perjantai 1. toukokuuta 2009

Uimakoululainen

Meidän perhe elää horroskautta tällä hetkellä, siltä ainakin tuntuu. Käydään töissä ja nukutaan ja yritetään siinä jossain välissä hoitaa kunnialla elukatkin. Jotenkin kaikki tuntuu niin kamalan hankalalta tällä hetkellä, tuo 4 viikon talviloma ei tehnyt ollenkaan hyvää minun yörytmilleni ja nyt on sitten vaikea taas päästä jutun juoneen kiinni. No, nyt on enää yksi yö ja sitten alkaa taas ruhtinaaliset 6 vapaata. Tästä se homma lähtee pyörimään ihan varmasti.
Koirat joutuvat sitten olemaan aina keskenään yöt, kun olemme töissä samaan aikaan. Embollehan homma onkin tuttua, mutta mietin kyllä kovin miten Gero hommaan suhtautuu 12 tuntia on kuitenkin pitkä aika. Vaan huoli on ollut täysin turhaa. Aamuisin vastaan kömpii venyttelevä kakara tukka pystyssä ja paperille on tehty yhdet pissat. Sitten lähdetään saman tien lenkille ja tottistelemaan sekä riekkumaan ja purkamaan liikaa energiaa. Onneksi kuitenkin näitä pitkiä yksinoloja on vain neljä yötä kahden viikon välein ja jos näyttää että homma ei näin toimi niin sitten täytyy ottaa Gero töihin mukaan, siihenkin on meillä mahdollisuus. Mutta katsellaan ja kuulostellaan.

Viime viikolla oli hyvät ilmat ja muutamana päivänä pakattiin kimpsut ja kampsut reppuun ja ajettiin läheiselle lammelle nauttimaan ilmasta ja lukemaan kirjoja, napero lähti mukaan. Nuoresta miehestä on kuoriutumassa melkoinen uimamaisteri! Vielä ei ihan uskaltanut mennä niin syvälle ettei jalat ylttäneet pohjaan, mutta kaiken aikaa Gero uskaltautui syvemmälle ja syvemmälle. Välillä se työnsi koko naamansa veteen ja puhalteli nenästään ilmakuplia ja välillä se sai hirmuisia pukkihyppely-spurtteja ympäri rantaa, ihan niin kuin meidän kultapoikamme Dee aina sai. :) Albumissa on kuvia reissultamme.
Hirmuisesti Gerossa on muutenkin paljon samaa kuin Deessä The Koirassa oli, mutta kuitenkin se on oma mahtava persoonansa ja jo nyt niin rakas että sydäntä puristaa jos harhautuu miettimään että mitä jos menetämme Geronkin niin kuin menetimme Deen viime kesänä. :(
Typerää tietenkin miettiä tuollaisia, mutta tässä nyt on vain ollut niin paljon erilaisia menetyksiä viimeisen vuoden aikana, että sitä jo pelkää seuraavaa.

Ei kommentteja: