Laitetaan hieman kuulumispäivitystä esille, vaikka mitään huikaisevaa ei ole tapahtunutkaan.
Talviturkki on heitetty eli uimassa käyty ensimmäisen kerran noin kuukausi sitten. Gero siis kävi, minä sain osani vain märkien verkkareiden muodossa kun poitsu tuli "kiittämään" eli puskemaan jalkoihin kun vihdoinkin pääsi pulahtamaan. Siitä saakka kun rannasta hieman jäät sulivat olisi Gee halunnut olla siellä plutaamassa, mutta lupaa ei hellinnyt ennen kuin koko lampi oli sula. Nauru oli taas herkässä katsellessa pienen koirapojan onnea. Ensin hirmuista loikkaa veteen ja vedestä rannalle, selkäuintia hiekassa ja takaisin veteen. Arvatkaa minkä näköiset oli lattiat aamulla...
Uintia on harrastettu ahkerasti siitä lähtien ja varsinkin nyt kahtena päivänä kun "on ollut ihan liian kuuma meidän makuun". :p
Lammen vesi tekee turkille hyvää (kuin myös hiuksille), mutta suojuoksun jälkeen joutui koira kyllä kylpyyn.
Eksyttiin viimeviikolla suonlaitaan iltalenkille ja mikäpä tietenkin sen mukavampaa kuin painella suota ees-taas-ees-taas ja välillä uida selkää suopursujen keskellä. En illalla/alku yöstä kotiin päästyämme kiinnittänyt kummempaa huomiota Geron hajuun, märkä koira haisee märälle ja vielä kun on rymytty suolla niin eihän koira millenkkään ruusuille tietenkään haissut. Herätys aamulla olikin astetta karumpi! En osaa edes kuvailla sitä "tuoksua" mikä rakkaan koiran turkista lähti. Ulkopuolinen olisi voinut kuvitella, että piilottelen sänkyni alla suohirviön raatoa. Aamulenkki vaihtui takapihan pikapissatukseen ja matka kävi kohti kylpyammetta. Kolmen tunnin uurastuksen jälkeen oli minulla puhdas ja siisti koira - semmoisen 12 tuntia kunnes lähdimme iltalenkille...Päivälenkit tehdään yleensä ns. ihmistenilmoilla, joten koirakin pysyy siistinä.
No, ei jaksa pingottaa tuon ulkomuodon kanssa, ei me mihinkään näytelmiin saada itseämme raahattua kuitenkaan. Varsinkin jos kelit jatkuvat kuumina niin taidan kaivaa Andiksen taas trimmisalkusta esille ja annan koneen laulaa.
Vaan jossain vaiheessa täytyy kyllä ryhdistäytyä ja mennä jonkun näköistä lausuntoa hakemaan herran ulkomuodosta. Mutta nyt nautitaan kesästä ja mietitään velvollisuuksia toiste.
Treenit on pyörähtäneet taas täysillä käyntiin, eikä juuri uutta auringon alla. Noutokapulaahan esittelin Geelle syksyllä, eikä moinen mötikkä poitsua juuri kiinnostanut. Pistin kapulan jemmaan ja ajattelin palaavani siihen sitten joskus myöhemmin. Jälkivaljaita kaivaessani esille osui kapulakin käteeni ja olin sitä vain siirtämässä pois tieltä kun Gero nappasi sen suuhunsa. Tuijotin koiraa hölmistyneenä ja koira tuijotti minuun innosta täristen. Päätin testata kuinka hauska kapula Geen mielestä olikaan. Kapula pois koiralta, sivulle käsky ja kapulan vippaus eteiseen. Gero singahti perään nappasi mötikän suuhunsa ja kiikutti sen minulle.
OK, vähän hienosäätöä ja se on siinä! Vielä kun minä oppisin heittämään kapulan niin ettei se singahtelisi mihin sattuu ja jos sen saisi vaikka kentällä pysymään ;)
Jälkiä ollaan käyty ajamassa ja se sujuu edelleen, mutta nyt tarttisi varmaan alkaa tekemään jotakin niiden keppien eteen....
Tehtiinpä muuten ensimmäinen bussiretki tällä viikolla kun lähdettiin oikein stadiin. Myyrmäkeen asti bussilla ja siitä loppu matka autolla. Kyllä olin pakahtua ylpeydestä kun Gero käyttäytyi niin hienosti ja sai kovasti kehuja rauhallisesta, kiltistä luonteestaan, tottelevaisuudestaan sekä kauniista ulkomuodostaan. Rapsuttelijoita riitti ja Gee nautti huomiostaan 110 prosenttisesti.
Gerohan käy edelleen joka toinen viikko "töissä" vanhainkodissa Tuomon mukana ja kaikki ovat tyytyväisiä järjestelyyn. Tuomo saa työkaverin, vanhukset ovat haltioissaan kun saavat koiralta pusuja ja saavat rapsutella sitä ja Gero on aina todella innokkaana lähdössä hommiin. Gero osaa kuulema todella rauhallisesti kohdata vanhukset, istuu rauhassa eikä häsellä.
Muuten ollaan otettu lungisti. Vietetty paaaaljon aikaa ulkona uiden, juosten, leikkien ja jätskiä syöden.
Toissapäivänä istuskelin Geen kanssa lenkin päätteeksi erään pellon laidassa. Gee ei tietenkään juuri malttanut istua vaan tuusaili omiaan mm. ojassa läträten (yllättäen). Yht`äkkiä se nosti nokan kohti taivasta ja lähti vetämään pellolla siksakkia, löysi etsimänsä ja palasi takaisin - golfpallo suussa. (??) Kolme kertaa se tekin saman ja viimeisen pallon kohdalla se joutui hiukan kaivamaankin, että aarteen sai esille. Viime kesänä kyseisellä pellolla oli joku wannabe golffari muutaman kerran yönpimeinä tunteina treenailemassa, mutta olen 100% varma ettei palloihin hänen jälkeensä ole kukaan muu koskenut. Sen jälkeen pallot on seisseet monissa vesisateissa, auringon paisteissa ja valtavan lumikinoksen alla melkein vuoden ja silti ne muka haisivat koiran nenään. Aivan käsittämätöntä!
*EDIT* Valehtelenkin pentele! Rupesin tuossa lukemaan, että mitä olemme Geen kanssa puuhailleet vuosi sitten ja kah` mehän ollaan oltu bussiajelulla! Ihan kirkkain silmin olen sitten valehdellut niille tädeillekin siellä bussissa. :(
