Tänään saatiin herätä peipon lauluun ja eilen asioille mennessä oli vihdintien varressa olevalle pellolle laskeutunut muutama kurki! Lumen sulamisen kuulee ja kadut ovat loskaa täynnä. Kyllä se on kuulkaa kevät saapunut! Tokihan tässä haittapuolensakin on mm. jatkuva tassujen, vatsanalusten ja lattioiden pesu, mutta kyllä se kevät vaan on vuodenajoista paras!
Gerolle sulava lumi aiheuttaa "harmaita hiuksia", koska kakalle täytyy päästä aina mahdollisimman syvälle ojan pohjalle, metsään tai pusikkoon, mutta nytpä ei enää hanki kannakkaan. Naurussa on ollut pitelemistä katsellessa koiran rämpimistä kaulaan asti upottavassa hangessa täydellistä kakkapaikkaa etsimässä. :)
Eilen oli Geen mielestä huippupäivä, koska oltiin monta monituista tuntia reissussa. Ensin pääsi autoajelulle manniin ja lopuksi vielä "kylään". Kyläpaikassa sai vielä kaikenkukkuraksi oleilla keittiössä ja osallistua ruoanvalmistukseen, mitä ei täällä kotona kuuna kullan valkeana suvaita, lähinnä bakteerin kokoisesta keittiöstä johtuen.
Ostettiin mennessämme cittarista joku koirille tarkoitettu lelupaketti, jossa oli yhteensä viisi erilaista vinkuvaa lelua, koska Gee kuitenkin jonkin verran viettää aikaa Tuomon luona ja tietenkin herralla täytyy olla viihdykettä. Ei meinannut herra päästä ihmeen alta pois kun Tuomo leväytti kaikki uudet aarteet keittiön lattialle. Jokaista piti vuorotellen painaa nenällä ja saada lelu vinkaisemaan ja sitten valittiin yksi, vedettiin hirmuista ravia olkkariin ja yhtä kovaa ravia takaisin ja uusi lelu kantoon. :)
Pitäisi vissiin tänne Espooseenkin hankkia vinkuvia leluja. Täällä ainut vinkuva on röhköpossu jonka olen nyt useana yönä saanut(?) ottaa viereeni nukkumaan, muuten on saanut herätä keskellä yötä ihastuttavaan öhöhönkönkönk-ääneen, kun poitsu on lelun piilottamastani jemmasta käynyt onkimassa esille.
Maanantaina laumaamme saapuu uusijäsen kääpiöluppa-herra, tilapäisesti vai vakituisesti - se jää nähtäväksi. Tarkoitus on etsiä pojalle uusi koti, koska nykyinen perhe ei allergiansa vuoksi pysty poikaa pitämään ja tähän hätään heillä oli ajatuksena kuskata poitsu eläinkauppaan, mikä ei käy missään nimessä mikäli minä voin asiaan vaikuttaa! Ennemmin sitten hemmo tänne meille, tilaa kyllä riittää. Itse en hirmuisen innoissani ole jänestä itse pitämässä, koska Tupuna ei ole mikään kani-rakastaja, se ei aktiivisesta yrityksestä huolimatta koskaan hyväksynyt edellisiä kanejamme, eikä kumpaakaan kaneista ole leikattu. Toki tulokkaan voisi leikata, mutta mikäli uusi (HYVÄ) koti jostakin ilmaantuu, niin sitten poitsu saapi lähteä. (Olen kyllä aika heikkona noihin luppakorvaisiin miehiin, joten saapa nähdä raaskinko herraa enää luovuttaa eteenpäin). Mitään varsinaista tietoa kanista ei ole, koska se on ostettu kuin sika säkissä, luotettu myyjän puheisiin (joka siis ei ollut kanin kasvattaja, kai??) siitä, että se on puhdas kluppa, mutta koska mitään mustaa valkoisella ei ole niin... käytännössähän se voi olla mitä tahansa. :(
Nyt on hyvin vielä tilaa rajattavaksi niin, että molemmille pitkäkorville jää ruhtinaalliset juoksutilat ja yksi kokonainen tyhjä huone johon tulokas saakin muuttaa, eli viettää aikaansa siellä kun en ole kotona ettei tapahdu mitään häkistä murtautumisia ja kohta ole kämppä täynnä kaninpoikasia. ;)
Gero on varmasti onnessaan, uusi kaveri jonka voi pusuttaa märäksi, kunhan tulokas ei pelkää....
