Ei meille tainnut mitään kania tullakaan! Pönde on niin koiramainen otus, että kyllä se kolmannesta koirasta menee, painoakin jo lähes 4 kiloa.
Koko meidän pieni perheemme pyörii tällä hetkellä Pönden ympärillä! Kaikki (paitsi Eetu, yllättäen) ovat aivan totaalisen rakastuneita. Geroa vaan on saanut välillä toppuutella, kun se tuppaa olemaan vähän turhan riehakas Pönön seurassa, varsinkin ulkona. Pönde ei Geron leikkiinkutsuista mitään ymmärrä, eikä pelkää ohi loikkivaa koiraa, mutta minä pelkään sitäkin enemmän että Gero vahingossa astuu pupun päälle joten Gerolle on napsahtanut joko hihna- tai autojäähy aina kun meno menee hurjaksi. Kyllä se tästä, kun "uutuudenviehätys" laantuu.
Asumisjärjestelyissä ollaan jouduttu tekemään pieniä muutoksia, sillä Pöndeä ei häkit pidättele ja yöksi häkkiin laitettua pupua saakin sitten aamulla metsästää milloin mistäkin. Niinpä herra muutti tällä viikolla keittiöön asustamaan ja Pönde on onnessaan. Ihan ok järjestely muuten, mutta Pönön keksimä mukava uusi nukkumapaikka - keittiön ikkunalauta, ei oikein allekirjoittanutta hymyilytä. Enkä voi edes käsittää miten kani sinne itsensä väkertää?! Okei, ensimmäisenä päivänä se hyppäsi tuolin kautta ruokapöydälle ja siitä ikkunalaudalle, mutta entäs nyt kun tuolien kautta ei enää pääse? En pysty ymmärtämään, mutta jotain on keksittävä, sillä en todellakaan halua että jänikset hyppii ruokapöydällä - yök! Täytyy kyllä nostaa hattua, että hyvin kiltisti pöydällä on paineltu menemään, kun mitään ei oltu lattialle tiputettu ja rikottu, mutta toista se todennäköisesti tulisi olemaan sitten kun kani on täysikasvuisena lähes 6 kiloinen mörssäri joka tunkee eteenpäin esteistä välittämättä.
Vaikka herra kovin hurmaava onkin, niin luulen silti, että tulossa on vielä monta monituista päivää kun kiroa kanin syntymää, kyllä se on jo nyt tämän parin viikon aikana keksinyt jos jonkinäköistä pientä jäynäntynkää. Hermoja tullaan kyllä venyttämään tulevien vuosien aikana moneen kertaan. :)
