohdalla en jännittänyt yhtään sitä, miten se kohtaa kehitysvammaiset ystävämme ja hyvä niin sillä se paineli asuntolaan sisälle kuin kotiinsa. Oven edessä oleva metallinen pyörätuoliramppikaan ei hidastanut Hempan menoa, vaikka olisi voinut kuvitella että ritilää olisi pentu edes hiukan arastellut.
Minä en ehtinyt saada edes ulkovaatteitani pois, kun Hemuli oli jo ryysännyt olohuoneeseen asukkaiden keskelle peppu onnesta vispaten. Ei häirinnyt tavalliset– eikä sähköpyörätuolitkaan. Asukkaat olivat tietenkin onnensa kukkuloillaan, kun saivat toisenkin yökön ja joku jopa haaveili saavansa pennun viereensä nukkumaan. .
Seurusteluiden ja leikin jälkeen olikin pikkuruinen viihdyttäjä niin väsynyt, että se nukahti asukkaan kainaloon sohvalle. Asukkaiden iltatoimien ajaksi laitoin Hemulin toimistoon johon olin sille pöydän alle pedannut pedin. Oma patja, peitteet, pari lelua ja puruluu olivat tietenkin mukana ja niiden keskelle Hemppa sitten sammahtikin samantien. Pienten unien ja iltaruoan jälkeen olikin sitten virtaa tutkiskella taloa ja nuuskia kaikki nurkat läpi. Siellä koiruus paineli pitkin asuntolaa, eikä viis veisannut siitä missä minä olin, vähän väliä sai olla hakemassa penskaa toisesta päästä taloa, ettei se olisi eksynyt ovet auki nukkuvien asukkaiden huoneisiin herättämään heitä.

Mukavasti meni yö ja pikkuapulainen toivotettiin tervetulleeksi toisenkin kerran. Asukkaat olisivat halunneet pennun uudelleen kylään jo heti samana iltana.
Vaan arki se on koitettava pennunelämässäkin ja Hemppa joutuikin tosipaikan eteen, kun päätin että nyt vihdoin saa olla se yö, kun Gero ja Hemuli joutuvat olemaan yön keskenään. Hiukan lyhennetty yö tosin, kun menin autolla töihin eikä kotoa tarvinnut lähteä niin aikaisin. Audacity oli taas nauhoittamassa. Hiukan mietitytti kuinka täällä oikein sujuu yöllä, mutta joskus se on kuitenkin kokeiltava.
Ensimmäinen helpotuksen huokaisu oli ulko-ovea avatessa : Ei valituskirjettä, joten kovin järkyttävän hirveää metakkaa pojat eivät siis todennäköisesti ole pitäneet. Aamutoimien jälkeen oli edessä nauhoituksen tarkistaminen. Noin klo 21.45 oli Gero sanonut Hau Hau, eli naapuri on tullut kotiinsa ja kolannut ovemme vieressä. Hemppa itkenyt 15 sekunnin ajan yhy-yhy itkuaan puoliltaöin ja klo 7 on Gee sanonut hau = samainen naapuri on lähtenyt töihin. Yö on siis sujunut loistavasti. Hiukan ärsyttää, että Gero on alkanut haukahtelemaan tuolle moppitukalle (sille samaiselle joka taannoin pelästytettiin rapussa), mutta toisaalta se haukkuu vain sille ja maksimissaan kaksi haukahdusta ja nekin näköjään oli onnistuttu haukkumaan ei hiljaisuuden aikaan, joten annettakoon anteeksi.

No, Pönde sitten!
Pönde kävi taas noin kuukausi sitten hammaslääkärissä, koska sillä on purennassa vikaa, eikä näin ollen hampaat kulu riittävästi. Kanin hampaathan kasvavat kokoajan ja mikäli purenta on väärä eikä hampaita lyhennettä ei pupu pysty pian syömään. Pöndellä on ongelmaa etuhampaiden kanssa ja niitä saisi olla kuukauden välein lyhentämässä. Päätimme sitten taannoin kaneihin erikoistuneen ell:n kanssa, että pupusen etuhampaat poistetaan kokonaan, koska jatkuva lyhentäminen on stressaavaa (ja kallista) ja kani oppii ja pystyy kyllä syömään ilman etuhampaitakin. Toimenpide tehtiin ja Pönö toipui siitä loistavasti. Ruoka maistuu entiseen tapaan, ainoastaan hedelmät ja vihannekset joutuu pilkkomaan pienemmiksi suupaloiksi.
Nyt sitten kani herra alkoi tuhisemaan ja nenästä vuotamaan paksua töhnää. Ruoka maistui ja menojalkaa vipatti, maalailin kuitenkin hirmuisia kauhukuvia ärhäkästä Pasteurelloosista. Tuomo kilttinä miehenä kiikutti pupusen eilen eläinlääkäriin ja diagnoosi oli melkoisen mielenkiintoinen! Suussa kohdasta mistä hampaat on poistettu paiseet jotka täynnä märkää ja tämä märkä tunkee nenän kautta ulos . Siis jätkällä on suussa ikenien sisällä mätää täynnä olevat paiseet, mutta tämä vetelee ruokaa edelleen samaan tahtiin kuin terveinäkin päivinä!!
Nyt on sitten päällä yli kahden viikon antibioottikuuri, jonka jälkeen kituset kuvataan, koska todennäköisesti ikenestä on pukkaamassa uutta hammasta ja leikataan uudelleen. Juuri tällä viikolla katsoin pupusen suuhun, mutta en nähnyt siellä mitään erikoista ja ikenetkin olivat kauniin vaaleanpunaiset.

Elukat tietenkin hoidetaan, kun ne on otettu, mutta silti kivityksen pelossakin uskallan sanoa, että Melko Kallista! Tuohon jänekseen on uponnut satanen jos toinenkin ja kun noille ei mitään vakuutustakaan saa, niin pistäähän tuo vähän harmittamaan. Voisi sitä rahaa muuhunkin käyttää ja olisihan se toivottavaa, että Pöndekin tulisi jo kokonaan kuntoon. Josko se eläinlääkärien elättäminen Pönön osalta joskus loppuu...