Ainakin toistaiseksi.
Koko päivän on satanut, ensin aamulla tihutti vettä ja räntää joka kuitenkin pian muuttui lumeksi. Tällä hetkellä ulkona on satumaisen kaunista, lunta on satanut viitisen senttiä ja puut on kuorrutettu lumella. Ihanan valkoista, puhdasta ja valoisaa.
Sen kerran kun täällä on yli sentin lunta on siitä tietenkin otettava kaikki ilo irti joten ollaankin oltu reippailemassa tänään reilu nelisen tuntia. Gero on aivan haltioissaan, se juoksee pellolla ristiin rastiin naama maata viistäen ja nappailee välistä suun täyteen lunta. Hiekkatiellä on nyt Geron mielestä äärimmäisen hauskaa sladittaa; ensin juostaan satalasissa, sitten vetäistään jarrut pohjaan, liu`utaan lumella, hypätään ilmaan samalla kääntyen ja aloitetaan alusta. Hassu elukka. :)
Iltalenkki suunnattiin lammelle. Ihanaa kun edes tuolla keskellä metsää ei tarvitse fikkaria. Menomatka mentiin metsätietä, mutta kotiin tultiin metsän läpi polkuja pitkin ja hyvin näki.
Joka puolella on hiljaista eikä ketään muita kulkijoita missään, paitsi metsän elukat. Yön saldona olikin kettu, pari pitkäkorvaa sekä kolme valkohäntäpeuraa, vai kauriitako ne nykyään ovat nimeltään. Oltiin kotio tulossa, sieltä metsän läpi, kun hakkuuaukean reunasta pölähti kolme kaurista liikenteeseen, pelästyivät meitä kun metsästä siihen tupsahdettiin. :( Gerolla ei onneksi ole juurikaan metsästys-/ajo-/mitälie-viettiä ja sillä on muutenkin monesti niin pitkät piuhat, että kerkeän sille sanoa ETmene ennen kun se edes tajuaa ajatella perään lähtemistä, jos se todella haluaisi ajaa takaa noita elukoita, niin tuskinpa meikäläisen ETmene huutelut siinä paljoa painaisi. Vielä kertaakaan, tuo ei ole perään "päässyt" lähtemään, mutta en tokikaan usko etteikö sekin päivä vielä nähtäisiin. Toivotaan nyt kuitenkin, että ei, ei sillä ainakaan mitä järjetöntä hinkua ole hommaan.
