Treffeillä

Lauantaina Gero tapasi ensimmäistä kertaa "tyttökaverinsa" Rhodesiankoira Unnan.
Unnan blogista löytyy kuvia pentupainista http://enyama.wordpress.com/. Mukavasti löytyi yhteinen sävel, vaikka Gero ei varsinaisesti mikään herrasmies ollutkaan, Unna-ressu joutui olemaan aikalailla altavastaajana koko painissa. Vaan kovasti pisti tyttö hanttiin, kyllä on Gero vielä helisemmässä kunhan neito tuosta kasvaa.... Hurjan hauskaa näytti molemmilla kaikesta huolimatta olevan. Ja niin myös minulla. Vielä olisi kaksi muutakin kaveri ehdokasta tiedossa ja heidän kanssa täytyy ehdottomasti myöskin treffailla.

Muuten ollaan vietetty ihan hiljaiseloa. Töihinkin piti allekirjoittaneen viimein vääntäytyä, no ehkä 4 viikkoa talvilomaa oli tarpeeksi... tai sitten ei. ; )

Tänään oltiin iltapäivä äidin möksällä tekemässä kevät hommia. Gero ei ollut siellä vielä koskaan käynytkään ja kyllä oli paljon mielenkiintoisia hajuja ja makuja. Maasta työntyvät tulppaanit ja krookukset meinasivat saada pennulta kyytiä, mutta lopulta jäniksenpapanat veivät voiton. Gero otti mökillä heti vahtikoiran roolin ja kumealla haukulla kehoitti liian hitaasti tonti ohi taapertavia ohikulkijoita pistämään vauhtia töppösiin. Siinähän pöhisee, kunhan tontilla pysyy, eikä haukkuminen mene liiallisuuksiin. Tällä hetkellä ainakin tyytyi muutamaan haukahdukseen. Missään nimessä tuohon vahtimiseen ei saa ainakaan mennä kannustamaan, ettei ala menemään överiksi. Kovasti paljon näyttää pojalta "munaa" löytyä muutenkin.
Yhtenä päivänä metsässä tuo pikku tirriäinen veti hirvittävää ryydloikkaa haukkuen minun eteeni haukkumaan edessä päin olevaa MörköTanea. Hetken törötin huuli pyöreänä, että mikäs sille nyt tuli ja koitin katsella ympärilleni, että tuleeko jostain joku, vaan ketään ei näkynyt missään. Mitään muuta kummallista en hämärtyvässä metsässä nähnyt kuin suuren kaatuneen kannon, aika pelottavaa. :D Ilmeisesti Geron mielestä uhka oli ilmiselvästi olemassa koska niin topakkana oli etunenässä häätämässä mörön kauemmas.
Yhtään arastellen ei Gero kuitenkaan tullut kantoa tervehtimään, kun ensin ajattelin että josko se pelkää sitä ja siksi haukkuu, ihan reippaasti käveli suoraan kannolle ja kiipesi sen päälle herkkuja popsimaan mitä sille tarjoilin.