Sikapossu ponteva,
lekottelee pahnoilla.
Silmiänsä raottelee,
röhkien se mietiskelee:
Mukavat on päivät mulla,
saa nukkua ja herkutella.
Maha kasvaa, pyöristyy,
liika syönti varmaan syy!
-Paula Tarvainen-
lauantai 9. huhtikuuta 2011
Kevät on täällä!
Yllättäen on taas allekirjoittaneella rytmi sekaisin, kun tyhmänä nukuin torstaina yövuoron päälle, kun olisi heti pitänyt kääntää rytmi. Kuudelta en ollut tänä aamuna nukkunut vielä silmäystäkään, joten pihalle vain kun aurinkokin näytti merkkejä nousemisestaan ja linnutkin heräili. Eetu aamupisulle ja sen jälkeen Hemuli kainaloon ja menoksi (Gee on Tuomon matkassa töissä).
Ajattelin, että haahuillaan ja ihmetellään heräävää luontoa ja mennään hissukseen Hempan tahtiin. Rikollisena ihmisenähän pidän se irti. Näin kolmen tunnin ulkona haahuilun jälkeen voin sanoa, että mikäli olisin mennyt Hemulin tahtiin, olisin ollut täysin kuollut jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen. Hemppa veti täysillä kokoajan ja kun pysähdyin ihastelemaan jotakin, tai kuvaamaan niin Hemuli sinkoili eestaas että mennään jo ja lopulta istahti märisemään tylsistyneenä, kun vihdoin lähdin taas liikkeelle loikkasi pentu pystyyn ja kirmasi taas menemään. Liikkuessamme pysyi Hemulin nokka melko tiivisti maanpinnalla hajuja koodaillen. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, että tämän tästä se nosti nenän maasta ja kääntyi katsomaan missä minä olin ja jos en ollut kaukana takana jatkoi se nuuskuttelua, mutta jos välimatkaa oli välillemme päässyt kertymään vähänkään enemmän kirmasi Hemuli täysiä luokse – ja sai siitä tietenkin palkan. Myös Täällä kutsun kuultuaan Hemppa tekee lukkojarrutuksen ja syöksyy luokse.
Haahuiltiin sitten läheiselle lammelle ja istahdettiin lähes tunniksi saunamökin kuistille ihmettelemään ja kuuntelemaan Hempalle uusia ääniä ja hajuja. Hemppa tosin ehti ottaa kainalossani pienet aamunokosetkin.
Vielä on metsässä lunta reippaasti, mutta tiet ovat sulia ja rannasta on jäät sulaneet puolen metrin verran (Gee riemastuu tämän kuullessaan). Kurjet, joutsenet, kyyhkyt ja peipot ovat saapuneet. Varsinkin peipon laulua rakastan, siitä tulle aina Äiti mieleen.
Pipo ja hanskatkin jäivät kotiin tältä reissulta ja talvikengät ovat jo saaneet painua kesälevolle.
Eiköhän parinviikon päästä ala olemaan lumetonta lääniä nappulan ensimmäisen verijäljen verran...
Kotiinpäin taapertaessamme ei Hempan vauhti ollut laantunut laisinkaan, mutta nyt parin tunnin ja ruoan jälkeen meillä näyttää tältä.
Ajattelin, että haahuillaan ja ihmetellään heräävää luontoa ja mennään hissukseen Hempan tahtiin. Rikollisena ihmisenähän pidän se irti. Näin kolmen tunnin ulkona haahuilun jälkeen voin sanoa, että mikäli olisin mennyt Hemulin tahtiin, olisin ollut täysin kuollut jo ensimmäisen puolentunnin jälkeen. Hemppa veti täysillä kokoajan ja kun pysähdyin ihastelemaan jotakin, tai kuvaamaan niin Hemuli sinkoili eestaas että mennään jo ja lopulta istahti märisemään tylsistyneenä, kun vihdoin lähdin taas liikkeelle loikkasi pentu pystyyn ja kirmasi taas menemään. Liikkuessamme pysyi Hemulin nokka melko tiivisti maanpinnalla hajuja koodaillen. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, että tämän tästä se nosti nenän maasta ja kääntyi katsomaan missä minä olin ja jos en ollut kaukana takana jatkoi se nuuskuttelua, mutta jos välimatkaa oli välillemme päässyt kertymään vähänkään enemmän kirmasi Hemuli täysiä luokse – ja sai siitä tietenkin palkan. Myös Täällä kutsun kuultuaan Hemppa tekee lukkojarrutuksen ja syöksyy luokse.
Haahuiltiin sitten läheiselle lammelle ja istahdettiin lähes tunniksi saunamökin kuistille ihmettelemään ja kuuntelemaan Hempalle uusia ääniä ja hajuja. Hemppa tosin ehti ottaa kainalossani pienet aamunokosetkin.
 |
| Ihania hajuja..... |
 |
| Hopi Hopi, Aina sua saa odottaa!! |
 |
| Ja taas mennään täysii! |
 |
| Tämmöiseen iloiseen veikkoseenkin törmättiin matkalla :D |
Pipo ja hanskatkin jäivät kotiin tältä reissulta ja talvikengät ovat jo saaneet painua kesälevolle.
