Kesä ja kärpäset

Jee, jee! Vihdoinkin alkoi allekirjoittaneella 5 viikon loma!

Heinäkuun lopulla pyörähdimme, Tuomo, koirat ja minä, Saarijärvellä mummoa tervehtimässä sekä äidin haudalla. Yötä saimme olla siskoni ja tämän miehen mökillä.

Automatka sujui mukavasti. Eetulle olimme ostaneet kevythäkin sikaosastolle, ettei syntyisi riitoja Geron mahdollisesti töniessä Eetua. Mitenkään ei pikkukoiraa oltu totutettu sinne ennalta, mutta niin vain ei boksista kuulunut pihaustakaan ennen ensimmäistä taukoa. Puolessa välissä matkaa iski kaksijalkaisille nälkä ja pakko oli pysähtyä. Tuomo lähti ostamaan meille evästä ja minä jäin tuulettamaan koiria. Siitähän se riemu repesi, kun Eetu huomasin että Tuomo lähtee jonnekin eikä ota häntä mukaan (Eetu on ihan "Tuomon koira") - eikun vaan hirvittävä ulvonta pystyyn. Ja minä en tietenkään saa sitä mitenkään hiljaiseksi. Ja kun Eetu alkaa ulvomaan täytyy Geronkin sanoa oma mielipiteensä asiaan hirvittävästi haukkumalla. Siinä sitä taas oltiin oikein Kiljusen herrasväki! Toinen ulvoo sydäntä riipaisevan surkeasti ja toinen haukkuu riemurinnoin ympärille kuikuillen selkeästi etsien sitä syytä miksi tässä möykätään. Geron iskin sitten konttiin istumaan ja namia syömään, se kun pysyy siellä käskystä vaikka ovi olisi auki joten ainakin sain toisen hiljaiseksi. :)



Mummolassa en ensin uskaltanut päästää koiria irti hihnasta, kun ajattelin että Gero innostuksissaan mahdollisesti tönäisee huonojalkaisen mummon nurin tai mummo kompastuu pikkuiseen jaloissa sinkoilevaan Emboon. Molemmat kuitenkin käyttäytyivät suhteellisen hovikelpoisesti joten pääsivät sitten irti. Gerolla ja mummolla näyti juttu luistavan oikein hyvin:

Mummo: "Otatkos makkaraa??"
Minä: "Ei se nyt mitään makkaraa tarvitse justiinsahan annoit sille piirakkaa"
Mu: "Nooooin, hyvin näyttää maistuvan tässä vielä toisellekin jalalle" (ja kolmannelle ja neljännelle) ;)
Mi: "Nyt Gero POIS keittiöstä!! "
Gero oli jo menossa pois keittiöstä...
Mu: "Tässä otappa juustoa"
jne jne........... Tie Geron sydämeen käy vatsan kautta.

Koirat eivät päässeet enää sunnuntaina mukaan, kun piipahdimme vielä sanomassa mummolle heipat ennen Espooseen palaamista! ;)

Seuraavan jännityksen reissuun toi Eetu-hysteerikon suhtautuminen siskoni mökillä kaikkiin vieraisiin ihmisiin sekä isoon koiraan. Vaan pessimisti ei pety, kaikki sujui ilman mitään ongelmaa.

Pojathan oli tietenkin onnessaan kun saivat kirmailla ja leikkiä Aina koiran kanssa pihalla kaiket päivät. Eetu oli oikein erityisen onnessaan, sillä Ainalla alkoi juoksu maanantaina, kun sunnuntaina olimme lähteneet kotiin! Gero ei ymmärtänyt vielä mitään nartun ihanista tuoksuista, pikkuisen vaan nuuskutti Ainaa juuri ennen kun lähdimme.


Mökin vieressä oli mahtava ranta jossa oli aivan loistavaa uittaa koiria! Gerokin kävin taas uimassa, mutta ei se oikein vieläkään ole ymmärtänyt oikeaa uima-asentoa polskuttaessaan menemään. Hauskaa näytti kuitenkin olevan ja sehän se on pääasia.

Eetukin kävi uimassa. Toisin sanoen kannoin sen vähän matkan päähän ja herra ui rantaan. Eetu ei vapaaehtoisesti lähde uimaan, mutta kahlailee kyllä rannassa ja tykkää loiria vedessä.


