Pieni koululainen, reppu vain puuttuu.

Maanantaina olimme ensimmäistä kertaa esikoulussa. Viime viikolla emme päässeet, kun täytyi lähteä hämeenlinnaan pyörähtämään.
Eskarissa on meidän lisäksemme 5 pentua, Gero on joukon nuorin napero.

Koska kyse on pentukoulusta on hommat tietenkin aloitettu A:sta. Nyt treenailimme kontaktia liikkeessä.
Minä olen vissiin joku kontakti-hullu, koska tykkään treenailla sitä koirien kanssa ja keksin mitä kummimpia askel-askel-hyppy-pyörähdys-voltti-ryömiminen-kuvioita ja koiran on pidettävä kontaktia kaiken aikaa ja molemmilla on hauskaa. Dylanillakin oli kontakti oikein huippuluokkaa. :D

Eli Geron kanssakin ollaan kontaktia jo ehditty treenailemaan vähän joka välissä, mutta lähinnä täällä kotosalla ja ihan paikallamme. Eskarissa sitten olikin vuorossa tuo liikkeessä kontaktin pitäminen. Minä olin ihan varma, että varmaan saadaan tällä kertaa harjoitella ihan niitä perusjuttuja joita Gero jo osaa koska vieraita ihmisiä on vieressä, koiria sekä vieras paikka. Mukulapa yllätti minut (ja kouluttajan) erittäin positiivisesti. Gero tarjosi kontaktia itse oma-alotteisesti kaikista häiriöistä huolimatta, jopa liikkeessä vaikka sitä ei oltu ennen treenattu!!

Olin taas niin ylpeä pojasta, varsinkin kun kouluttajamme kehui meitä maasta taivaaseen.

Samalla kerralla treenailimme myös luopumista, eli nami koiran eteen nyrkkiin ja koiran tulee olla tavottelematta herkkua vaikka se olisi avonaisella kämmenellä koiran edessä. Tämänkin Gero tajusi jo samalla treenitunnilla niin, että nyt saan tunkea pennun nenän alle jos vaikka mitä herkkuja tai leluja, ilman lupaa muksu ei niitä ota vaikka tungen ne suuhun kiinni! Nyt Gero ottaa jopa hieman takapakkia kun herkkuja sille tuputan.

Hauskinta tuon kohta 11 viikkoisen pennun oppimisessa on nähdä se miten tosissaan se kaiken ottaa. Sen mielestä nämä yhteiset treenimme on sille kunnia asia, silloin tehdään kaikki niin hyvin kun vaan osataan ja silloin ei pelleillä. Olen melko varma, että jos esim. Eetu tulisi häsläämään ja härkkimään Geroa silloin kun se on töissä niin Gero varmasti ärähtäisi Eetulle. Harjoittelujen jälkeen kun kehun ja leikin Geron kanssa niin silloinkin se on todella tasainen. Ei se silloinkaan saa mitään riekku-petteri kohtauksia vaan tyynesti ottaa taputukset vastaan ja kiskoo mielissään hetken hihnaa ja on taluttavinaan itseään (Hihnasta saa kiskoa ja sitä saa kantaa meillä vain palkkiona jostakin ja hienosti Gero on senkin käsittänyt, ei se muuten hihnassa enää edes yritä roikkua). Sitten se alkaa tuusaamaan omiaan. Aluksi olin vähän ihmeissäni. Treenaanko pennun kanssa liikaa, onko se väsynyt, eikö sitä kiinnosta ym ym ym. Nyt muutaman päivän sisällä olen kuitenkin tajunnut sen, että se tykkää ihan tosissaan näistä meidän yhteisistä treenailuista ja pitää niitä mukavina, koska se tulee itse istumaan eteeni ja nakottaa silmiin kysyen "tehdäänkö taas jotain kivaa mamma!?"

Eskarin jälkeen suunnattiin sitten möksälle rentoutumaan. Pojat (ja tietenkin me) nauttivat ihan suunnattomasti kun kaiken aikaa sai olla vapaana ulkona ja riekkua minkä jaksoi. Koirat leikkivät yhdessä todella paljon ja nauttivat toistensa seurasta.

Tiistaina kävin taapertamassa Geelle jälki numero kakkosen, nyt paremmin suuniteltuna kun ensimmäisen jälkemme.

Muuten homma toimi ihan hienosti, mutta tein jäljestä liian lyhyen. Vasta jäljen lopussa Gero oli parhaimmillaan, nenä pysyi tiiviisti maassa ja namit katosivat huomaamattomasti suuhun. Alku oli vähän taas haahuilua ja jokaisen namin jälkeen piti vähän ihmetelä, että mitäs nyt tapahtuu.

Keskiviikko aamuna tein sitten saimaiseen metsään uuden, pidemmän jäljen ja se meni paljon hienommin, Gero alkaa siis oivaltamaan jutun juonen. Tästä on taas mukava jatkaa...

Kävelyllä ollessa aloin palkaamaan Geroa aina kun se katsahti minuun, eikä mennyt aikaakaan kun se kulki useampia askeleta vierelläni napittaen kasvoihin.

Kun keskiviikko iltana lähdettiin mökiltä kotiin tuli mukanamme kaupunkiin koiranpentu joka tarjoaa itse seuraamista, eli Gero ihan aikuisten oikeasti seuraa useita askeleita pitäen tiiviisti kontaktin! Aivan käsittämätön muksu.