Tiistaina Gerolla oli treffit Cane Corso Elsan kanssa. Elsa on noin kuukautta vanhempi kuin Gero ja tyypeillä löytyi heti yhteinen sävel, ovathan ne saman kokoisia ja molemmilla melko rajutyyli leikkiä. Siellä tanner tömisi ja puita kaatui, kun parivaljakko paineli menemään. Jossain vaiheessa kakarat olivat vain onnistuneet painimaan kusiaspesän päällä(?) sillä seurauksella, että Elsa rukka oli täynnä kiukkuisia kusiaisia. Geron karvat suojasivat herraa noilta pedoilta, mutta allekirjoittanut sai tuta kusiaisten raivon, kun Elsaa putsatessani kolme niistä puri minua raivokkaasti käteen. Lopputulos oli se, että seuraavat neljä päivää vasen käteni oli kuin limppu ja kutisi niin pirusti. Nyt on turvotus jo laskenut, mutta kutina jatkuu yhä. Yleensä saan jättisuuret paukkikset jo hyttysistäkin, mutta enpä olisi tuollaista reaktiota sentään osannut odottaan. No, toivotaan että Elsa selvisi helpommalla.
Kotiin päästyämme pääsikin pikkumusta kylpyyn, oli se sen verran villin näköinen ilmestys pyörittyään vesisateessa mullassa, hiekassa ja sammaleessa. Unta ei tarvinnut iltasella pennun odottaa.
Sisäsiisti on Gero ollut edelleen, mutta silti en ole vielä uskaltanut ottaa papereita pois lattialta. Olkoon siinä vielä vähän niin kuin varmuuden varalta.
Uusin keskustelun aiheemme on se kuka saa kulkea rapussa, kuinka läheltä meidän oveamme ja missä vaiheessa vahtikoira saa tehdä asiasta ilmoituksen. Gero on sitä mieltä, että rapussa tulee liikkua ripeästi, kevyin askelin, eikä ainakaan jäädä jumittamaan meidän ovemme eteen.
Eli varsinkin yläkerran verkkaisesti askeltava, tömpsyttelevä herra joka jää monesti vielä hengähtämään meidän ovemme kohdalle, saa aina niskaansa komean "suksi *ittuun"-vahtihaukun. Tästä seikasta siis käymme edelleen keskustelua, minä kun olen taas sitä mieltä, että siinä vaiheessa kun joku yrittää tulla meille eli koskee meidän ovea, saa asiasta tehdä ilmoituksen. Muiden rapussa liikkujien annetaan kulkea rauhassa, koska muuten tuo kakara kohta huutaa kaikille jotka uskaltavat tulla ulos asunnoistaan. Asian opetusta ei vain helpota yhtään se, että samassa taloudessa asuu myös herra Eetu joka on sitä mieltä, ettei kukaan saa edes ajatella liikkuvansa rapussa, siitä täytyy heti vuhkia ja haukkua. Eetua kun ei saa edes hiljenemään ja kun toinen haukkuu niin sitten toinen haukkuu. Joten, tätä keskustelua tulemme todennäköisesti käymään vielä hyvän aikaa...
Viime sunnuntaina olin saunomassa ja istuskelemassa Geron kanssa iltaa (minä saunoin, Gero ei ;) )saunamökillä. Siinä laiturilla istuessamme paukkasi saunan nurkan takaa vieras nainen laiturille hirveällä höösillä, oli uimaan tulossa, mutta poistui sitten anteeksi pyydellen kun huomasi paikan olevan varattu. Minut yllätti se miten Gero tähän tilanteeseen, siis naisen ilmestymiseen, reagoi. Se pomppasi pystyy, otti pariaskelta naista kohti ja seiso häntä pystyssä edessäni kuin euroopan omistaja hiljaa muristen. Murinaa ei siis kuullut, mutta tunsin sen kun nappasin poitsua pannasta kiinni, ettei se tunge naisen tykö.
Vahtiiko jo tuollainen ipanakin jo? Missään nimessä Gero ei vaikuttanut pelästyneen millään muotoa vaan paremminkin sen olemus huokui, että nyt tulit rouva väärään osoitteesseen anti heittää muualle. En olisi odottanut tuollaista vielä tuolta ipanalta.
Tähän saakka ja edelleen vieläkin, kaikki ihmiset on Geen mielestä ihania ja niiden luokse mennään täysin arastelematta, että ei tuon arkuudestakaan / epävarmuudestakaan pitäisi jotua. Mielenkiintoista! Meikäläinen on tässä aivan uusien asioiden edessä, Dylan oli sellainen jäyhä hemmo joka ei korvaansa lotkauttanut mistään. Kämppääkin se vahti ainoastaan silloin jos joku yöllä rymisteli ovemme takana ja olin sen kanssa kahden. Eikä sellaista tilannetta onneksi ikinä tullut, jossa olisi selvinnyt yrittääkö se puolustaa ns. "tosipaikan tullen".
Tavoite kuitenkin on, että huolehdin kyllä itse itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti