Tänään oltiin taas sosiaalistumassa kaupungissa ostamassa ruokaa koirille. Kaikki meni odotusten mukaan hienosti, eikä pikkumiestä mikään hätkäyttänyt. Eläinkauppa oli Geron mielestä loistopaikka josta ei olis halunnut lähteä pois ollenkaan ja miksi olisikaan; lattioilla tippuneita herkkuja ja ovesta lappoi sisään lapsia, lapsia ja enemmän lapsia, Gero olisi tahtonut pusuttaa ne kaikki hengiltä.
Autolla kulkemisestakin on tullut niin arkeen kuuluva juttu, että Gero pistää maate kun auto käynnistyy ja heräilee vasta kun ollaan perillä. Poika osaa kiltisti odottaakin autossa, kun käymmä kaupoilla tai muilla asioilla.
Tuo autossa odottaminen minua on hiukan huolestuttanutkin, kun huomenna on edessä ajomatka Saarijärvelle ja Gero joutuu odottamaan autossa sillä välin kun me kaksijalkaiset käymme laskemassa äitini uurnan. Todennäköisesti odottaminen ei tule tuottamaan ongelmia ja eläinkaupasta ostimme tänään matkaevääksi siankärsiä joita on sitten odotellessa mukava mutustella...
Geron kotiutumisesta on kulunut nyt kolmeviikkoa. Malttamattomana olen saksia terotellen odottanut turkin kasvamista, että pääsisin vihdoinkin trimmauspuuhiin. Rakastan koirien turkkien kanssa puuhailua niin paljon, että yleensä Tuomon täytyy hiukan toppuutella, ettei koirista tule täysin kaljuja innostuessani. Tänään en enää kyennyt hillitsemään itseäni vaan koira trimmipöydälle seisomaan ja kone hurisemaan... Eilen oltiin Gero pesty ja puunattu muuten.
Aluksi saatiin ottaa pieni ottelu siitä kuka tässä nyt oikein päättää, trimmataanko vai ei. Gero alkoi huutaa, kun tapettava sika, kun lähenin Andikseni kanssa. Aluksi säikähdin, että nipistääkö kone sitä, mutta ei, kunhan kakara filmasi. "Pienen" keskustelun jälkeen homma jatkui mallikkaasti ja Gero kävi pötköttämään pöydälle kun siistin korvia. Kuvia ei tuotoksestamme tipu, sen verran karua katseltavaa lopputulos mielestäni on , mutta onneksi karva aina kasvaa. Tämä oli kuitenkin meidän eka yhteinen trimmi hetkemme joten ensikerralla ollaan molemmat viisaampia ja taitavampia. :) Täytyy kyllä sanoa, että vaatii meikäläiseltä aikamoista opettelua tuo mustaterrierin trimaaminen, bouviertrimmi yrittää tunkea saksiin jostain selkäytimestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti