sunnuntai 10. toukokuuta 2009

KukkUU KukkUU

Minä ja Gero nyt ainakin kukutaan, mutta niin myös eräät toiset....

Klo 04:30 tänä aamuna päätin että nyt tai ei koskaan kuteet niskaan ja lenkille! Gerokin kuului olohuoneessa jo heränneen. Minäkin meni oikein ajoissa kahdentoista jälkeen nukkumaan, mutta silmällistäkään en ollut puoli viiteen mennessä nukkunut joten ajattelin, että antaa olla, noustaan ylös. Kello soisi kuitenkin seitsemältä, kun olen lähdössä tänään Iskän kanssa liikenteeseen.

Päätin suunnata ilta- tai aamulenkkimme, ihan mistä kantilta asiaa haluaa katsoa, läheisille lammille. Hiukan kyllä mietin miten pikkumusta jaksaa sinne kävellä ja vielä takaisin, mutta ajattelin ottaa riskin, ainahan voisin kantaa sen ronskilla palomiesotteella sieltä kotiin. :D Turha oli huoli, jätkä veti hirveitä pukkiloikka spurttejaan vielä tuossa kotipihalla takaisin tullessamme vaikka olimme reisussa kaksituntia. Eikä se nuku muuten vieläkään vaan vinguttaa röhköpossuaan olkkarissa RöhröhRÖHröHRöhrÖh.........

Kyllä oli kerrassaan hieno reissu! Aurinko oli juuri noussut ja sumua oli siellä täällä. Linnut pitivät hirmuista konserttia ja kun pääsimme tuonne metsätielle kuului ympäriltä Kukkuuu kukkuuu, käetkin ovat saapuneet. *tähän kuuluu taas se sydän hymppä* (Torstai aamuna näin muuten pääskysiä joten eikös se ole nyt sitten kesä virallisesti alkanut?) Lammella uiskenteli sumun keskellä kaksi joutsenta vieretysten, oli niin hehkeä tunnelma... kunnes joutsenet hogasivat meidät. Ne lipuivat meitä kohti, kun istuimme rannassa, välillä töräytellen. Lähenivät ja lähenivät ja töräyttelivät entistä useammin ja kovempaa. Kohta ne olivatkin n. 10m päässä rannassa ja karjuivat kun palosireenit, se siitä ihanasta linnun laulusta ja rentouttavasta aamuhetkestämme. Siinä vaiheessa alkoi Gee katselemaan takavasemmalle, että mistä täältä pääsee pois. Minä yritin sille selittää, että joutsenia ne vain ovat ja mehän syödään tuollaiset välipalaksi, mutta Geroa ei erityisesti näyttänyt naurattavan, kävihän se meteli tietenkin "vähän" minunkin korviini, mutta perskutarallaa se on minun vakkari rentoutumis paikkani, eikä siellä joutsenia ole ollut tähänkään saakka, NIH! No, päätin sitten luovuttaa ja siirtyä toiseen päähän lampea, jos joutsenilla oli vaikka pesä jossain siinä lähellä ja siksi hermoilivat, mistä minä niiden sielunelämästä tiedän. Vaan mitä tekevät joutsenet? Tulevat perässä ja huutavat! Ja ei kun taas toiseen päähän lampea ja joutsenet seuraavat. Mahdettiin olla näky, kaksi raivokasta joutsenta, yksi koira joka näyttää siltä että voisi vajota maan alle ja yksi ihmislapsi joka vuoroin hihkuu koiralle ja leikittää sitä ja kertoo ettei ole mikään hätä, ei tarvitse jänskättää ja puolen sekunnin päästä mutisee karmeita kirosanoja ja kiroaa uivansa joutsenien luokse ja pistävänsä niiden kaulat solmuun. Kävipä siinä jopa mielessä että sisinkohan heitettyä taskussa olevan golfpallon niin hienosti toisen kiljukaulan kitusiin niin, että edes se olisi hiljaa? ;) Jos Dee vihasi palokärkiä jostain käsittämättömästä syystä, niin tämän reissun jälkeen eivät joutsenet ole varmastikkaan Geron suosikkilistan kärjessä.

No, ei siinä auttanut kuin luovuttaa ja pikkuhiljaa kuului joutsenetkin rauhoittuvat, hetkeksi, sitten metakka alkoi uudelleen, kukahan rannalle silloin uskaltautui. Erittäin huonon paikan ovat oikeasti joutsenet itselleen valinneet jos tuolla aikovat pesiä. Kesällä siellä käy melkoinen trafiikki. :(



Matka siis jatkui ja seesteinen kesäaamun tunnelma palasi. Gero jolkotteli etunenässä ja keräili minulle tienposkesta lahjoja. Niin joo tänäänhän on äitienpäivä ilmankos sain paaaljon lahjoja. Lahjaksi sain mm. tyhjän tupakka-askin, nenäliinoja, käpyjä, risuja sekä karkkipaperin.

Toiset kuuluvat roskapäivässä liikkeeseen, me olemme vieneet idean hiukan pidemmälle ja meillä se on 30 roskaa päivässä. Gero siis kerää tienposkesta roskia, kiikuttaa ne minulle, saa vaihtarina namin ja minä pistän roskat tyjään kakkapussiin, kätevää. Gero ottaa suuhunsa pentujen lailla ulkona vähän kaiken näköistä. Pois en niitä siltä aluksi saanut kun kutsumalla sen luokse, koska 90% Gee ulkoilee vapaana, muuten se olisi pinkonut karkuun aarteensa kanssa. Pikkuhiljaa Gero sitten oppi, että kaikki löytötavarat kannattanee kuskata mammalle se kun näyttää olevan niistä niin tuhottoman kiinnostunut ja kiitoksena pikkumusta saa palkkion. Hyvä kauppa. Nyt se sitten niitä kuskaileekin... Olen kyllä saanut sen myös oppimaan mitä tarkoittaa "anna olla" jos keräyskohteena näyttää olevan jotain sellaista jota ei suuhun kannata laittaa joten ihan harmiton harrastus sinällään. Minullakin on onneksi koiralenkillä aina koirankuristus hanskat - joiksi leikkisästi näppylähanskojani kutsun joten kädetkään ei likaannu pahemmin. (Huom! En kuitenkaan harrasta koirien kuristamista, joten eläinsuojeluvalvojia ei tarvitse kutsua paikalle!)

Nyt näytti väsähtäneen pikkumustakin. Minä pistän kaupunki vaatteet päälle ja lähden pihalle odottamaan iskää.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis teksti! Todella kaunista.
-j-