KukkUU KukkUU

Minä ja Gero nyt ainakin kukutaan, mutta niin myös eräät toiset....

Klo 04:30 tänä aamuna päätin että nyt tai ei koskaan kuteet niskaan ja lenkille! Gerokin kuului olohuoneessa jo heränneen. Minäkin meni oikein ajoissa kahdentoista jälkeen nukkumaan, mutta silmällistäkään en ollut puoli viiteen mennessä nukkunut joten ajattelin, että antaa olla, noustaan ylös. Kello soisi kuitenkin seitsemältä, kun olen lähdössä tänään Iskän kanssa liikenteeseen.

Päätin suunnata ilta- tai aamulenkkimme, ihan mistä kantilta asiaa haluaa katsoa, läheisille lammille. Hiukan kyllä mietin miten pikkumusta jaksaa sinne kävellä ja vielä takaisin, mutta ajattelin ottaa riskin, ainahan voisin kantaa sen ronskilla palomiesotteella sieltä kotiin. :D Turha oli huoli, jätkä veti hirveitä pukkiloikka spurttejaan vielä tuossa kotipihalla takaisin tullessamme vaikka olimme reisussa kaksituntia. Eikä se nuku muuten vieläkään vaan vinguttaa röhköpossuaan olkkarissa RöhröhRÖHröHRöhrÖh.........

Kyllä oli kerrassaan hieno reissu! Aurinko oli juuri noussut ja sumua oli siellä täällä. Linnut pitivät hirmuista konserttia ja kun pääsimme tuonne metsätielle kuului ympäriltä Kukkuuu kukkuuu, käetkin ovat saapuneet. *tähän kuuluu taas se sydän hymppä* (Torstai aamuna näin muuten pääskysiä joten eikös se ole nyt sitten kesä virallisesti alkanut?) Lammella uiskenteli sumun keskellä kaksi joutsenta vieretysten, oli niin hehkeä tunnelma... kunnes joutsenet hogasivat meidät. Ne lipuivat meitä kohti, kun istuimme rannassa, välillä töräytellen. Lähenivät ja lähenivät ja töräyttelivät entistä useammin ja kovempaa. Kohta ne olivatkin n. 10m päässä rannassa ja karjuivat kun palosireenit, se siitä ihanasta linnun laulusta ja rentouttavasta aamuhetkestämme. Siinä vaiheessa alkoi Gee katselemaan takavasemmalle, että mistä täältä pääsee pois. Minä yritin sille selittää, että joutsenia ne vain ovat ja mehän syödään tuollaiset välipalaksi, mutta Geroa ei erityisesti näyttänyt naurattavan, kävihän se meteli tietenkin "vähän" minunkin korviini, mutta perskutarallaa se on minun vakkari rentoutumis paikkani, eikä siellä joutsenia ole ollut tähänkään saakka, NIH! No, päätin sitten luovuttaa ja siirtyä toiseen päähän lampea, jos joutsenilla oli vaikka pesä jossain siinä lähellä ja siksi hermoilivat, mistä minä niiden sielunelämästä tiedän. Vaan mitä tekevät joutsenet? Tulevat perässä ja huutavat! Ja ei kun taas toiseen päähän lampea ja joutsenet seuraavat. Mahdettiin olla näky, kaksi raivokasta joutsenta, yksi koira joka näyttää siltä että voisi vajota maan alle ja yksi ihmislapsi joka vuoroin hihkuu koiralle ja leikittää sitä ja kertoo ettei ole mikään hätä, ei tarvitse jänskättää ja puolen sekunnin päästä mutisee karmeita kirosanoja ja kiroaa uivansa joutsenien luokse ja pistävänsä niiden kaulat solmuun. Kävipä siinä jopa mielessä että sisinkohan heitettyä taskussa olevan golfpallon niin hienosti toisen kiljukaulan kitusiin niin, että edes se olisi hiljaa? ;) Jos Dee vihasi palokärkiä jostain käsittämättömästä syystä, niin tämän reissun jälkeen eivät joutsenet ole varmastikkaan Geron suosikkilistan kärjessä.

