Aamulla herättiin aikaisin kellon soittoon. Tarkoitus oli pitää kunnon puuhapäivä eilisen päivän mentyä plörinäksi nukkuessani univelkoja pois pitkälle iltapäivään.
Aamu alkoi jälkitreenailulla.
Jäljen paikka oli tarkoin päässä suunniteltu, joten paikalle ei tarvinnut kuin raahautua toteuttamaan hienoa suunnitelmaani. Puolessa välissä jälkeä huomasin kuitenkin tarpovani nilkkoja myöden vedessä. Jokaisella askeleella sammaleen alta tulvahti vettä ylös. Se siitä hienosta suunnitelmasta sitten. Vesi näytti kuitenkin painuvan myös takaisin, joten päätin viedä suunnitelman loppuun ja katsoa miten homma onnistuisi Gerolta. Tein myös varuiksi toisen pienemmän ja helpomman jäljen, joka voitaisiin sitten käydä ajamassa jos ensimmäisestä ei tulisi mitään.
Tunnin päästä olikin koira valjaat päällä ja tukkaponnarilla innosta pihisten odottamassa sitä maagista sanaa: "jälki". Homma lähti sujumaan hyvin eikä tulva haitannut etenemistä mitenkään, koska vesi nousi jäljelle vasta Geron astuttua mättäälle ja siinä vaiheessahan nenä on jo haistelemassa seuraavaa askelta. Ilmeisesti myöskään vedenpaisumus ei ollut huuhtonut jälkeä pois tms. Jäljelle olin tehnyt kolme 90 asteen kulmaa. Kaikki kulmat Gee selvitti hienosti. Vara jälki jäi siis käyttämättä.
Tarkoitus oli myös treenata samalla reissulla esineitä, mutta se jäi nyt toiseen kertaan, kun en yksinkertaisesti muistanut.
Seuraava etappi oli tankkausta autolla ja suklaapatukan (omistajan eväs) mittainen lepopaussi ennen siirtymistä tottiksen pariin.
Minusta on tullut aivan järkyttävä pilkun viilaaja ja lähes mielipuolisesti kyttään että Gero on v a r m a s t i s u o r a perusasennossa ja seuratessa, vaikka mitään ongelmia tuon suoruuden suhteen ei ole ollutkaan. Onneksi olen jollain käsittämättömällä tavalla saanut iskostettua Geron päähän, että tuo viilaaminen on kivaa (ainakin vielä). Se jaksaa kiitettävästi tahkota itseään oikeaan asentoon vaikka ottaisin minkälaisia piruetti hypähdyksiä. Se vain hypähtää perässä ja hetkessä istua napittaa vasemmassa jalassa kiinni ja kun mietinkin liikahtamista on se jo valmiina tulemaan mukana kun liimattuna. Suloinen otus, mutta minun tarttis jo oikeasti hellittää kun kohta voi käydä niin ettei se Geen mielestä enää ole kivaa, kun sitä liikaa tahkotaan. Mahdollinen ongelma tiedostettu, joten ehkä säästymme vahingoilta. ;)
Turhanpäiväisen tahkoamisen lisäksi koetettiin olla myös järkeviä ja treenailla oikeasti treeniä vaativia asioita kuten sitä seisomista joka on edelleen aivan alkumetreillä (tähän kohtaan kuuluu punastelu-hymiö) sekä luoksetuloa jossa onkin hienosti vauhtia ilman että Gero kuitenkaan törmää minuun, vaan tässäpä työn alla on ylläripylläri suoruus. :D
Jäävistä liikkeistä istumista, (maahan menonkin voisi varmaan ottaa jo mukaan ohjelmaan). Lopuksi vielä eteen menoa ja hurrrjan hauskaa patukka-leikkiä.
Palkka kun on kohdallaan, niin jo vain on pikku epelin kanssa hauska puuhastella, mutta varoppa vain jos olet ottanut väärää namia matkaan niin Gee haistattaa pitkät sun treenailuilles, vaan kukapa se *askalla palkalla hommia tekisi. Meillä palkkana toimii yleensä sydän, maksa ja kieli sekä satunnaisesti lihapullat ym. Kaupan valmiissa pulleroissa on kuitenkin jo valmiiksi niin kammottava mausteinen ym. lemu ettei niitä kovin mielellään kilo tolkulla koiralle syötä ja makkarat taas on niin pirun suolaisia. Olemme siis päätyneet terveellisimpiin eväisiin, vaan tässäpä se ongelma tulikin taannoin. Suurella sydämellä ja rakkaudella olin pikku mustikselle keittänyt ja mahdollisesti kuivannut sisäelimiä sekä paloitellut ne mukavan kokoisiksi paloiksi, mutta ajan kuluessa huomasin ettei palkka ehkä kuitenkaan ole ihan niin maistuvaa kun toivoa sopisi. Lopuksi tulimmekin siihen pisteeseen, että Gero teki hyvin selväksi että neiti on hyvä ja syö itse terveyssapuskansa.
1-0 voitto Gerolle, herra vetelee nykyään treeni-namuinaan voissa/kasvisrasvassa paistettuja sisäelimiä ja sukulaiset sekä tuttavat pyörittelevät silmiään.
Vaan eipä ole enää ongelmia maistumisen suhteen, siinähän naureskelevat! :D
Tottiksen jälkeen sai Gero viettää jäähdyttely hetken rellussa hieno treeniloimi niskassaan sillä välin, kun lähdin opastamaan Andres epsanjan-herraa (koira) sekä laika-neiti Vilmaa jäljen saloihin. Isosisko ja kaveri tulivat koirinensa viettämään iltapäivää ja tarkoitus oli tutustua jäkitouhuihin, että saisi näitä kahta koiruutta aktivoitua (lue väsytettyä) uudella hauskalla tavalla entisten touhujen lisäksi. Hauskaa oli nähdä kuinka hyperaktiivinen Vilmakin (vai kirjoitetaanko se Wilma??) tajusi aivan heti jutun juonen ja keskittyi todella hienosti alusta loppuun! Toivottavasti "oppilaille" jäi edes jotain mieleen meikäläisen erittäin sekalaisesta selityksestä. Kotiinviemisiksi iskin molemmille kouraan nipun jälkikreppejä, tulen puolenvuoden kuluttua tarkistamaan onko niitä käytetty! ;P
Päivän päätteeksi pääsivät vielä koiruudet yhdessä riekkumaan ja rellästämään! Nyt tuolla lattialla makaakin reporankana 1kpl erittäin väsyneitä koiria.
Tiia ja Gero kiittävät huippu hauskasta iltapäivästä! Otetaan pian uusiksi. :)