Ennen reissuun lähtöä löysin takametsästämme hirmuisesti mustikoita ja kiinnostuihan Gero tietenkin niitä kerätessäni niistä. "Opetin" poitsun syömään itse marjoja suoraan puskasta. Opetin ja opetin, ei tarvinnut vissiin kun pari kertaa näyttää niin homma oli hanskassa.

Tämä ei ollut kuitenkaan kovin mukava taito reissullamme, sillä siskoni mökin pihassa on mansikka maa....
Eniten käytetty repliikki reissullamme olikin sitten "NYT Gero POIS sieltä mansikkamaasta!!!
Ei tainnut jäädä penkkiin ainuttakaan raakaa saatikka kypsää mansikkaa lähtömme jälkeen.
Eikä liioin ahomansikoita mökin nurkalle. :) Kovasti isäntäväki vakuutteli ettei haittaa, ei siellä vanhassa mansikka penkissä muutenkaan juuri mitään kasva, mutta täytynee heille vissiin hankkia tuokkonen jos toinenkin mansikoita korvaukseksi.

Hauska oli reissu joten kiitoksia vain isäntäväelle!

Täällä kotosalla ollaan monena iltana suunnattu iltalenkki rannalle. Geron riemua uimisen jälkeen on niin hauskaa katsoa, ettei sitä pysty edes kieltämään vaikka likomärkä koira "ui selkää" hienossa hiekassa ja kämppä on sitten sen näköinen seuraavana päivänä. Aamuisin sängystä noustessa löytyy sängyn vierestä enemmän hiekkaa kuin saharan autiomaasta.

Nyt elokuussa jatkuu eskari kesätauon jälkeen, sekä "oikeat" tottistreenit EPK:ssa ja syyskuussa pitäisi sitten alkaa EPK:ssa myös ohjattujen jäkitreenien. Ihan mukavaa, että saadaan taas joku potkimaan meitä persuuksille... Tottiksen parissa puuhaillaan kyllä ihan säännöllisesti, mutta jälkeä olen käynyt kyllä tallaamassa niin epäsäännöllisesti kuin olla ja mahtaa. :(
Jotenkin päivät vain taas völjyy ohi. Nyt täytyy kyllä oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ottaa tähän hommaan joku säännöllisyys...

Jusseja

Meillä oli Geron kanssa varmasti monen mielestä kuolettavan tylsä Juhannus. Päivä maattiin olkkarissa kuin siat.
Pikkasen on allekirjoittanutta väsyttänyt tuon pennun typerän lääke aikataulun vuoksi. Muutaman tunnin välein täytyy työntää jotakin sen lärviin, joko lääkettä tai sitten hiiltä ruoan kanssa, ilta lääkekin annetaan "useita tunteja viimeisen ruoan jälkeen". Arvatkaa muuten minkänäköinen on kämppä hetkessä, ellei Geroa ohjaa suihkuun heti siinä vaiheessa kun viimeinen osa mustaa hiilimömmöä on vielä kitusissa? :D Vahingosta viisastuneena syötänkin sen nyt valmiiksi suihkussa. Tänään onneksi tuo hiilen kanssa pelaaminen loppuukin. Lääkekuurit jatkuvat vielä.

Puolenyön aikaan sitten havahduin, että pihalle olisi lähdettävä. Mutta meidän pikkuruinen iltapissalenkki vaihtui huomaamattani kahden tunnin ulkoiluksi suviyössä...
Yöllä oli täydellinen ilma. Sopivan lämmintä, hieman tuulista ettei itikat päässeet häiritsemään ja todella valoisaa. Ja ne kaikki tuoksut oli huumaavia!

Yhdessä vaiheessa lenkkiä huomasin joutuneemme keskelle lehtopöllöjen juhannusjuhlintaa. Pöllöjä oli äänistä päätellen ainakin 6, ilmeisesti vanhemmat ja poikaset. Sellaista räpiköintiä näytti joidenkin yksilöiden meno olevan, että mahtoikohan kyseessä olla lentoharjoittelut? Lehtopöllö on kyllä todella kaunis lintu ja tykkään sen soidinäänestä ihan mielettömästi. Sen huhuilustä pääseekin nauttimaan meidän nurkilla melkein joka ilta ja tänä vuonna niitä on ollut hyvän "myyräsadon" vuoksi vielä todella paljon.
Muita meidän nurkilla kuultuja pöllöjä ovat helmipöllö ja huuhkaja. Yhtenä vuonna pääsimme seuraamaan suopöllön metsästystä tuossa pellon päällä, se oli hienoa katseltavaa.

Hetken puskasta, piilosta, perhettä seurattuamme jatkoimme matkaa.

Gerolla oli virtaa kahden mustiskakaran verran, se paineli kirjaimellisesti pää kolmantena jalkana pitkin ryteiköitä. Sen onnellista menoa katsellessa kirposi taas kyyneeleet silmiin. On se niin totta mitä Kirsti meille sanoi "Teillä oli suojelusenkelit matkassa" tarkoittaen tuota keskiviikkoillan traamaa. Lähellä oli ettei käynyt huonosti.
Aina välillä siinä riekkumisen välissä ehti Gero tulla ontamaan kevyen "pusun" käteen. Ei siinä lopulta voinut kuin nauraa katsellessa sitä hupsua, vähän kömpelöä loikkimista.

Liikkeellä oli hirvittävän paljon yöperhosia (hrrr!) ja siitäkös Gero innostui. Se veti hirmuista siksakkia yrittäessään pyydystää niitä suuhunsa. Jossain vaiheessa se oivalsi, että kannattaa juosta pientareella kukkien keskellä, sieltä niitä löytyy. Omistaja ei tästä harrastuksesta ollut niin innoissaan kuin pentu. Minä pelkään yöperhosia ihan jumalattomasti! Tai oikeastaan en ole tehnyt niiden kanssa niin läheistä tuttavuutta, että voisin sanoa pelkäänkö niitä vai ällöänkö vai. Oli miten oli, kaikki yli 1cm yökköset on aivan järkyttäviä ja jos satun kohtamaan kiitäjän tai kehrääjän olen naapuripitäjässä ennen kuin kukaan ehtii edes tajuta. Jotenkin se koko, paksukarvainen ruumis ja arvaamaton käytös, on jotain mitä en vain pysty järjellä ajattelemaan ollenkaan. Näkisittepä minut elokuunyössä, kun reippaana lenkkeilen koirien kanssa otsalamppu päässäni - ja sitten otsalamppuun napsahtaa hirveän kokoinen yöperhonen/kiitäjä/mikä tahansa. Siinä on varmasti naurussa pitelemistä meikäläisen reaktiota katsellessa. :D Yleensä tyydynkin kulkemaan pilkkopimeässä...
Arvatkaa vain kuinka paljon minulle on naurettu ja olen saanut selitellä pelkoani. :D

Nyt ei kuitenkaan auttanut kuin yrittää selviytyä, pikkumustalla oli niin hauskaa etten kehdannut kieltääkkään sitä. Onneksi liikkeellä oli vain semmoisia ihan pikkuisia yökkösiä. ;)

Törmättiin lenkillämme myös Rouva Kiiltomatoon. Niitä ei kovin usein täällä näe, en tiedä miksi. Gero ei siitä mitään tajunnut, vaan minä olin tästä ötökästä paljon kiinnostuneempi, joten tasapuolisuuden nimissä jäätiin sitäkin hetkeksi ihmettelemään. Gero löysi lähistöltä palan kaarnaa ja viihdytti itseään sillä heitellen sitä ilmaan.

Tänään tai huomenna olisi ajatuksessa lähteä loggaamaan tuossa meidän lähellä oleva multikätkö. Olen sitä joskus käynyt pikapikaa sieltä kaivelemassa, löytämättä. Tänään näyttäisi olevan mukava kätköilyilmakin, otetaan eväät mukaan ja lähdetään retkuilemaan. Kunhan vain saataisin itseäni niskasta kiinni...
En ole vielä päättänyt opetanko Geron etsimään purkkeja vai en. Täytyy nyt katsoa, eihän penska ole ollut vielä kertaakaan edes mukana.

Takana painajaismainen yö!!

Jees, lähdettiin iltasella eilen Tuomon kanssa molemmat töihin ja Tuomon poika jäi pitämään kämppää pystyssä.
En ehtinyt olla töissä tuntiakaan kun Tuomo soitti, että Gero on syönyt Burana 400mg tbl ainakin kaksi! Mä en oikeasti ymmärrä mistä se on voinut niitä edes löytää, koska juuri tässä yhtenä päivänä hirveässä päänsäryssä kaivoin kämpän ylösalaisin enkä löytänyt yhtä ainutta särkylääkettä koko asunnosta. No, jostain se oli nyt niitä jokatapauksessa kaivanut. Tuo on jo niin isokin, ettei pöydältä tavaroiden varastaminen ole sille mikään ongelma, vaikka se ei ole sitä tähän saakka harrastanut, ei ole edes yrittänyt. No kuitenkin jostakin se oli saanut levyn buranaa hampaisiinsa ja yhden tabletin sai Hanski kaivettu sen suusta pois. Kenelläkään ei ollut tietoa onko levy ollut täysi vai vajaa, joten lähdimme siitä olettamuksesta että se on ollut täysi ja näin ollen penska on vetänyt huiviinsa 800mg buranaa. Hanski yritti täällä kotosalla saada Geron oksentamaan sillä välin kun Tuomo porhalsi töistään kotiin. Onneksi hänellä on niin ihana työkaveri, että hän suostui jäämään ylitöihin jotta Tuomo pääsi kotiin.
Soitto Viikkiin varmisti sen, että koska Geroa ei oltu saatu oksentamaan, tulisi iltalenkki suuntautumaan Helsinkiin.
Gerohan oli aivan onnessaan päästessään eläinlääkäriin, mikäs sen mukavampaa kuin vieraiden ihmisten kopeloitavana. Viikissä ottivat verikokeet katsoakseen munuais- ja maksa-arvot sekä pistivät herran ilmeisesti tiputukseen. Verikokeissa ei näkynyt mitään ihmeellistä, ainakaan vielä. Käydään kuitenkin alkuviikosta vielä ottamassa uudet verikokeet, ihan oman mielenterveyden säilymisen vuoksi, vaikka ell sanoi ettei tällä määrällä pitäisi olla munuaisvaurioiden riskiä. Eipähän tarvitse sitten enää miettiä ja kytätä pentua kaiken aikaa.
Kakara pääsi kotiin vatsahaavan-esto lääkitys reseptien sekä lääkehiilikuuri määräyksen kera. Pentu ei ollut reissusta moksiskaan, eikä missään vaiheessa vaikuttanut siltä että mikään olisi vialla.

Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Vaan kyllä sitä tuli töissä itkeä tihrustettua! Hirveää istua siellä, ei pääse itse puhumaan lääkäreille, ei tiedä missä mennään, mikä on tilanne. Onnistuin saamaan itseni oikein läheshysteeriseksi kun aloin rullaamaan päässäni viime kesän Dylanin viikinreissua. Maksa- ja munuaisarvot siltäkin otettiin, tuloksena se ettei meidän rakas päässyt sieltä enää koskaan kotiin. :( Jossain vaiheessa kun ei vieläkään kuulunut Tuomolta soittoa, olin jo ihan varma, ettei tässä käy hyvin. "Hieman" ehkä (taas) ylireagoin, mutta ehkä se annetaan anteeksi, tällä kertaa.

Tänä aamuna kun tutkin tätä turmiollista burana-pakettia tulin salapoliisityöllä siihen tulokseen ettei Gero ole voinut syödä kuin maksimissaan yhden tabletin, onneksi. Jos se olisi ollut yksin kotona se olisi saanut rauhassa vetää koko paketillisen ja me olisimme tulleet kotiin vasta aamulla... tilanne ei olisi varmasti tällä hetkellä tämä kun se on nyt.

Tällä hetkellä meillä on täällä yksi ylivilkas pikkumusta joka painii hikipäässä oman petinsä kanssa ja yrittää kiusata Eetua, mitä kofeiinitabletteja lienevätkään sille eilen lääkärissä antaneet. ;)
Lääkkeet saa annettua ilman temppuja ja pikimusta, hiilellä maustettu ruoka maistuu. Kakatkin ovat tyylikkään mustia.

Mitä tästä opimme? -Voi, ette uskokaan miten paljon! :( Oikein hävettää, että tällaista edes pääsi sattumaan!

Pakko muuten vielä kertoa:
Pieneläinhoitaja oli pelännyt Geroa!! :D Oli oikein tiedustellut, onko se vihainen, pureeko se?! :D
Kysyin sitten Tuomolta että mitä Gero teki, että se tuollaista kysyi. Gee oli kiehnännyt tyttösen sylissä ja pusutellut tätä! Likka vissiin kuvitteli Geron maistelevan, että mistä kohdasta kannattaa ensimmäiseksi haukata....Että sellainen peto meillä ja sellainen koiratuntemus siellä. :D