No, ei siinä auttanut kuin luovuttaa ja pikkuhiljaa kuului joutsenetkin rauhoittuvat, hetkeksi, sitten metakka alkoi uudelleen, kukahan rannalle silloin uskaltautui. Erittäin huonon paikan ovat oikeasti joutsenet itselleen valinneet jos tuolla aikovat pesiä. Kesällä siellä käy melkoinen trafiikki. :(



Matka siis jatkui ja seesteinen kesäaamun tunnelma palasi. Gero jolkotteli etunenässä ja keräili minulle tienposkesta lahjoja. Niin joo tänäänhän on äitienpäivä ilmankos sain paaaljon lahjoja. Lahjaksi sain mm. tyhjän tupakka-askin, nenäliinoja, käpyjä, risuja sekä karkkipaperin.

Toiset kuuluvat roskapäivässä liikkeeseen, me olemme vieneet idean hiukan pidemmälle ja meillä se on 30 roskaa päivässä. Gero siis kerää tienposkesta roskia, kiikuttaa ne minulle, saa vaihtarina namin ja minä pistän roskat tyjään kakkapussiin, kätevää. Gero ottaa suuhunsa pentujen lailla ulkona vähän kaiken näköistä. Pois en niitä siltä aluksi saanut kun kutsumalla sen luokse, koska 90% Gee ulkoilee vapaana, muuten se olisi pinkonut karkuun aarteensa kanssa. Pikkuhiljaa Gero sitten oppi, että kaikki löytötavarat kannattanee kuskata mammalle se kun näyttää olevan niistä niin tuhottoman kiinnostunut ja kiitoksena pikkumusta saa palkkion. Hyvä kauppa. Nyt se sitten niitä kuskaileekin... Olen kyllä saanut sen myös oppimaan mitä tarkoittaa "anna olla" jos keräyskohteena näyttää olevan jotain sellaista jota ei suuhun kannata laittaa joten ihan harmiton harrastus sinällään. Minullakin on onneksi koiralenkillä aina koirankuristus hanskat - joiksi leikkisästi näppylähanskojani kutsun joten kädetkään ei likaannu pahemmin. (Huom! En kuitenkaan harrasta koirien kuristamista, joten eläinsuojeluvalvojia ei tarvitse kutsua paikalle!)

Nyt näytti väsähtäneen pikkumustakin. Minä pistän kaupunki vaatteet päälle ja lähden pihalle odottamaan iskää.

Liirumlaarumia

Piti sitten nukkua yövuorojen loputtua päivällä, sitten niin ja rytmi ei sitten kääntynyt, kiva kiva. Valvon täällä nyt sitten jo toista yötä vaikka yövuorot ovatten jo loppuneet, ei siinä muuten mitään, mutta kun nyt se rytmi olisi oikeasti pitänyt kääntää normaaliksi kun olen buukannut koko sunnuntaille menoa. No, kaipa sitä jaksaa.
Koirat ovat joutuneet taas tekemään yöjuoksuja seuranani, Gero siitä ei varmasti pahakseen pistäkään, kun nyt jo on päivisin ihan helkutin kuuma. Onneksi huomiseksi on luvattu vesisadettaa, Jei! Vielä kun saataisiin kunnon ukkoset olisin onnesta soikeana, vaan turha toivoa näillä keleillä kuitenkaan. FLC ( http://www.flcenter.net/ukkostutka.html ) on herätetty jo talviuniltaan ja nostettu suosikeissa ensimmäiseksi. :) Ja nyt vaan odotellaan kärsivällisesti.

