maanantai 7. syyskuuta 2009

Sukuloimassa

Tänään oli huuurjan mukava iltapäivä, vaikkakin allekirjoittanut olikin aivan
j ä r k y t t ä v ä n väsynyt. Aamulla töistä kotiin, vajaa kolmetuntia unta päähän ja rellun nokka kohti Hämeenlinnaa ja sieltä taa suoraan yöksi töihin.
Käytiin siis Kirstin luona trimmissä ja pienessä trimmaus-opissa. Nyt on poika nätti kuin sika pienenä, vaan saapa nähdä mikä on tulos kun vihdoin uskaltaudun itse tarttumaan saksiin. :D No, lupasin yrittää kuitenkin, vien pojan sitten "korjaus leikkaukseen" Kirstille mikäli en kehtaa koiraani ulkoiluttaa. Onneksi seuraavaan koitokseen, on pieni hetki vielä aikaa...

Sari ja Boriskin kävi meitä tervehtimässä, tosi hauskaa oli tavata nenätysten ja nähdä keitä siellä blogin (http://zornoigrafboris.blogspot.com/ ) takana oikeasti on!
Poikien tavatessa toisensa ei jäänyt kyllä epäselväksi, että veljeksiä sitä ollaan, olivat niin samanlaisia, -mutta kuitenkin omanlaisiaan komistuksia. (Kyllä sieltä Geron karvojen altakin paljastui ihan mustaterrierin näköinen koira) ;)
Boris on kyllä todella komea nuorukainen! Samaa mieltä näyttää olevan tuomarit, kun katselee Boriksen alkaneen näyttelyuran saavutuksia, ihan loisto homma!! :)
Hetken aikaa pojat "muistelivat vanhoja" ja sitten painimatsi pystyyn. Mahtavaa katsoa, kun tyypit olivat samalla aaltopituudella leikin suhteen, tähän astiset kaverit kun ovat olleet enemmän "juoksia" tyyppejä eikä Gee niin semmoisesta turhanpäiväisestä ryntäilystä perusta.

Gero käyttäytyi trimmatessa ihan kuin päivittäin olisin sitä seisottanut pöydällä puunattavana. Todellisuus on kuitenkin aivan toinen. Lähes kaikki turkin hoitoon liittyvät toimenpiteet ollaan suoritettu lattiatasossa, kun allekirjoittanut on niin laiska ettei jaksa kaivaa trimmipöytää aina esille. Eilen sitten pesun jälkeen oli pöytä kaivettava esille, josko pöydällä seisominen muistuisi mieleen, ettei saada Kirstiltä sapiskaa kun koira venkoilee eikä trimmaamisesta tule mitään. ;)
Pientä hikeä puski pintaa pungertaessani koiraa pöydälle, eikä vähiten jännityksestä. Luonnollisestikaan ei Gee ollut pöydällä olemisesta moksiskaa, istui, makasi ja seisoi kun niin käskettiin.
Ja jälleen kerran huolehdin turhaan, koskahan sitä oikein oppii ja lopettaa tämän turhanpäiväisen stressaamisen typeristä asioista??

Täytyy ihan aikuisten oikeasti räpsiä kuvia tuosta Espoon adoniksesta, uudessa kampauksessaan. Josko sitä ylihuomenna vaikka saisi aikaiseksi.
Huomenna, tai siis tänään on ekat jälkitreenit (jee jee!!) joten posetuskuvia emme varmaan ehdi ottamaan.

Ei kommentteja: