Talvi tuli

Ainakin toistaiseksi.
Koko päivän on satanut, ensin aamulla tihutti vettä ja räntää joka kuitenkin pian muuttui lumeksi. Tällä hetkellä ulkona on satumaisen kaunista, lunta on satanut viitisen senttiä ja puut on kuorrutettu lumella. Ihanan valkoista, puhdasta ja valoisaa.
Sen kerran kun täällä on yli sentin lunta on siitä tietenkin otettava kaikki ilo irti joten ollaankin oltu reippailemassa tänään reilu nelisen tuntia. Gero on aivan haltioissaan, se juoksee pellolla ristiin rastiin naama maata viistäen ja nappailee välistä suun täyteen lunta. Hiekkatiellä on nyt Geron mielestä äärimmäisen hauskaa sladittaa; ensin juostaan satalasissa, sitten vetäistään jarrut pohjaan, liu`utaan lumella, hypätään ilmaan samalla kääntyen ja aloitetaan alusta. Hassu elukka. :)
Iltalenkki suunnattiin lammelle. Ihanaa kun edes tuolla keskellä metsää ei tarvitse fikkaria. Menomatka mentiin metsätietä, mutta kotiin tultiin metsän läpi polkuja pitkin ja hyvin näki.
Joka puolella on hiljaista eikä ketään muita kulkijoita missään, paitsi metsän elukat. Yön saldona olikin kettu, pari pitkäkorvaa sekä kolme valkohäntäpeuraa, vai kauriitako ne nykyään ovat nimeltään. Oltiin kotio tulossa, sieltä metsän läpi, kun hakkuuaukean reunasta pölähti kolme kaurista liikenteeseen, pelästyivät meitä kun metsästä siihen tupsahdettiin. :(  Gerolla ei onneksi ole juurikaan metsästys-/ajo-/mitälie-viettiä ja sillä on muutenkin monesti niin pitkät piuhat, että kerkeän sille sanoa ETmene ennen kun se edes tajuaa ajatella perään lähtemistä, jos se todella haluaisi ajaa takaa noita elukoita, niin tuskinpa meikäläisen ETmene huutelut siinä paljoa painaisi.  Vielä kertaakaan, tuo ei ole perään "päässyt" lähtemään,  mutta en tokikaan usko etteikö sekin päivä vielä nähtäisiin. Toivotaan nyt kuitenkin, että ei, ei sillä ainakaan mitä järjetöntä hinkua ole hommaan.

Kauneudenhoitoa

Heti aamulla päätin tarttua härkää sarvista: Gero on trimmattava! Trimmaamisesta kyllä tykkään, juu, mutta olen edelleen epäröinyt omien taitojeni puutetta. Edellinen trimmaukseni päätyi siihen, että pöydältä laskeutui pikimusta bouvier... Toki kävin taannoin Kirstin luona "opissa" ja kuvittelin jopa että jotain jäi päähänkin, mutta silti.
Eli tältä pohjalta lähdettiin liikkeelle.

Ensimmäisenä hommana oli koiruuden pesu. Eli omat vaatteet pois, kaikki tavarat jotka haluaa pitää kuivana kylppäristä pois, kasa pyyhkeitä kainaloon ja koira tiukalla käskyllä kylppäriin. Uskomattoman pieneen tilaan mahtuu tuollainen reilu neljäkymmenkiloinen mustis halutessaan, siinä hää istui nurkassa Embon pyykkiin menevän tyynyn  40x40cm päällä ja yritti vissii piiloutua naulakossa roikkuvein pyyhkeiden taakse. Onneksi sentään koiraa ei enää tarvitse nostaa ammeeseen vaan se hyppää käskystä sinne itse.
Peseminen oli kaikkinensa projektin helpoin osuus ja siitä selvittiin reilusti alle tunnilla sekä samalla sai kätevästi itsekkin kokovartalo pesun. :D

Litimärkä koira olisi tietenkin ehdottomasti halunnut vetää voltteja ympäri kämppää ja käydä hinkkaamassa itseään meidän sänkyyn sekä hirmuisesti halia ja pusutella, tietenkin. Minä yritin nauraa-kikatellen kieltää riehuvaa koiraa joka nauramisesta vain intoutui lisää. Tuomoa ei naurattanut laisinkaan kun Gero veti pukkihyppelyitä eteisessä kastellen kaiken kattoa myöten. Eetu oli vahingosta viisastuneena painellut Hanneksen sängyn alle jo siinä vaiheessa kun lopetimme suihkuttelun.

Saatuamme vihdoin hillittyä itsemme, minä ja koira. Alkoi projektin seuraava, epätoivoisin vaihe - kuivaus. Ei paljoa naurata katsoa trimmipöydällä seisovaa märkää turjaketta aseena vain vaivainen 15 vuotta vanha hiustenkuivain! Tunti ja toinen ja lopulta pöydällä seisoi kuiva ja erittäin pörheä koira. Taisi Gero ehtiä pienet nokkaunetkin vetää siinä pötkötellessään.

