Olen jo jonkin aikaa pohtinut, kuinka tulen hoitamaan pupujen, lähinnä Pönön, ja Geron yhteiselon kun joudumme muuttamaan tämän vuoden puolella pienempään asuntoon. Pönöllä on kokoa jo nyt sen verran, ettei sitä tee häkissä mieli seisottaa kuin pieniä hetkiä kerrallaan, pakon edessä (Pönön keittiössä asuminen, ei oikein pöytätasoille loikkimisen vuoksi (YÖK) ottanut onnistuakseen). Yöt on poika kuitenkin joutunut teljettynä kyhjöttämään koska en ole uskaltanut jättää koiraa ja kania tänne keskenään viipottamaan töihin lähtiessäni. Embo ja Tupuna ovat omissa kämpissään poissaollessani.
En usko, että Gero Pöndelle mitään tekisi, mutta koira on koira eikä tietenkään 100%:sen luotettava. Toisaalta, jos Gero haluaisi kanin niitata niin eipä siinä häkit sitä urakkaa paljon hidastaisi. Joitakin kertoja ole tehnyt nyt niin, että jätän töihin lähteissäni Pönden vapaaksi olkkariin ja laitan Gerolle kuonokopan päähän (pystyy läähättämään, juomaan ja jopa poimimaan nappuloita lattialta). Gee ei voi kuitenkaan ikuisesti viettää koppa päässään yksinolo aikojaan joten eilen päätin jättää kopan pois.
Tyypit jäivät vieretysten pötköttelemään tuulettimen eteen kun lähdin. Aamulla kaikki ok ja molemmat luppakorvat loikkivat ovelle vastaan, kun kotiuduin. Täytyy kyllä myöntää, että pientä jännäkakkaa meinasi puskea, kun kotiovea avasin. Tällä menolla siis jatketaan. Tietenkin jotain voi sattua myöhemminkin, mutta niinhän sitä voi sattua millon mitäkin odottamatonta kun on elukoista kyse. En ala nyt sressaamaan sellaista mitä ei ole vielä tapahtunut ja mitä 99.9% todennäköisyydellä ei tule tapahtumaan.
Pöndestä ja Geestä on tullut kyllä loistavat kaverukset. Yhdessä ne ovat oikein pojankoltiaisia jotka pistävät pinnan venymään. Pönö se on parivaljakon Ville Vallaton ja Gero taas menee mukaan kaikkiin hölmöilyihin.
Siivoaminen on osoittautunut täysin mahdottomaksi jos nämä kaksi pyörii jaloissa. Parikertaa kokeilin ja sitten päätin luovuttaa. Pönö on kokoajan siellä missä tapahtuu; tunkemassa roskapussiin, maistelemassa lattiarättiä, makaamassa keskellä lattiaa kun imuroin eikä muuten taatusti väistä. Siinä saa sitten reporankana kyljellään makaavaa pupua lykkiä imurinsuulakkeella pois tieltä ja se on pönden mielestä ilmeisen kivaa, koska jos käsineni nosta herran vaikka sohvalle istumaan niin ennen kun saan imurin käyntiin on kani taas lattialla makaamassa. Gero tietenkin menossa mukana, koska sen mielestä on aivan huippu hauskaa kun Pönö tekee iloloikkiaan ja niitä se tekee aina kun sen vippaa pahanteosta johonkin kauemmaksi. Varsinkin lattiaa pitkin imurilla työnnettävä kaninraato on hauska (tai huolestuttava) koska sitä täytyy olla nenällä tökkimässä sekä nuolemassa ja sitten kun pupu loikkaa pystyyn ja singahtaa johonkin suuntaan niin Geetä naurattaa ja sen pitää tulla minulle asiasta reportoimaan (ja imuria tallomaan, mahdollisesti sammuttamaan sen). Jos taas käsken Geron vaikka eteiseen maate, niin sitten Pönö on Geron kimpussa, kiipeämässä selkään istumaan, tökkimässä nenällää ja vetämässä nenän alla hirmuista ravia selvästi lällättäen samalla. Ei siinä pieni koira kyllä paikallaan malta pysyä.
Tämä ruljanssi sitten jaaatkuu ja jaaatkuu niin kauan kun siivoaminenkin jatkuu. Siivoksen loputtua olen raivosta punainen, kun pieni siivous hetki venyikin parintunnin EI:n jankkaamiseksi. Helpompaa siis kun pistää Pönden lukkojen taakse.
Ulos olisi lähdössä aina kolme luppaa, ruokaa odottaa aina kolme luppaa jne jne jne.....
