torstai 2. huhtikuuta 2009

Yksin kotona 1-2

Tänään harjoiteltiin yksin olemista, siis aivan yksin. Tuomo lähti Eetun kanssa lenkille ja minä jäin rappuun vaklaamaan Geroa. Nuorukaiselle oli rajattu pentuaitauksella käyttöön kylppäri, eteinen ja meidän makkari. Olkkariin oli pääsy kielletty, meidän hienojen sohvien suojelemiseksi, vaikka eipä tuollainen tirriäinen mitään suurempia tuhoja kai vielä saisikaan aikaan. No, eipähän pääse edes makuun. ;)

Pari kertaa kuului kämpästä yhy-yhy, eikä mitään muuta. Olin taas haljeta ylpeydestä! Meidän pikkuinen se on taitava mukula. Kun palattiin reilun puolentunin päästä takaisin sisälle tuli meitä iloisesti vastaan pikku mustis olohuoneesta??!! Mitä vit***?? Niinpä niin, ei olleet sitten meidän hienot pentuaitaus viritelmät paljoa pidelleet tuota kääpiötä. :D

Myöhemmin päivällä oli vielä toinen koitos, kun lähdimme pariksi tunniksi myyrmanniin. Tällöin jäi koirat keskenään. Tuomo oli hirmu huolissaan Gerosta, että mitä jos Eetu tekee sille jotakin? Minä taas olin enemmänkin huolissani tuosta meidän lähes hampaattomasta vössykkä-Eetusta kun jätimme sen tuon piraijan hampaisiin. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja meitä vastaa hiippaili kaksi haukottelevaa ja venyttelevää koiraa.

Illan Gero on ollut oikea piru, päähän sille kasvoi oikein silminnähtävät sarvet. Kaikkea typeryyttä piti kokeilla, eikä mikään sallittu tietenkään kiinnostanut. Uusin keksintö on takkien repiminen alas eteisen naulakosta. Jossain vaiheessa oli pakko pistää penikka pikku jäähylle näyttelyhäkkiinsä, kun näytti siltä että Eetulta katkeaa verisuoni päästä jollei saa hetken rauhaa. Gero nukahtikin häkkiin samantien, joten taisi kyseessä olla väsymys kiukuttelua. ;)

Mittasin ja punnitsin muuten Geron eilen täällä kotona.
Säkä korkeus on NOIN (paino sanalla noin, koska pentu pyöri, ärisi ja yritti syödä mittanauhaa) 34cm ja paino 7kg. Ikäähän jässikällä on huomenna 9vko. Eetu on saman kokoinen, mutta 2kg kevyempi. (Eetu on sekarotuinen kääpiövillakoiran ja kiinanharjakoiran sekoitus.)

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Terveiset täältä Paraisilta. Sisko Kreivitär-Miina asustelee täällä. Kiva lukea kuulumisiasi. Mekin olemme niin onnellisia pienestä karvapallosta, joka tosin kasvaa kovaa vauhtia. Pelottaa jo aika, kun en enää saa nauttia sen pehmoisesta nalleudesta sylissäni. Miinakin on niin fiksu ja oppivainen. Tosin hän on erittäin harkitseva ja rauhallinen pentu. Voiko tuollaista edes olla olemassa. Kiitokset kuuluu Kirstille!Kuullaan! Terveiset Maarit ja Jukka Rantanen