Pikapissatuksella

“ Käytettäisiinkö koirat ihan pikaisesti vain aamupisuilla tuossa takamettässä?”
“Joo, mennään myöhemmin sitten pidemmälle lenkille ” Innostui Tuomo eilen aamuna.
Oltiin edellisenä päivänä oltu 3 ja puoli tuntia eväsretkellä ja kaksijalkaisilta oli vähän veto veks. Ensin taaperrettiin peltojen läpi metsään ja metsän läpi suunta kohti Luukin Väärälampea. Rannalla popsittiin eväitä ja köllötettiin laiturilla, Juniori otti sillä aikaa päiväunet rannalla viltillä pötkötellen.
Koirat saivat evääksi eineslihapullia, jotka Gero oli kauppareissulla saanut tuliaiseksi.

Gero lähtee usein meidän mukaan kauppaan, nyt kun sitä voi vielä autossa ilmojen puolesta istuttaa. Herra tietenkin tietää milloin ollaan lähdössä töihin, milloin lenkille, koska treenaamaan ja milloin taas kauppaan. Nähdessään minun ottavan lompakkoni käsilaukusta (en useinkaan ota laukkua mukaan), en kerkeä kissaa sanomaan kun lompsa on jo Geron suussa ja Gero ovella. Gee siis ehdottomasti haluaa kantaa lompakkoni autoon, eikä siinä mitään muuta, mutta lompakko on tämän avuliaan naperon jäljiltä usein melkoisen limainen. Annoin sitten Gerolle vanhan lompakkoni kannettavaksi ja sen se osaakin napsasta suuhunsa aina kun kauppaan lähdetään, naurettiinkin että täytyykö Gerolle alkaa maksamaan viikkorahaa, ettei tyhjää kukkaroa tarvitse mukanaan kantaa.
Koska Gee on lellipentu saa se myös yleensä tuliaisia kaupasta. Porkkanaa, tomaattia, omenaa, banaania, naudanmahapullia…. milloin mitäkin ja herkut syödään tietenkin heti kaupan parkkiksella. (Juu,juu, tiedetään! Kuulostaa sairaalta ja tarttis varmaan “hankkia” lapsia ja antaa koiran olla koira ym.ym.ym.) Kaupasta tullessa saa Gero kantaa autolta kotiin kevyimmän kauppakassin (ja sen missä ei ole mitään rikkimenevää…)
Nakkeja tai lihapullia tmv. ostan todella harvoin, niiden epämääräisen ja ei kenellekään terveellisen sisällön vuoksi. Niistä koirat kyllä tykkäisivät, aivan hirmuisesti, mutta aina ei voi voittaa – ei edes joka kerta. Eilen kuitenkin tehtiin poikkeus, kun ei meillä ihmisilläkään mitään terveellisiä eväitä ollut mukana (leipää, leipää ja leipää kera lakun )
Hauskaa oli koko poppoolla! Kotiin hipsittiin Luukin ulkoilureittiä pitkin, joka menee talomme nurkalta alkavan metsän takana.

Niinpä sitten eilen aamuna vietiin koirat vain pikaisesti pissille tuohon kyseiseen lähimetsään. Tämä pikapissatus kesti sitten kuitenkin reilut kolme tuntia, ihan vahingossa. Niin se aika vain kului siivillä, kun kuljeskeltiin hissukseen ja ihmeteltiin maasta nousevia kasveja ja kuunneltiin lintuja. Ensin kivuttiin minun lempi paikalleni.



Vanha kuva, joka on otettu joskus Dylanin aikaan.

Sieltä matka jatkui pellolle (näkyy kuvassa) ja joenrantaan, ja Gee tietenkin ui, ui ja ui. Talsittiin aivan pellon päähän jossa pauhaa pikkuinen koski. Olen asunut täällä samoilla nurkilla reilut 7 vuotta ja nyt vasta tänä keväänä löysin tuon kosken ja sen ympärillä olevat niityt joilla kölliä! Ei vaan ole koskaan tullut käveltyä tuonne asti vaan aina on tullut poikettua jossain välissä metsään.
Gerosta oli hullun hauskaa tarpoa suvannossa koskea vastaan ja pyydystää kuplia. Vettä tuossa kohtaa oli maksimissaan Geron kylkiin asti, joten mistään Kukkolankoskesta tai vastaavasta hurjasti pauhaavasta koskesta emme tässä nyt puhu.
Me muut köllimme niityllä ja otimme rennosti. Gero kävi välillä havahduttamassa meidät tähän maailmaan ravistelemalla vettä niskaan ja paineli taas takaisin loirimaan.
Valitettavasti kameraa en ottanut mukaan, kun lähdimmehän vain pikapissatukselle, mutta aivan varmasti menemme tuonne uudelleen.

Embo jäi tästä riemusta taas paitsi, kun sitä oli käytetty aamulla ulkona erikseen. Korvaus tuli kuitenkin illalla, kun otimme Eetun mukaan Halkolammelle grillaamaan. Luulen, että grillattu possunliha maistui Eetulle paremmin kun pellolla olevat hirvenkakat...ja saimme anteeksi aamuisen hylkäämisemme.