Puolituntia meni varmasti vain koiraa tuijottaen ja "kuivaharjoitellen" saksilla. Tuosta ajetaan ja tuosta leikellään... Välillä hirmuista ravia tietokoneelle katselemaan mustisten näköisten mustisten kuvia ja sitten taas tuijottamaan epätoivoisesti sitä omaa turjaketta.
Vaan ei se tuijottamalla siitä miksikään muutu. :(
Kone kouraan ja hommiin. Olkoon kuinka nurinkurista tahansa, päätin aloittaa helpoimmasta eli korvien ajelusta, sitä ei ainakaan pysty ryssimään. ;)
Reilun kolmentunnin ja muutamien taukojen jälkeen seisoi pöydällä uusi ulj... no ei ehkä uljas, mutta ihan mukiin menevä mustis nuorukainen. Olin kuitenkin onnistunut leikkelemään niin, että koiran oikeasti tunnistaa mustaterrieriksi, Jee!

Sitten kuvaamaa: Gero istuu, Gero makaa, seisoo, edestä ja takaa. Naama kuvaa ja beba kuvaa. Pitihän todistusaineistoa saada kansalle nähtäville, eihän kukaan muuten usko. Kuvat päätin kuitenkin ladata koneelle vasta vähän myöhemmin - VIRHE! 
Nyt kun tässä illan pimetessä aloin purkamaan kuvia kamerasta, voin vain surkeana todeta, ettei niistä mitään selvää ota. :(

Ja nyt, kahden tunnin metsäretken ja lammessa uimisen jälkeen, ei hienosta pörheästä turkista ole enää tietoakaan!

Jäljellä

Nyt ollaan parina päivän päästy tuonne metsäänkin rämpimään, jälkitouhuihin tietenkin.
Pienten alkukangistelujen jälkeenhän meillä ei suurempia ongelmia ole ollutkaan, nyt vain jänskätti mitä tämä pitkä treenitauko on saanut aikaan.

Eka jälki oli "muistellaanpas miten homma pitää hoitaa"-jälki, vain noin 40m pitkä jos sitäkään, namia kohtuu tiheään, eikä tiukkoja kulmia vanhentua annoin 45min. Lopussa pikkupurkki erikoisherkkua - kissan märkäruokaa. Äärimmäisen helppoa siis.

Valjaiden pukeminen oli kohtuu haastavaa puuhaa, kun pikku-miäs ei tahtonut pysyä housuissaan. Kohkas ja kohkas, sinkoili, pusutti ja veti milloin mihinkin suuntaan. Siinä vaiheessa kun olin lopulta saanut liinan kiinni valjaisiin, ei tainnut jalat koskea allekirjoittaneella maahan, kun mentiin ja lujaa. Eihän tämmöisestä mitään tule kun keskittyminen on täysi 0 ja intoa aivan mahdottomasti!
Ikävä karjaisu "Maahan" ja  homma saatiin hallintaan. Hetki rauhoittumista ja sitten hillityssä järjestyksessä jäljelle. Jälki löytyi ja tasaisen varmasti namit katosivat napaan kun nenä kynti sammalikkoa. Loppu palkka löytyi ennen kun kerkesin kissaa sanomaan. Aivan liian helppoa ja jos Gee osaisi puhua se olisi takuu varmasti tokaissut minulle epäuskoisena että "Et voi olla tosissasi, tässäkö tämä oli? Onko tämä joku vitsi vai?"
Homma siis näytti olevan edelleen paketissa - hienoa!

Uusi päivä ja uusi jälki.
Reilu 100m jälki joka vanheni tunninverran. Namia harvakseltaan, mutta kuitenkin niin että saadaan nenukka pysymään maassa, välissä pitempiä pätkiä ilman namia, yksi 90 asteen kulma. Lopussa kiitos seisoo eli kissanruokaa.

Ennen jäljelle menoa tehtiin metsälenkki, että suurimmat paineet jä häsläys jäisi pois.
Valjaiden ja liinan pukeminen sujui tällä kertaa huomattavasti edustuskelpoisemmin. ;)
Jälki löytyi ja nenä pysyi tiiviisti maassa. Jossain vaiheessa Gero onnistui hukkaamaan jäljen, mutta aktiivisen etsimisen jälkeen löysi sen ilman ohjausta joten matka jatkui. Kulmasta paineli ensin ohi, mutta huomasi itse hetimiten että metsään meni, palasi ja jatkoi oikeaan suuntaa. :)
Kaiken kaikkiaan mukavasti meni. Ohjaajalla ja koiruudella hyvä mieli. :)

Ennen kotiinlähtöä tehtiin vielä metsässä pikkuinen lenkki. Yllätyksekseni Gero bongasi edellisen päivän jälkemme ja ajoi sen tiiviisti nenä maassa alusta loppuun. :)

Keppejä ollaan treenattu erillän jäljestä, uskallusta vaan puuttu niiden lisäämiseksi jäljelle. Ehkäpä sitten "syssymmällä". ;)

Kiva viikonloppu ja ohjaaja "väsynyt, mutta onnellinen" (ja polvi ihan pirun kipeä)! :-P