Tänään haettiin Gero kotiin hämeenlinnasta. Automatka sujui todella hienosti, Gee nukkui koko matkan eikä poikaa yhtään itkettäny. Kotiin tullessa Eetu katsoi hiukan pitkään, että mitä te nyt tänne taas raahaatte. Gero oli tietenkin onnesta soikeana, kun vastassa odotti saman kokoinen ja näköinen kaveri, kun se itse. Aluksi Eetu murisi ja ärisi jos Gero uskalsi tulla metriä lähemmäs ja pentu oli aivan äimänä. Lopulta Eetu perkkeerasi itsensä keittiön poydän alle ja Gero istui keskelle keittiön lattiaa selvästi pohtimaan tilannetta. Lopulta se haukahti oikein kovaanääneen ja sekös Eetua nauratti. Se tuli häntä vispaten pöydän alta ja "siitä se ystävyys sitten lähti". :) Kai Eetulle vasta siinä vaiheessa valkeni, että "kato pirua sehän on KOIRA"!
Nyt pojat ovat jo leikkineet yhdessä, Eetun aloitteesta. Yhdessä käytiin pienellä metsä kävelyllä ja siellä majakka ja perävaunu kulkivat etunenässä. Heti jos Gero päästää äännähdyksenkin, säntää Eetu paikalle tarkistamaan tilanteen.
Sopivaa nukkumapaikkaa ei Geron mielestä tästä talosta kuitenkaan löydy, tai löytyy... hää katselee sillä silmällä meidän sänkyä ja sekös ottaa päähän kun sinne ei itse pääse ja mamma ei nosta. Siitä täytyy vetää hirveät "itkuraivarit" - haukkua, murista, itkeä ja siinä sivussa vähän vetää verhoista, jos vaikka siitä olisi hyötyä. Lopulta poika siiten kampesi itsensä sängyn alle, keskelle sänkyä ja rupesi pureskelemaan sängyn keskijalkaa. Minä kömmin päikkäreistä lattialle kieltämään koiraa ja kauniisti Gero heti puremisen lopettikin ja asetti pään sievästi tassujen päälle ja alkoi nukkumaan - siihen saakka kunnes minä olin saanut itseni takaisin vaaka-asentoon. Ja sama uudestaan...
Mä olen aivan umpirakastunut tuohon otukseen!!!
Kuvia pistän näytille vaikka huomenna, nyt ei jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti