 |
| Tupuna-mummeli |
 |
| Omenavarkaissa |
sunnuntai 28. elokuuta 2011
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Kesäterveiset maalta!
Ei toimi korpikuusen kannon alla vieläkään netti, joten kuulumisia ei ole taas(kaan) kuulunut. Kuviakaan ei tipu, kun en omalla koneella blogia kirjoita.
Muutto sujui allekirjoittaneen osalta oikein mukavasti. En tainnut laatikon laatikkoa kantaa mihinkään suuntaan. Stressiä pukkasi silti ja muuttoviikolla keskellä yövuoroja oli terkkarissa käydessä alapaineet 90, kun normaalisti yläpaineetkin huitelevat pitkälti satasen alla. Ei tykännyt hoitaja-täti ei.
Ensimmäinen viikonloppu kului kivasti, tiluksia mittaillen. Tuomo oli viikonlopun pääkaupunkiseudulla ja siskoni saapui koiriensa kanssa pitämään allekirjoittaneelle seuraa ja vähän pitämään meikäläistä silmällä ollessani tuolloin "hieman" heikossa hapessa. Ilmat helli ja hauskaa oli!
Nyt on arki koittanut, vaikka varsinkaan koirat ei taida vielä ymmärtää, ettei kyseessä ole mikään tilapäinen ratkaisu. Lääniä on missä painia ja vähän jokaisesta puskasta löytyy jotakin syötävää. Gero on erittäin onnistuneesti saanut Hempan oppimaan miten marjoja ja hedelmiä poimitaan suoraan puista ja pensaista. Ei tarvitse kahta kertaa miettiä mistä juniorin löytää mikäli se ei ole etupihalla... takapihalla se on viinimarja puskan kimpussa. Hempan käsittelyn jälkeen puskasta tosin puuttuvat lehdetkin. Onneksi koiruudet ovat keskittyneet vain yhteen viinimarjapuskaan, niin riittää sitten marjoja poimittavaksikin asti. Gero poimii, aina kun selkäsi käännät, omenan raakileita suoraan oksilta, vaikka tämä hupi onkin kiellettyjen listalla. Vattuja ei enää ole ja aikamoista kilpajuoksua saa poikien kanssa pitää, jos aikoo saada napattua siellä ja täällä kypsyvän ahomansikan omaan suuhunsa. :)
Saa nähdä kuinka käy luumujen, kun hedelmät alkavat kypsymään. Vielä ei ole koiruudet hoksanneet tätä herkkua. Onneksi kaverukset eivät ole myöskään vielä tajunneet pihan perällä kukoistavaa kasvimaata, jossa rehottavat edellisten asukkaiden istuttamat potut, porkkanat, kesäkurpitsat ja salaatit.
Eetu keskittyy aamuisin rusakon tuotoksien imuroimiseen pihanurmelta ja jättää rehuosaston nuoremmille.
Tupuna on muuttanut ulos asumaan ja muori nauttii silminnähden ulkoelämästään. Torstai aamuna oli ensimmäinen kerta kun muori oli pelastettava sisälle, ukkosmyräkän tultua päälle riehumaan. Sen hulabaloon jälkeen olisi ollut pupunen aivan litimärkä, varsinkin kun Tupsu ei missään tapauksessa halua käyttää häkkinsä suojaisampaa yläkertaa ja sen koppia.
Nyt kun vain jaksaa olla reipas ja äheltää viimeinenkin työviikko kunnialla läpi, niin pääsee vihdoin kesälomailemaan! :)
Muutto sujui allekirjoittaneen osalta oikein mukavasti. En tainnut laatikon laatikkoa kantaa mihinkään suuntaan. Stressiä pukkasi silti ja muuttoviikolla keskellä yövuoroja oli terkkarissa käydessä alapaineet 90, kun normaalisti yläpaineetkin huitelevat pitkälti satasen alla. Ei tykännyt hoitaja-täti ei.
Ensimmäinen viikonloppu kului kivasti, tiluksia mittaillen. Tuomo oli viikonlopun pääkaupunkiseudulla ja siskoni saapui koiriensa kanssa pitämään allekirjoittaneelle seuraa ja vähän pitämään meikäläistä silmällä ollessani tuolloin "hieman" heikossa hapessa. Ilmat helli ja hauskaa oli!
