Ajattelin, että haahuillaan ja ihmetellään heräävää luontoa ja mennään hissukseen Hempan tahtiin. Rikollisena ihmisenähän pidän se irti. Näin kolmen tunnin ulkona haahuilun jälkeen voin sanoa, että mikäli olisin mennyt Hemulin tahtiin, olisin ollut täysin kuollut jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen. Hemppa veti täysillä kokoajan ja kun pysähdyin ihastelemaan jotakin, tai kuvaamaan niin Hemuli sinkoili eestaas että mennään jo ja lopulta istahti märisemään tylsistyneenä, kun vihdoin lähdin taas liikkeelle loikkasi pentu pystyyn ja kirmasi taas menemään. Liikkuessamme pysyi Hemulin nokka melko tiivisti maanpinnalla hajuja koodaillen. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, että tämän tästä se nosti nenän maasta ja kääntyi katsomaan missä minä olin ja jos en ollut kaukana takana jatkoi se nuuskuttelua, mutta jos välimatkaa oli välillemme päässyt kertymään vähänkään enemmän kirmasi Hemuli täysiä luokse – ja sai siitä tietenkin palkan. Myös Täällä kutsun kuultuaan Hemppa tekee lukkojarrutuksen ja syöksyy luokse.
Haahuiltiin sitten läheiselle lammelle ja istahdettiin lähes tunniksi saunamökin kuistille ihmettelemään ja kuuntelemaan Hempalle uusia ääniä ja hajuja. Hemppa tosin ehti ottaa kainalossani pienet aamunokosetkin.
 |
| Ihania hajuja..... |
 |
| Hopi Hopi, Aina sua saa odottaa!! |
 |
| Ja taas mennään täysii! |
 |
| Tämmöiseen iloiseen veikkoseenkin törmättiin matkalla :D |
Pipo ja hanskatkin jäivät kotiin tältä reissulta ja talvikengät ovat jo saaneet painua kesälevolle.
Eiköhän parinviikon päästä ala olemaan lumetonta lääniä nappulan ensimmäisen verijäljen verran...
Kotiinpäin taapertaessamme ei Hempan vauhti ollut laantunut laisinkaan, mutta nyt parin tunnin ja ruoan jälkeen meillä näyttää tältä.
 |
| On se niin kaunis!! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti