Jusseja

Meillä oli Geron kanssa varmasti monen mielestä kuolettavan tylsä Juhannus. Päivä maattiin olkkarissa kuin siat.
Pikkasen on allekirjoittanutta väsyttänyt tuon pennun typerän lääke aikataulun vuoksi. Muutaman tunnin välein täytyy työntää jotakin sen lärviin, joko lääkettä tai sitten hiiltä ruoan kanssa, ilta lääkekin annetaan "useita tunteja viimeisen ruoan jälkeen". Arvatkaa muuten minkänäköinen on kämppä hetkessä, ellei Geroa ohjaa suihkuun heti siinä vaiheessa kun viimeinen osa mustaa hiilimömmöä on vielä kitusissa? :D Vahingosta viisastuneena syötänkin sen nyt valmiiksi suihkussa. Tänään onneksi tuo hiilen kanssa pelaaminen loppuukin. Lääkekuurit jatkuvat vielä.

Puolenyön aikaan sitten havahduin, että pihalle olisi lähdettävä. Mutta meidän pikkuruinen iltapissalenkki vaihtui huomaamattani kahden tunnin ulkoiluksi suviyössä...
Yöllä oli täydellinen ilma. Sopivan lämmintä, hieman tuulista ettei itikat päässeet häiritsemään ja todella valoisaa. Ja ne kaikki tuoksut oli huumaavia!

Yhdessä vaiheessa lenkkiä huomasin joutuneemme keskelle lehtopöllöjen juhannusjuhlintaa. Pöllöjä oli äänistä päätellen ainakin 6, ilmeisesti vanhemmat ja poikaset. Sellaista räpiköintiä näytti joidenkin yksilöiden meno olevan, että mahtoikohan kyseessä olla lentoharjoittelut? Lehtopöllö on kyllä todella kaunis lintu ja tykkään sen soidinäänestä ihan mielettömästi. Sen huhuilustä pääseekin nauttimaan meidän nurkilla melkein joka ilta ja tänä vuonna niitä on ollut hyvän "myyräsadon" vuoksi vielä todella paljon.
Muita meidän nurkilla kuultuja pöllöjä ovat helmipöllö ja huuhkaja. Yhtenä vuonna pääsimme seuraamaan suopöllön metsästystä tuossa pellon päällä, se oli hienoa katseltavaa.

Hetken puskasta, piilosta, perhettä seurattuamme jatkoimme matkaa.

Gerolla oli virtaa kahden mustiskakaran verran, se paineli kirjaimellisesti pää kolmantena jalkana pitkin ryteiköitä. Sen onnellista menoa katsellessa kirposi taas kyyneeleet silmiin. On se niin totta mitä Kirsti meille sanoi "Teillä oli suojelusenkelit matkassa" tarkoittaen tuota keskiviikkoillan traamaa. Lähellä oli ettei käynyt huonosti.
Aina välillä siinä riekkumisen välissä ehti Gero tulla ontamaan kevyen "pusun" käteen. Ei siinä lopulta voinut kuin nauraa katsellessa sitä hupsua, vähän kömpelöä loikkimista.

Liikkeellä oli hirvittävän paljon yöperhosia (hrrr!) ja siitäkös Gero innostui. Se veti hirmuista siksakkia yrittäessään pyydystää niitä suuhunsa. Jossain vaiheessa se oivalsi, että kannattaa juosta pientareella kukkien keskellä, sieltä niitä löytyy. Omistaja ei tästä harrastuksesta ollut niin innoissaan kuin pentu. Minä pelkään yöperhosia ihan jumalattomasti! Tai oikeastaan en ole tehnyt niiden kanssa niin läheistä tuttavuutta, että voisin sanoa pelkäänkö niitä vai ällöänkö vai. Oli miten oli, kaikki yli 1cm yökköset on aivan järkyttäviä ja jos satun kohtamaan kiitäjän tai kehrääjän olen naapuripitäjässä ennen kuin kukaan ehtii edes tajuta. Jotenkin se koko, paksukarvainen ruumis ja arvaamaton käytös, on jotain mitä en vain pysty järjellä ajattelemaan ollenkaan. Näkisittepä minut elokuunyössä, kun reippaana lenkkeilen koirien kanssa otsalamppu päässäni - ja sitten otsalamppuun napsahtaa hirveän kokoinen yöperhonen/kiitäjä/mikä tahansa. Siinä on varmasti naurussa pitelemistä meikäläisen reaktiota katsellessa. :D Yleensä tyydynkin kulkemaan pilkkopimeässä...
Arvatkaa vain kuinka paljon minulle on naurettu ja olen saanut selitellä pelkoani. :D

Nyt ei kuitenkaan auttanut kuin yrittää selviytyä, pikkumustalla oli niin hauskaa etten kehdannut kieltääkkään sitä. Onneksi liikkeellä oli vain semmoisia ihan pikkuisia yökkösiä. ;)

Törmättiin lenkillämme myös Rouva Kiiltomatoon. Niitä ei kovin usein täällä näe, en tiedä miksi. Gero ei siitä mitään tajunnut, vaan minä olin tästä ötökästä paljon kiinnostuneempi, joten tasapuolisuuden nimissä jäätiin sitäkin hetkeksi ihmettelemään. Gero löysi lähistöltä palan kaarnaa ja viihdytti itseään sillä heitellen sitä ilmaan.

Tänään tai huomenna olisi ajatuksessa lähteä loggaamaan tuossa meidän lähellä oleva multikätkö. Olen sitä joskus käynyt pikapikaa sieltä kaivelemassa, löytämättä. Tänään näyttäisi olevan mukava kätköilyilmakin, otetaan eväät mukaan ja lähdetään retkuilemaan. Kunhan vain saataisin itseäni niskasta kiinni...
En ole vielä päättänyt opetanko Geron etsimään purkkeja vai en. Täytyy nyt katsoa, eihän penska ole ollut vielä kertaakaan edes mukana.