Eiköhän parinviikon päästä ala olemaan lumetonta lääniä nappulan ensimmäisen verijäljen verran...
Kotiinpäin taapertaessamme ei Hempan vauhti ollut laantunut laisinkaan, mutta nyt parin tunnin ja ruoan jälkeen meillä näyttää tältä.
 |
| On se niin kaunis!! |
Ekalla rokotuksella
Torstaina Hemuli sai ensimmäisen rokotuksensa. Ovensuussa seisova puntari antoi pennun elopainoksi 12 kiloa. Painoa on siis tullut lisää noin kilo viikossa. Rohkeasti, mutta rauhallisesti Hemppa tepsutti elukkalääkäriin, eikä juuri korvaansa lotkauttanut odotustilassa olevalla kääpiövillakoiralle. Myöhemmin vastaanotolle tullut fieldspanieli sai Hempalta osakseen kummastuneita katseita ja hännänheilutusta vetäessään itkupotkuraivarit, kun ei päässyt Hempan luokse. Ihan kevyesti sain Hemulin katsekontaktiin spanielin toljottelun sijasta, joka tuntui melkoiselta erävoitolta meidän kankean alun jälkeen. Nyt ollaankin päästy tosi mukavasti vauhtiin naksuttelussamme ja uusien temppujen opettelu sujuu vauhdikkaasti Hemulin hogattua nopeasti mitä siltä haluan. Ollaan löydetty se herkkukin joka saa Hemppaan vauhtia: ZiwiPeakin Daily Dog Cuisine Peura- sapuska. Aivan järkyttävän kallista, mutta kun sitä kerran kaapissa valmiiksi oli niin nyt herkutellaan palkkoina sitä ja samalla etsitään toista edullisempaa ja pehmeämpää palkkanamia.
Hoitsut oli Hempan mielestä iiiiiihania, mutta eläinlääkärin nähdessään herra kääntyi kannoillaan ja oli painelemassa kotiin
Aivan käsittämätöntä, sillä tuo nappula ei vielä ole tavannut yhtäkään ihmistä jota se ei olisi Rakastanut. Olisiko tuo elukkalääkärin vierastaminen johtunut puhdistusaineen hajusta jolla ell pyyhki pöytänsä juuri kun tultiin sisään? Pöydälle päästyään ei Hemppa lääkäriä väistänyt, mutta ei se häntä ollut pussaamassakaan… Odotushuoneessa Hemppa taas flirttaili tuttuun tapaan hoitsuille, ilman merkkiäkään äsköisestä “vierastamisesta”.
Terveystutkimuksessa ei huomautettavaa, mitä nyt ell sanoi, että “noin roikkuvista alaluomista saattaa tulla myöhemmin ongelmia ja niitä kannattaa seurata”. Sen kummoisemmat luomet Hemulilla ei ole kuin muillakaan tapaamillani tai kuvista näkemilläni braccoillakaan, ja toivomma ettei mitään ongelmia myöhemmi tule.
Spanielin omistaja muuten, jonkin aikaa Hemppaa tuijotettuaan uskaltautu kysymään kuinka vanha Hemppa on. Saatuaan vastauksen, että reilun 12 viikkoa, oli ilme erittäin yllättynyt "12 viikkoa??" "Kylläpäs on vaikea arvioida sen ikää!"
Ilmeisesti nuorimies oli kuvitellut Hemulin hieman vanhemmaksi kuin 3kk
Hoitsut oli Hempan mielestä iiiiiihania, mutta eläinlääkärin nähdessään herra kääntyi kannoillaan ja oli painelemassa kotiin
Aivan käsittämätöntä, sillä tuo nappula ei vielä ole tavannut yhtäkään ihmistä jota se ei olisi Rakastanut. Olisiko tuo elukkalääkärin vierastaminen johtunut puhdistusaineen hajusta jolla ell pyyhki pöytänsä juuri kun tultiin sisään? Pöydälle päästyään ei Hemppa lääkäriä väistänyt, mutta ei se häntä ollut pussaamassakaan… Odotushuoneessa Hemppa taas flirttaili tuttuun tapaan hoitsuille, ilman merkkiäkään äsköisestä “vierastamisesta”.
Terveystutkimuksessa ei huomautettavaa, mitä nyt ell sanoi, että “noin roikkuvista alaluomista saattaa tulla myöhemmin ongelmia ja niitä kannattaa seurata”. Sen kummoisemmat luomet Hemulilla ei ole kuin muillakaan tapaamillani tai kuvista näkemilläni braccoillakaan, ja toivomma ettei mitään ongelmia myöhemmi tule.
Ilmeisesti nuorimies oli kuvitellut Hemulin hieman vanhemmaksi kuin 3kk
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)