Nyt on arki koittanut, vaikka varsinkaan koirat ei taida vielä ymmärtää, ettei kyseessä ole mikään tilapäinen ratkaisu. Lääniä on missä painia ja vähän jokaisesta puskasta löytyy jotakin syötävää. Gero on erittäin onnistuneesti saanut Hempan oppimaan miten marjoja ja hedelmiä poimitaan suoraan puista ja pensaista. Ei tarvitse kahta kertaa miettiä mistä juniorin löytää mikäli se ei ole etupihalla... takapihalla se on viinimarja puskan kimpussa. Hempan käsittelyn jälkeen puskasta tosin puuttuvat lehdetkin. Onneksi koiruudet ovat keskittyneet vain yhteen viinimarjapuskaan, niin riittää sitten marjoja poimittavaksikin asti. Gero poimii, aina kun selkäsi käännät, omenan raakileita suoraan oksilta, vaikka tämä hupi onkin kiellettyjen listalla. Vattuja ei enää ole ja aikamoista kilpajuoksua saa poikien kanssa pitää, jos aikoo saada napattua siellä ja täällä kypsyvän ahomansikan omaan suuhunsa. :)
Saa nähdä kuinka käy luumujen, kun hedelmät alkavat kypsymään. Vielä ei ole koiruudet hoksanneet tätä herkkua. Onneksi kaverukset eivät ole myöskään vielä tajunneet pihan perällä kukoistavaa kasvimaata, jossa rehottavat edellisten asukkaiden istuttamat potut, porkkanat, kesäkurpitsat ja salaatit.
Eetu keskittyy aamuisin rusakon tuotoksien imuroimiseen pihanurmelta ja jättää rehuosaston nuoremmille.
Tupuna on muuttanut ulos asumaan ja muori nauttii silminnähden ulkoelämästään. Torstai aamuna oli ensimmäinen kerta kun muori oli pelastettava sisälle, ukkosmyräkän tultua päälle riehumaan. Sen hulabaloon jälkeen olisi ollut pupunen aivan litimärkä, varsinkin kun Tupsu ei missään tapauksessa halua käyttää häkkinsä suojaisampaa yläkertaa ja sen koppia.
Nyt kun vain jaksaa olla reipas ja äheltää viimeinenkin työviikko kunnialla läpi, niin pääsee vihdoin kesälomailemaan! :)
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Pikaiset kuulumiset
Eläinlääkärissä käytiin, eikä onneksi braccon poikaisen maksa- ja munuaisarvoissa ollut mitään häikkää.
Selän karvanlähtöön ei saatu mitään järkevää syytä, mutta tänään juuri huomasin, että selkä näyttää parantuvan itsekseen joten seuraamme ja katselemme.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on taas riittänyt omistajan v*tutuksesta, "sairasteluista" ja väsymyksestä johtuen. Kuuma ja väsyttää ja jokapaikkaa särkee, nukuttua ei kuitenkaan ole saanut kun kämpän lämpötila on huidellut pahimmillaan 35 asteessa. Vessassa istuttu ja kasteltu ja kasteltu ja kasteltu koiria. Riehuli lenkit on jääneet tekemättä - ja sen kyllä huomaa. Gero on ihan tyytyväinen vaikka muutama päivä menee hiljaiselolla, mutta jumalavita tuo kakara juoksee pitkin seiniä. Onneksi ilmat viilenivät, minä sain nukuttua ja jaksan taas tehdä muutakin kun möllöttää, kiukutella ja hikoilla.
Pönde lähti autuaimmille porkkanamaille :(
Ei tullut pojan eläinlääkäri kierteestä loppua eikä poitsu kuntoon millään, joten parempi oli päästä nappula pois.
Tässä pikapäivitystä Espoosta. 2 viikko muuttoon (ja hirveää stressiä pukkaa!) ja sitten päästään asettumaan vihdoin aloillemme.
Selän karvanlähtöön ei saatu mitään järkevää syytä, mutta tänään juuri huomasin, että selkä näyttää parantuvan itsekseen joten seuraamme ja katselemme.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on taas riittänyt omistajan v*tutuksesta, "sairasteluista" ja väsymyksestä johtuen. Kuuma ja väsyttää ja jokapaikkaa särkee, nukuttua ei kuitenkaan ole saanut kun kämpän lämpötila on huidellut pahimmillaan 35 asteessa. Vessassa istuttu ja kasteltu ja kasteltu ja kasteltu koiria. Riehuli lenkit on jääneet tekemättä - ja sen kyllä huomaa. Gero on ihan tyytyväinen vaikka muutama päivä menee hiljaiselolla, mutta jumalavita tuo kakara juoksee pitkin seiniä. Onneksi ilmat viilenivät, minä sain nukuttua ja jaksan taas tehdä muutakin kun möllöttää, kiukutella ja hikoilla.
Pönde lähti autuaimmille porkkanamaille :(
Ei tullut pojan eläinlääkäri kierteestä loppua eikä poitsu kuntoon millään, joten parempi oli päästä nappula pois.
Tässä pikapäivitystä Espoosta. 2 viikko muuttoon (ja hirveää stressiä pukkaa!) ja sitten päästään asettumaan vihdoin aloillemme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)