Koirarintamalla ei tosissaan ole tapahtunut erikoisempaa, pientä tottistelua ja lenkkeilyä. Tänään tosin käytiin hakemassa Tuomon poika Nummelasta ja Gee pääsi autoajelulle. Kuuma ilma, mutkainen tie ja pieni kiertoajelu saivat ilmeisesti aikaan sen että Gero oli melko huonovointinen autossa. Kuolasi ja oksensi ressu. Autossa on onneksi erittäin tehokas ilmastointi joten siellä ei ainakaan päässyt paahtumaan. Hanskia kotiinsa vietäessä pysähdyttiin sitten Bodomille leikkimään ja läträämään vedessä, että saatiin pieni tauko ajeluun ja pahoinvointi loppumaan. Hauskaa oli kallioilla kiipeillä ja haistella aivan uusia hajuja. Yllätyksekseni en nähnyt yhden yhtä lasinsirua missään vaikka silmä kovana niitä kyttäsinkin, loistava homma! :) Arki-iltapäivänä oli rannat niin rauhallisia, että Gero sai olla irti lähes kaiken matkaa ja mikäs siinä ollessa kun poitsu ei kauaksi harhaudu ja pitää tarkasti itse silmällä ettei mamma vain jätä sekä kutsusta tullaan luokse korvat läpättäen.
Loppu ajomatka sujuikin sitten ilman ykäilyjä. Toivotaan nyt ettei pahoinvoinnista tule joka kertainen riesa, tosin useinhan tuo yökkiminen loppuu koiran vanhennuttua. Seuraamme tätäkin asiaa. ;)

Viikon mitat ovat 14vko vanhalla mustaterrieri lapsella 14kg ja 47cm (säkä mitattu kolmeen kertaan, kun en meinannut uskoa mittaustulosta), meidän pikkuinen rakkauspakkaus!!

Uimakoululainen

Meidän perhe elää horroskautta tällä hetkellä, siltä ainakin tuntuu. Käydään töissä ja nukutaan ja yritetään siinä jossain välissä hoitaa kunnialla elukatkin. Jotenkin kaikki tuntuu niin kamalan hankalalta tällä hetkellä, tuo 4 viikon talviloma ei tehnyt ollenkaan hyvää minun yörytmilleni ja nyt on sitten vaikea taas päästä jutun juoneen kiinni. No, nyt on enää yksi yö ja sitten alkaa taas ruhtinaaliset 6 vapaata. Tästä se homma lähtee pyörimään ihan varmasti.
Koirat joutuvat sitten olemaan aina keskenään yöt, kun olemme töissä samaan aikaan. Embollehan homma onkin tuttua, mutta mietin kyllä kovin miten Gero hommaan suhtautuu 12 tuntia on kuitenkin pitkä aika. Vaan huoli on ollut täysin turhaa. Aamuisin vastaan kömpii venyttelevä kakara tukka pystyssä ja paperille on tehty yhdet pissat. Sitten lähdetään saman tien lenkille ja tottistelemaan sekä riekkumaan ja purkamaan liikaa energiaa. Onneksi kuitenkin näitä pitkiä yksinoloja on vain neljä yötä kahden viikon välein ja jos näyttää että homma ei näin toimi niin sitten täytyy ottaa Gero töihin mukaan, siihenkin on meillä mahdollisuus. Mutta katsellaan ja kuulostellaan.

Viime viikolla oli hyvät ilmat ja muutamana päivänä pakattiin kimpsut ja kampsut reppuun ja ajettiin läheiselle lammelle nauttimaan ilmasta ja lukemaan kirjoja, napero lähti mukaan. Nuoresta miehestä on kuoriutumassa melkoinen uimamaisteri! Vielä ei ihan uskaltanut mennä niin syvälle ettei jalat ylttäneet pohjaan, mutta kaiken aikaa Gero uskaltautui syvemmälle ja syvemmälle. Välillä se työnsi koko naamansa veteen ja puhalteli nenästään ilmakuplia ja välillä se sai hirmuisia pukkihyppely-spurtteja ympäri rantaa, ihan niin kuin meidän kultapoikamme Dee aina sai. :) Albumissa on kuvia reissultamme.
Hirmuisesti Gerossa on muutenkin paljon samaa kuin Deessä The Koirassa oli, mutta kuitenkin se on oma mahtava persoonansa ja jo nyt niin rakas että sydäntä puristaa jos harhautuu miettimään että mitä jos menetämme Geronkin niin kuin menetimme Deen viime kesänä. :(
Typerää tietenkin miettiä tuollaisia, mutta tässä nyt on vain ollut niin paljon erilaisia menetyksiä viimeisen vuoden aikana, että sitä jo pelkää seuraavaa.