Huh huh, nyt on muutto viimein saatu hoidettua ja seurakunta on vihdoin uudessa osoitteessa. Kyllä tuo laatikoiden keskellä eläminen alkoikin jo nyppiä aika rankasti. Tupsukka tosin joutui lähtemään Tuomon luokse evakkoon Pöndeä joka on tullut siihen ikään, että kuvittelee olevansa espoon kovin jätkä. Täytyy poitsu kastroida tuossa syksyllä niin saadaan mummelikin kotiin.
Gero on asettunut uuteen kotiin hienosti eikä mitään pöhinöitä uusista rapunäänistäkään ilmenyt, mikä on hieno asia ja hieman yllättävä. Toisaalta, täällä on tutut tavarat ja hajut ympärillä.
Embo ei muutto ihan yhtä lungisti ottanut ja herra on aika nyt hämillään, sen lisäksi että tämä kesä on ollut kokonaisuudessaan Eetulle kuumuuden vuoksi rankaa ja epikohtauksia on ollut enemmän kuin koko Eetun meillä oloaikana ja tarpeetkin tehdään juuri siihen missä hädän sattuessa satutaan seisomaan. Kovasti on toki yritetty viilentää herran oloa ja tehdä oloa mukavaksi, toisaalta myös muutto ja jatkuva härdelli on lisännyt tämän Stressi-Erkin rauhattomuutta ja sehän on jo tiedossa että stressatessaan niitä kohtauksia hälle juuri tulee.
Nyt vaan aletaan olemaan siinä risteyksessä, että ihan tosissaan täytyy miettiä mikä on järkevää, kun tämän hetkinen tilanne ei ole mukavaa varsinkaan Eetulle, saati Gerolle eikä Pöndellekään jonka liikkumista täytyy rajoittaa kun Embo ei siedä ketään lähellään. Ja minä olen lopen väsynyt ainaiseen luuttuamiseen ja varpaillaan oloon kytätessäni kohtauksia tai vahdatessani muiden elukoiden liikkeitä, että Embo saisi olla mahdollisimman rauhassa. Lisäksi saan paikkailla itsestäni puremajälkiä (Eetun) mennessäni väliin kun Gee tai Pönde (tai minä itse) on mennyt liian lähelle Emboa sen ollessa "siinä mielentilassa" :(
Tuomon luona sitten taas ramppaa Hanneksen kavereita, joten ei E:en muutto sinnekään ole nyt ratkaisu.
Ennen mitään elämää muuttavia ratkaisuja lähdemme kuitenkin viikoksi omalla porukalla reissuun. Tilava mökki korvessa ja monta tuntia autoajelua, siitä on Embokin aina nauttinut. Makkaran syöntiä, kainalossa kellimistä ja metsäretkiä - vaaleanpunaiset lasit silmille ja arjen harmauden miettimistä sitten viikonpäästä kun palaamme kotiin.
Vaikka tiedänhän minä, että tämä tulee olemaan Embon viimeinen kesälomareissu.
Koskakohan tämä paskan sataminen niskaan oikein loppuu? :(
