Jees, lähdettiin iltasella eilen Tuomon kanssa molemmat töihin ja Tuomon poika jäi pitämään kämppää pystyssä.
En ehtinyt olla töissä tuntiakaan kun Tuomo soitti, että Gero on syönyt Burana 400mg tbl ainakin kaksi! Mä en oikeasti ymmärrä mistä se on voinut niitä edes löytää, koska juuri tässä yhtenä päivänä hirveässä päänsäryssä kaivoin kämpän ylösalaisin enkä löytänyt yhtä ainutta särkylääkettä koko asunnosta. No, jostain se oli nyt niitä jokatapauksessa kaivanut. Tuo on jo niin isokin, ettei pöydältä tavaroiden varastaminen ole sille mikään ongelma, vaikka se ei ole sitä tähän saakka harrastanut, ei ole edes yrittänyt. No kuitenkin jostakin se oli saanut levyn buranaa hampaisiinsa ja yhden tabletin sai Hanski kaivettu sen suusta pois. Kenelläkään ei ollut tietoa onko levy ollut täysi vai vajaa, joten lähdimme siitä olettamuksesta että se on ollut täysi ja näin ollen penska on vetänyt huiviinsa 800mg buranaa. Hanski yritti täällä kotosalla saada Geron oksentamaan sillä välin kun Tuomo porhalsi töistään kotiin. Onneksi hänellä on niin ihana työkaveri, että hän suostui jäämään ylitöihin jotta Tuomo pääsi kotiin.
Soitto Viikkiin varmisti sen, että koska Geroa ei oltu saatu oksentamaan, tulisi iltalenkki suuntautumaan Helsinkiin.
Gerohan oli aivan onnessaan päästessään eläinlääkäriin, mikäs sen mukavampaa kuin vieraiden ihmisten kopeloitavana. Viikissä ottivat verikokeet katsoakseen munuais- ja maksa-arvot sekä pistivät herran ilmeisesti tiputukseen. Verikokeissa ei näkynyt mitään ihmeellistä, ainakaan vielä. Käydään kuitenkin alkuviikosta vielä ottamassa uudet verikokeet, ihan oman mielenterveyden säilymisen vuoksi, vaikka ell sanoi ettei tällä määrällä pitäisi olla munuaisvaurioiden riskiä. Eipähän tarvitse sitten enää miettiä ja kytätä pentua kaiken aikaa.
Kakara pääsi kotiin vatsahaavan-esto lääkitys reseptien sekä lääkehiilikuuri määräyksen kera. Pentu ei ollut reissusta moksiskaan, eikä missään vaiheessa vaikuttanut siltä että mikään olisi vialla.
Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Vaan kyllä sitä tuli töissä itkeä tihrustettua! Hirveää istua siellä, ei pääse itse puhumaan lääkäreille, ei tiedä missä mennään, mikä on tilanne. Onnistuin saamaan itseni oikein läheshysteeriseksi kun aloin rullaamaan päässäni viime kesän Dylanin viikinreissua. Maksa- ja munuaisarvot siltäkin otettiin, tuloksena se ettei meidän rakas päässyt sieltä enää koskaan kotiin. :( Jossain vaiheessa kun ei vieläkään kuulunut Tuomolta soittoa, olin jo ihan varma, ettei tässä käy hyvin. "Hieman" ehkä (taas) ylireagoin, mutta ehkä se annetaan anteeksi, tällä kertaa.
Tänä aamuna kun tutkin tätä turmiollista burana-pakettia tulin salapoliisityöllä siihen tulokseen ettei Gero ole voinut syödä kuin maksimissaan yhden tabletin, onneksi. Jos se olisi ollut yksin kotona se olisi saanut rauhassa vetää koko paketillisen ja me olisimme tulleet kotiin vasta aamulla... tilanne ei olisi varmasti tällä hetkellä tämä kun se on nyt.
Tällä hetkellä meillä on täällä yksi ylivilkas pikkumusta joka painii hikipäässä oman petinsä kanssa ja yrittää kiusata Eetua, mitä kofeiinitabletteja lienevätkään sille eilen lääkärissä antaneet. ;)
Lääkkeet saa annettua ilman temppuja ja pikimusta, hiilellä maustettu ruoka maistuu. Kakatkin ovat tyylikkään mustia.
Mitä tästä opimme? -Voi, ette uskokaan miten paljon! :( Oikein hävettää, että tällaista edes pääsi sattumaan!
Pakko muuten vielä kertoa:
Pieneläinhoitaja oli pelännyt Geroa!! :D Oli oikein tiedustellut, onko se vihainen, pureeko se?! :D
Kysyin sitten Tuomolta että mitä Gero teki, että se tuollaista kysyi. Gee oli kiehnännyt tyttösen sylissä ja pusutellut tätä! Likka vissiin kuvitteli Geron maistelevan, että mistä kohdasta kannattaa ensimmäiseksi haukata....Että sellainen peto meillä ja sellainen koiratuntemus siellä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti